Nyt olemme sitten päässeet tähän vaiheeseen eli 2010-luvulle kertomuksissani ja pikkuhiljaa tämä blogi lähenee päätepistettään, mutta vielä on tarinoita kuitenkin jossain määrin kerrottavana. 2010 onkin näitä suhteellisen hyviä vuosia elämässäni. Luodaanpa nyt katsaus kyseiseen vuoteen.
Alkuvuoden vielä vietin mediapajassa työskennellessä. Tosin mitään elämää mullistavaa työtä en tehnyt tuona aikana enkä ole niitä pahimpia räpellyksiäkään talteen ottanut joten jätetään ne omaan tietooni vaan. Loppukeväästä kävikin sitten tunnelma kansainväliseksi työpaikalla. Saatiin nimittäin vaihto-opiskelijaryhmä Saksasta vierailulle. He sitten meidän seurassa viihtyivätkin kesälomille asti.
Jos kansainvälisyydestä puhutaan niin vuosi 2010 on jäänyt myös mieleen siitä, että tuolloin tein erään argentiinalaistytön kanssa tuttavuutta Facebookissa ja meistä tulikin muutaman vuoden ajaksi oikein hyvät ystävät vaikkakin koskaan ei nähty kasvotusten. Huomaatte varmaan, että puhun hänestä menneessä aikamuodossa ja tämä johtuu siitä, että meidän välit alkoi pikkuhiljaa hiipumaan ja lopulta sammuivat kokonaan. Ensimmäiset kaksi vuotta oli hyvin ahkeraa yhteydenpitoa, mutta sitten tosiaan alkoivat välit hiljalleen hiipumaan. Jos joku kysyy miksi niin vastaus on tämä. Hän ajan myötä teki tekoja ja sanoi sanoja joita en itse voinut hyväksyä. En sitten näistä syistä kokenut häntä itselle parhaaksi ystäväksi. Taas nousee mieleen sanat Suojamuuri ja Elämän kiertokulku. Näitä sanoja tullut ennenkin viljeiltyä näissä teksteissä. Jos jotkut ihmiset jäävät elämässäni taakse niin uusia ystäviä tulee aina sitten tilalle. Näin ne asiat ovat menneet minun elämässä.
Yhtä asiaa en myöskään voi sivuuttaa sillä tämä asia kuuluu hyvin vahvasti vuoteen 2010. Raptori tosiaan teki sitten paluun kuten olivat lupailleet ja nyt vihdoinkin pääsin heitä katsomaan ja useilla keikoilla kiertelinkin tuolloin. Muutenkin bändin perässä koin monta hyvinkin ikimuistoista hetkeä. Jääköön nekin tosiaan omaan tietoon, mutta sain taas runsaasti uusia ystäviä. Ihmisiä, joita keikoilla tapasi eli jos emme näe paljoa kasvotusten tämän Raptorin keikkatauon aikana niin jospa taas sitten viimeistään 2020 olisi reunion myös meidän kesken. :) Tuosta voi joku halutessaan fiilistellä Nosturin keikkaa. Monia tuttuja kasvojakin vilahtelee yleisössä.
Opiskeluasioista seuraavaksi. Kyllähän minulta talven aikana lähti taas hakemuksia eri alan oppilaitoksiin. Niin ammattikorkeakouluihin kuin muihin media-alan oppilaitoksiin. Muutamaan paikkaan tuli kyllä kutsua valintahaastatteluihin ja soveltuvuuskokeisiin. Kävi niin ikävästi kuitenkin, että en sitten tullut valituksi minnekään. Alkukesästä vielä mietinkin, mitä tekisi syksyllä. Posti toikin minulle mielenkiintoisen mainoslehtisen. Voionmaan opisto Ylöjärveltä lähetti minulle postia ja sieltä tarjottiin opiskelupaikka ensi vuodeksi. Siellä kävin valintahaastattelussa ja tärppäsi. Minut valittiin opiskelemaan dokumenttilinjalle eli oli ainakin yksi huoli vähemmän sen suhteen mitä tehdä ensi vuonna. Työsopimukseni mediapajan kanssa kun päättyi kesällä.
Voionmaan ajoista onkin hyvä puhua. Tosiaan edessä oli nyt muutto Ylöjärvelle. Olenkin monesti haaveillut asumisesta Tampereella tai ainakin siellä suunnalla joten nyt tärppäsi senkin suhteen. Ensimmäiset päivät opistolla menikin vielä niin taloon kun ihmisiinkin tutustuessa. Suoraan sanottuna ajan kanssa aloin kyllä tuntemaan monenkin ihmisen kanssa eräänlaista hengenheimoutta. Voionmaasta tulikin sitten eräänlainen toinen koti itselle ja sitä se periaatteessa olikin kuin siellä asuntolassa vuoden asustelin. Opiskelukavereiden kanssa kemiat osuivat aivan täydellisesti yhteen ja aina kuuli puhuttavan, että jos lyhytelokuvia tai sketsejä tehdään niin minä olisin yksi joka jonkinlaisen roolin saisi ja niin kävikin. Muutamissa pätkissä näyttelinkin pieniä rooleja, sen mitä huonoilta näyttelijäntaidoiltani pystyin. Opistollahan on myös näyttelijälinja, mutta en sinne sitten kuitenkaan hakenut. Ammattinäyttelijää minusta ei kyllä tekemälläkään saisi.
Puhutaan sitten hiukan niistä ikävistäkin asioista mitä Ylöjärvellä tapahtui. Kyllähän minä raittiuteni takia jouduin erään opettajan hampaisiin. Hän kun oli sitä mieltä, että tällä alalla pitää juoda sekä polttaa paljon tupakkaa ja hän jo alkuaikoina sanoi, että kannattaa miettiä onko tämä sinun alasi. Vähän aikaa mietinkin lopettamista, mutta en lannistunut vaan kävin koulun ihan loppuun asti. Ajan myötä tämä opettajakin hyväksyi kyllä vakaumukseni, että nuo asiat eivät itseäni pitempään vaivanneet.
Toinen asia liittyy erääseen luennoitsijaan. En edelleenkään mainitse häntä nimeltä. Opistolla kävi silloin tällöin vierailevia luennoitsijoita kuten näyttelijöitä, toimittajia, elokuvaohjaajia puhumassa niin töistään kuin tulevista projekteistaan. Erään ohjaajan hampaisiin jouduin, mutta valitettavasti moni muukin, että en ollut ainoa. Annanpa tästä henkilöstä muutaman vihjeen.
- Jumalan Teatteri
- Aleksis Kivi
- Vares
- Suomalainen mytologia
Tuosta voi joku päätellä jo jotakin. Tämä on sinulle. Sinä vaan parjaat muita ja kauheasti etsit vikoja. Milloin sinun mielestä vaikka joku tupakoitsija on narkomaani, eräs taas Turun suunnalta ollut opiskelija oli myös täysi pelle murteensa vuoksi. Minä taas olen mielestäsi yli-ikäinen tälle alalle. Enhän minä tietenkään täydellinen ole ja missään vaiheessa tätä blogia en ole niin väittänytkään vaan minussa on vikoja ja puutteita vaikka jakaisi muillekin. Silti sinä arvon elokuvaohjaaja, luuletkos itse olevasi täydellisyys. Mietitäänpä elokuviasi. Sinä aina vuosikausia niitä mainostat ja markkinoit yleisölle eri tilaisuuksissa ja ylistät niitä maasta taivaaseen vaikka elokuvat ovat vasta suunnitteluasteella. No sitten vuosien päästä kun elokuva saa ensi-iltansa niin sehän sitten floppaa täydellisesti. Elokuviasi käy katsomassa vain kourallinen ihmisiä ja hetken päästä näitä elokuvia saakin jo eurolla tavaratalojen alennuskoreista. Näin kävi myös elokuvallesi joka viime syksynä ensi-iltansa sai. Sinä tuskin tekstejäni luet sillä kommenttilaatikkoni olisi jo täyttynyt "Olet täysi pelle"-kommenteista. Jos kuitenkin joskus tämän satut näkemään niin minä osaan antaa samalla mitalla takaisin eli menepä itseesi ja mieti sanojasi.
Nyt kun on taas sanan säilä osunut erääseen ihmiseen niin lienee syytä päättää tämä kirjoitus tähän. Näissä merkeissähän vuosi 2010 kului omalta osalta ja tosiaan paria pientä notkahdusta lukuun ottamatta loistava vuosi oli kaiken kaikkiaan.
 |
| 10 pistettä sille joka arvaa minkä legendaarisen Tv-sarjan kuvauspaikkana tämä ympäristö toimi 70-luvulla. |
 |
| Julkkisnaamiaiset Voionmaalla. |
 |
| Siinäpä se minun opinahjo vuonna 2010. |
 |
| Näitä kissakuvia. |
 |
| Kuin kaksi marjaa. |
 |
| Hiuksetkin sitten lähti melkein kokonaan vuonna 2010. |
 |
| Juice-imitaatio (Huono sellainen) |
 |
| Raptorin heppujen kanssa heidän ekalla paluukeikalla Helsingissä vapunaattona 2010. |
 |
| Linja-autossa on tunnelmaa. |
 |
| Mikko Alatalo & Minä |
Olen samaa mieltä kanssasi, ei sinun ikäsi ole este tällä alalla työskentelemiselle, vaan lähinnä se, ettet tee yhtään mitään.
VastaaPoistaEikös se jo ainakin ole jotain, että tätä blogia kirjoittaa ja parhaillaankin suunnittelee käsikirjoituksia omia lyhytelokuvia varten.
VastaaPoistaTässä sinulle hieman mietittävää. Emme todennäköisesti tunne henkilökohtaisesti ellet sitten ole vaikkapa joku opiskelukavereistani. Nykyisistä tai vanhoista. Kommenteistasi päätellen et hirveästi minusta pidä, mutta mitäpä jos minusta aika jättäisi vaikkapa heti kun olisin saanut blogini kirjoitettua päätökseen ja saisit siitä kuulla jotakin kautta. Kumpaa näistä ajattelisit, olipa hyvä kun tuo pelle vihdoinkin potkaisi tyhjää vaiko sitten, että harmi toisaalta kun tuo tyyppi ei enää keskuudessamme ole, saisinko arvostuksesi vasta poismenoni jälkeen. Olihan minulla Youtubessakin sketsejä jokunen vuosi sitten, mutta kun aloin saamaan liiankin rajua kritiikkiä ja poistinkin videot sitten. Tosin sen takia kun aloin turhautumaan kun en uusia aiheita silloin keksinyt ja ajattelin, että ehkä nämä pätkät ei ominta juttuani ole. Kuitenkin nämä minun nimittelijät ja parjaajat sanoivat, että kylläpä ne sun videot olikin hyviä, että laita ne takaisin tai tee lisää.
Sama juttu niden kommenttien suhteen, millä lailla suhtautumisesi minuun muuttuisi minun kuoleman jälkeen. Tosin enpä tiedä milloin aikani täyttyy ja eipä se meidän maanpäällisten päätettävissä olekaan, mutta tällaista kehottaisin miettimään.