Hyvät ihmiset! Tästä aloitettiin
ja tähän päädyttiin.
30 vuotta elämästäni on nyt vietetty. Monet ihmiset saattavat kärsiä tässä vaiheessa elämäänsä jonkinlaisista ikäkriiseistä, mutta en minä. Siitä todisteena ainakin nämä kappaleet. Samalla tavalla minäkin ajattelen kuin näissä lauluissa.
Mutta nyt asiaan. Kiitetään nyt ensin lukijoitani, että olette jaksaneet blogiani lueskella ja kommentoida. Jos on rakentavaa kritiikkiä tullut niin olen sen ottanut pelkästään siten, että seuraavan kerran kirjoitan asioita toisella tavoin. Olenhan minä näissä kirjoituksissa eräitä ihmisiä kritisoinutkin ja syystäkin, kun taas erityismaininnan ovat ne ihmiset saanet jotka tärkeä osa elämääni ovat, tosin kaikilta en saanut lupaa, mutta ne jotka suostumuksensa antoivat heistä mainitsin.
Kyllähän nämä elämän ensimmäiset 30 vuotta ovat olleet elämässäni hyvinkin suurta vuoristorataa. Välillä käyty pohjalla, mutta sieltä on aina nopeasti ylös pompattu. Olisihan nämä tapahtumat ehkä voitu lyhyemminkin tiivistää, mutta muutama vuosi sitten päätin, että tämmöisen blogin teen missä kerron asioista syvemminkin niin tässäpä sitä nyt ollaan. Vielä en tiedä kuinka hyvin olen onnistunut alkuperäisissä suunnitelmissani. Tarkoitus nimittäin oli se, että ihmiset niin tutummat kuin tuntemattomat oppisivat minut tuntemaan paremmin, jos joku kuitenkin vielä sanoo minulle, että olen jotenkin mystinen ja salaperäinen tyyppi tai sitten, että kyllä minä sinut tunnen Jyri, mutta en tunne sinua, niin sitten olen tainnut epäonnistua. Jos kuitenkin joku minulle näin sanoo niin nyt on tämä blogi täällä luettavissa sitä varten, että ihmiset voivat minuun syvemmin tutustua. Lopputuloksia odotellessa. On minulla kuitenkin paljon salaisuuksiakin, mutta niitä saa meillä kaikilla olla. Tämä koskee niin minua kuin myös sinua arvon lukijani, olit sinä sitten Jonne Forssasta, Aslak Utsjoelta tai Tsögö, stadin kundi suoraan Kalliosta. Päällimmäinen tarkoitus blogin tekemiseen oli kuitenkin se, että kirjoitan niistä asioista mitkä ovat elämääni muokanneet ja vaikuttaneet suuresti siihen millainen ihminen olen eli eräänlainen "Miten minusta tuli minä"-idea oli taustalla tätä blogia tehdessä. Vaikka tämän jälkeen ei enää uusia kirjoituksia tule niin blogini kuitenkin säilyy täällä enkä ainakaan ihan heti oli tätä täältä poistamassa.
Jospa 30 vuoden päästä tulisi sitten vaikka jatko-osa tälle kertomukselle jos vaan tämä minulle annettu jatkoaika sinne asti riittää ja tekniikkakin on jo silloin ottanut aimo harppauksen eteenpäin joten saapi nähdä missä muodossa teen jatko-osan silloin, mutta jos olen vielä tässä elämässä silloin niin sen lupaan, että sitten tulee jatkoa.
Niin ja Timo Koivusalo jos olet blogiani lueskellut ja haluaisit tehdä vaikka minusta elokuvan niin kyllä se sopii ja annan sille omasta puolesta täydet valtuudet, mutta Jari Halonen, pyydän, älä edes vaivaudu koska tiedän jo silloin mitä tulee tapahtumaan. Ensin mainostat tulevaa elokuvaasi Voionmaan opistolla vieraillessasi sanoin "Minä aion tehdä elokuvan eräästä suomalaisesta luuserista" (Varmasti sanot juuri näin sanasta sanaan) Myös muissa medioissa kyseistä elokuvaa mainostat ja taidat vielä sanoa, että tämä elokuva tulee kyllä mullistamaan täysin elokuvateollisuuden. Sitten kun elokuvasi vihdoin ja viimein saa ensi-iltansa vuonna 2020 niin elokuvaa tulee katsomaan vain kaksi ihmistä ja muutenkin floppaa aivan täydellisesti ja hetken päästä tätä elokuvaa saakin sitten eurolla tavaratalojen alennuskoreista. Jotkut lukijoistani varmaan ajattelee, että tuon jätkän elämä ei voisi kyllä enempää maksaakaan. Mikäpä siinä, voisin vaikka teihin yhtyäkin, mutta Aleksis Kivi sentään on yksi kansalliskirjailijoistamme.
Voisin vielä loppuun siteerata erästä arvostamaani ihmistä, ei Neumannia kuitenkaan tällä kertaa vaan Gösta Sundqvistia, hän sanoi 80-luvulla itsestään sen verran hienosti ja tämä lausahdus pätee aika hyvin itseenikin.
"Ilmeisesti mä sitten olen jonkinlainen kulttihahmo, tulevaisuudessa saatan olla sitä enenevissä määrin"
Kiitos vielä kerran lukijoilleni. Tekijät poistuvat, mutta elämä jatkuu.
Jyri S
