Elämää on tämäkin - Syvä sukellus Jyrin elämään: Vuosi elämästäni

Sitten siirrytäänkin vuoteen 1991.

Vuoden ensimmäinen puolisko ei vielä minulle mitään kovin mullistavaa tarjonnut. Päiväkodissa meni vielä ensimmäinen puoli vuotta ja juhannusta vietettiin sitten taas meidän mökillä siellä Inarissa ja itse asiassa suurimman osan kesästä vietin myös mummolassani Ullavassa. Näistä ajoista on kyllä pelkästään vain kultaisia muistoja.

Tuona vuonna aloitin myös peruskoulun ja siirryin ekalle luokalle. Olen lupaillut, että tämä blogi tulee sisältämään itsestäni myös syvällisempiä asioita koska suuntaan tämän blogin ihmisille jotka eivät minua kovin hyvin ole oppineet tuntemaan kuin myös niille läheisille ystäville, tosin he kyllä tietävät hyvin nämä asiat mitä seuraavaksi käsittelen. Kuten blogini otsikko kertoo, tämä on syvä sukellus minun elämään ja nyt tulee ensimmäisiä hieman syvällisiä kertomuksia.

On minulla toki hyviäkin muistoja vuosista ala-asteella, mutta myös niitä ikävempiä niin niistä voisin kertoa ensin. Jouduin nimittäin koulukiusatuksi ja tätä kiusaamista kesti ihan 6. luokalle asti jolloin minun pahimmat kiusaajat olivat jo siirtyneet yläasteelle. Välillä ihan pelotti mennä kouluun. Milloin sai koulurepusta päähän, milloin heitettiin lumipallolla silmään, milloin taas jouduin talvipakkasessa kulkemaan kotiin ilman pipoa ja hanskoja kun kiusaajat olivat ne johonkin piilottaneet. Yhdenkin tapauksen muistan kun nämä kiusaajat kiusasivat minua ihan opettajien silmien edessä, mutta eivät he tilanteeseen puuttuneet, ilmeisesti vaan ajattelivat, että pojat vaan leikkivät ja ei tuossa mistään vakavemmasta ole kyse. Tämä näistä asioista ainakin tällä erää, mutta sen verran haluan sanoa, että sittemmin hieman vanhempana eli yläasteikäisenä ystävystyin kunnolla näiden kiusaajien kanssa ja he pyytelivät tekojaan anteeksi ja tosissaan niitä katuivat ja enkä minäkään ole pitkävihaista tyyppiä joten jotkut vanhoista kiusaajistani jotka näitä kirjoituksia olette lukeneet niin sanon teille, että en enää kanna kaunaa näistä asioista. Olemmehan tosiaan jo vuosia sitten nämä asiat sopineet.

Puhutaan vielä kuitenkin niistä iloisista asioista mitä tapahtui ensimmäisenä vuonna ala-asteella. Sain taas paljon uusia kavereita joiden kanssa välit ovat hyvinä säilyneet näihin vuosiin asti ja toivottavasti myös tästä eteenpäin. Jotkut näistä ihmisistä olivatkin minun suojelijoita ja eräänlaisia tukihenkilöita eli aina jos minua kiusattiin niin he olivat ihmisiä jotka olivat minun puolella ja minua kiusaajilta suojelivat. Aloin myös yhden meidän luokkalaisen tytön kanssa kaveeraamaan ja ehdin jo julistamaan koko luokalle, että minullapas onkin nyt tyttöystävä. :) Tosin meidän kaverisuhde oli sellainen, että kuljettiin kyllä yhdessä ihan vapaa-ajallakin. Milloin kävin hänen luona ja milloin taas hän kulki minun kotona, mutta yleensä katsottiin elokuvia ja pelattiin tietokonepelejä ja ulkona aina joitain tiettyjä leikkejä leikittiin isommalla kaveriporukalla. Ensimmäisen kouluvuoden jälkeen ei enää hänen kanssa niin aktiivisesti yhdessä liikuttu, mutta välit kuitenkin säilyivät hyvinä ja ovat toki säilyneet edelleen, joskus Facebookissa saatan hieman kirjoitella ja kuulumisia kysellä.

Siinäpä se vuosi 1991 oman elämän osalta ja paljon tosiaan ehti sattumaan niin hyvässä kuin pahassakin. Hieman taas niitä valokuvia tähän loppuun ja me kohtaamme taas seuraavien kirjoitusten merkeissä, mutta nyt sanon vaan, että näkemiin taas ensi kertaan.