30 vuotta elämästäni on nyt vietetty. Monet ihmiset saattavat kärsiä tässä vaiheessa elämäänsä jonkinlaisista ikäkriiseistä, mutta en minä. Siitä todisteena ainakin nämä kappaleet. Samalla tavalla minäkin ajattelen kuin näissä lauluissa.
Mutta nyt asiaan. Kiitetään nyt ensin lukijoitani, että olette jaksaneet blogiani lueskella ja kommentoida. Jos on rakentavaa kritiikkiä tullut niin olen sen ottanut pelkästään siten, että seuraavan kerran kirjoitan asioita toisella tavoin. Olenhan minä näissä kirjoituksissa eräitä ihmisiä kritisoinutkin ja syystäkin, kun taas erityismaininnan ovat ne ihmiset saanet jotka tärkeä osa elämääni ovat, tosin kaikilta en saanut lupaa, mutta ne jotka suostumuksensa antoivat heistä mainitsin.
Kyllähän nämä elämän ensimmäiset 30 vuotta ovat olleet elämässäni hyvinkin suurta vuoristorataa. Välillä käyty pohjalla, mutta sieltä on aina nopeasti ylös pompattu. Olisihan nämä tapahtumat ehkä voitu lyhyemminkin tiivistää, mutta muutama vuosi sitten päätin, että tämmöisen blogin teen missä kerron asioista syvemminkin niin tässäpä sitä nyt ollaan. Vielä en tiedä kuinka hyvin olen onnistunut alkuperäisissä suunnitelmissani. Tarkoitus nimittäin oli se, että ihmiset niin tutummat kuin tuntemattomat oppisivat minut tuntemaan paremmin, jos joku kuitenkin vielä sanoo minulle, että olen jotenkin mystinen ja salaperäinen tyyppi tai sitten, että kyllä minä sinut tunnen Jyri, mutta en tunne sinua, niin sitten olen tainnut epäonnistua. Jos kuitenkin joku minulle näin sanoo niin nyt on tämä blogi täällä luettavissa sitä varten, että ihmiset voivat minuun syvemmin tutustua. Lopputuloksia odotellessa. On minulla kuitenkin paljon salaisuuksiakin, mutta niitä saa meillä kaikilla olla. Tämä koskee niin minua kuin myös sinua arvon lukijani, olit sinä sitten Jonne Forssasta, Aslak Utsjoelta tai Tsögö, stadin kundi suoraan Kalliosta. Päällimmäinen tarkoitus blogin tekemiseen oli kuitenkin se, että kirjoitan niistä asioista mitkä ovat elämääni muokanneet ja vaikuttaneet suuresti siihen millainen ihminen olen eli eräänlainen "Miten minusta tuli minä"-idea oli taustalla tätä blogia tehdessä. Vaikka tämän jälkeen ei enää uusia kirjoituksia tule niin blogini kuitenkin säilyy täällä enkä ainakaan ihan heti oli tätä täältä poistamassa.
Jospa 30 vuoden päästä tulisi sitten vaikka jatko-osa tälle kertomukselle jos vaan tämä minulle annettu jatkoaika sinne asti riittää ja tekniikkakin on jo silloin ottanut aimo harppauksen eteenpäin joten saapi nähdä missä muodossa teen jatko-osan silloin, mutta jos olen vielä tässä elämässä silloin niin sen lupaan, että sitten tulee jatkoa.
Niin ja Timo Koivusalo jos olet blogiani lueskellut ja haluaisit tehdä vaikka minusta elokuvan niin kyllä se sopii ja annan sille omasta puolesta täydet valtuudet, mutta Jari Halonen, pyydän, älä edes vaivaudu koska tiedän jo silloin mitä tulee tapahtumaan. Ensin mainostat tulevaa elokuvaasi Voionmaan opistolla vieraillessasi sanoin "Minä aion tehdä elokuvan eräästä suomalaisesta luuserista" (Varmasti sanot juuri näin sanasta sanaan) Myös muissa medioissa kyseistä elokuvaa mainostat ja taidat vielä sanoa, että tämä elokuva tulee kyllä mullistamaan täysin elokuvateollisuuden. Sitten kun elokuvasi vihdoin ja viimein saa ensi-iltansa vuonna 2020 niin elokuvaa tulee katsomaan vain kaksi ihmistä ja muutenkin floppaa aivan täydellisesti ja hetken päästä tätä elokuvaa saakin sitten eurolla tavaratalojen alennuskoreista. Jotkut lukijoistani varmaan ajattelee, että tuon jätkän elämä ei voisi kyllä enempää maksaakaan. Mikäpä siinä, voisin vaikka teihin yhtyäkin, mutta Aleksis Kivi sentään on yksi kansalliskirjailijoistamme.
Voisin vielä loppuun siteerata erästä arvostamaani ihmistä, ei Neumannia kuitenkaan tällä kertaa vaan Gösta Sundqvistia, hän sanoi 80-luvulla itsestään sen verran hienosti ja tämä lausahdus pätee aika hyvin itseenikin.
"Ilmeisesti mä sitten olen jonkinlainen kulttihahmo, tulevaisuudessa saatan olla sitä enenevissä määrin"
Kiitos vielä kerran lukijoilleni. Tekijät poistuvat, mutta elämä jatkuu.
Juhannus tuli ja meni ja nyt on lomiltakin palattu arkeen. Blogiani on jäljellä enää kahden tekstin verran, kenelle se on helpotus ja kenelle taas suuri suru, mutta alkuperäisten suunnitelmien mukaanhan tässä mennään ja tästä se toiseksi viimeinen kirjoitus lähtee.
Biisivalintojen suhteen on nyt aika sulkea ympyrät. Kyllä varmaan monet tietää tässä vaiheessa ainakin toivon mukaan mikä se minun suosikkikappale kautta aikojen on, mistäs kappaleesta kirjoitin syvemmin vuoden 1985 biisivalinnassa. Kyllä, A-han Take on me-biisistä. Kertaus olkoon näin opintojen äiti. Kappaleestahan on tehty lukuisia covereita ja niistäkin kirjoituksissa mainitsin, mutta yhden säästin tätä kirjoitusta varten. Pitbull samplasi myös kappaletta vuonna 2013 Feel this moment-biisissään ja olihan kappaleella vierailijana myös Christina Aquilera. Onkin hyvä soittaa kappale viimeisenä biisivalintanani vaikkakin hieman mennään taas musiikin suhteen epämukavuusalueelle, mutta tämä kappale kuitenkin toimii.
Paavi Benedictus XVI eroaa virastaan. Uudeksi paaviksi valitaan argentiinalainen kardinaali Jorge Mario Bergoglio nimellä paavi Franciscus.
Venezuelan presidentti Hugo Cavez menehtyi.
Pommi-iskut Bostonin Maratonissa. Kolme ihmistä menehtyi välittömästi.
Iso-Britannian entinen pääministeri Margaret Thatcher kuoli.
Jemenissä panttivankina olleet vapautettiin.
Detroitin kaupunki jätti konkurssihakemuksen.
Microsoft osti Nokian matkapuhelintoiminnan.
Lotto siirtyi Yleltä MTV3-kanavalle.
Perussuomalaiset erotti James Hirvisaaren puolueesta syytettynä puoluetta vahingoittavasta toiminnasta.
Heidi Hautala erosi ministerin tehtävistään.
Etelä-Afrikan entinen presidentti ja vapaustaistelija Nelson Mandela menehtyi.
Michael Schumacher loukkaantui lasketteluonnettomuudessa ja vajosi koomaan.
Yksi asia mikä ilahdutti minua vuodessa 2013 oli tämä . Nämä herrat sitten tapasivat 10 vuoden hiljaisuuden jälkeen. Toivottavasti pitävät yhteyksiä jatkossakin.
Päätetään tämä viimeiseksi jäävä Meillä ja Maailmalla-osio taas mainospaloihin vuosimallia 2013.
Viimeistä Vuosi elämästäni-kirjoitusta viedään. Toivottavasti elämäni nyt on jo joillekin avautunut hieman selkeämmin. Tehdään nyt vielä katsaus vuoteen 2013. Käydään vuosi läpi tai ainakin omat kohokohdat, katsellaan hieman töitä ajalta jonka Kokkolassa olen viettänyt ja luodaan pieni katse tulevaisuuteen. Tai ainakin toivon, että tämä projekti olisi iso osa minun tulevaisuutta, mutta yhtälailla toivoisin samaa eräiden muidenkin ihmisten kohdalla. Aloitetaan tosiaan ensin pienellä silmäyksellä vuoteen 2013.
Kokkolaa ja koulua, siinähän se olisi periaatteessa, mutta sanotaan jotain muutakin, että ei kirjoitus jäisi kovin lyhyeksi. Ainakin pääsin muutaman napurin kanssa tekemään syvempää tuttavuutta ja ihmisiin hieman paremmin tutustumaan. Kyllä tarkoitan juuri sinua, sinua ja sinua myös. Mukavia persoonia olette te kaikki, jätetään taas nimet mainitsematta, mutta tunnistanette itsenne kunhan blogiani luette. Kämppis onkin viettänyt hiljaiseloa, kertokoon se jotakin kun viime kesälomilta palasin ja toista vuotta Kokkolassa aloittelin niin toisen vuoden aikana peräti kaksi kertaa näin häntä kasvotusten eikä molemmilla kerroilla juurikaan mitään puhunut, nopsaan vaan moikkasi. Ironista sekin kun omaa kämppistä ei juuri ollenkaan tunne kun taas naapureiden kanssa päässyt nopeammin sinuiksi. Sitten vaikka kesään 2013. Kohokohdista voisi mainita ainakin sen, että 10 vuoden tauon jälkeen pistäydyin Lapissa. Tosin en mökillä, mutta tehtiin veljen kanssa eräänlainen Suomen kiertoreissu. Ajettiin Keski-Suomen kautta Kainuuseen ja sieltä Lappiin. Pohjoisin paikka missä kävimme taisi olla Muonio. Sieltä länsirajan kautta takaisin Pohjanmaalle. Kulkipa reittimme myös jonkin aikaa Ruotsin puolella. Festareita ja rentoa lomanviettoa. Siinäpä muita asioita kesältä. Sykyllä sitten alkoi toinen vuosi Kokkolassa ja mukavissa merkeissä. Tiedossa oli sen verran mielenkiintoisia projekteja. Mainosvideoiden ja pelaajahaastattelujen tekemistä Kokkolan tiikereille eli paikallisille lentopallojoukkueelle ja kuuluipa työtehtäviimme eräs niinkin tunnettu yhtye kuin Popeda. Kyllä, kävimme marras-joulukuussa pariinkin otteeseen Tampereella haastatteluja kuvaamassa erästä Popeda-historiikkia varten, niin Pate, Costello sekä joitain ex-jäseniä kävivät kuvauksissa ja haastattelut antamassa. Ennen joululomille lähtöä kuvattiin yksi lyhytelokuvakin vielä joten säpinää ainakin riitti. Niin ja kyseisessä elokuvassa työskentelin Making of-porukassa. Valitettavasti näitä pätkiä en voi näyttää tekijänoikeudellisista syistä, mutta toivottavasti näette joskus lopputulokset jotakin toista kautta. Kokkolan tiikereillä on ainakin Youtube-profiili, että sieltä ainakin voi katsoa töitä joissa olen mukana ollut heidän projektien perästä. Hakusanaksi vain Kokkolan Tiikerit niin pitäisi löytyä. Niin ja marraskuussa täytin 30 vuotta niin sitten aika olikin kypsä tämän blogin kirjoittamiselle. Alkusanoissa taisin jo sanoa, että sitten kun täytän 30 vuotta niin kirjoitetaan näistä vuosista enemmin ja syvemmin joten sitä kautta päädyttiin tähän pisteeseen ja tähän ollaan nyt tultu.
Nyt sen sijaan niitä töitä joiden julkaisemiseen olen luvan saanut. Aloitetaan vaikkapa Stop-motion animaatiosta "Bussipysäkillä". Eräs takavuosien edesmennyt iskelmätähti josta olen blogissani aiemminkin kirjoittanut niin toimi inspiraation lähteenä tähän pätkään. Tästä katsomaan, olkaa hyvät.
Ennenkun kuin lopettelimme ensimmäistä vuotta Kokkolassa niin tehtiin musiikkivideo Vanity Nation-nimiselle yhtyeelle. Rooliini projektissa oli pieni, mutta sitä en väheksy. Kaikki roolit otan aina vastaan mitä tarjolla on. Videolla toimin savukoneen operoijana.
Kiitos ja anteeksi, tämän takia en koskaan pyrkinyt teatterikouluun.
Vielä yksi työ. Nimittäin radiodokumentti "Lapsuuden pelot" Sen voitte kuunnella tästä.
Tuossapa näitä töitä olis ja minullakin olisi yksi työtarjous mitä tarjota muille. Kerronpa siitä nyt enemmän ennen kuin lopettelen. Kuten sanottua tämä on nyt se katse tulevaisuuteen, toivottavasti niin minun kun muidenkin kohdalla. Minä nimittäin olen jo pidemmän aikaa suunnitellut erästä lyhytelokuvaa, ei tosin tiedä kuinka pitkä lopputuloksesta mahtaa tulla eli olisiko sananmukaisesti lyhytelokuva silloin, mutta joka tapauksessa yksi pätkä olisi suunnitteilla. Tämä ei vielä ole ottanut tuulta purjeisiin. Kokkolassakin ensimmäisenä vuonna otin asian esille, mutta huonosti kävi. Tämän jälkeen Kokkolassa eräät tahot ovat minut jo nimenneet tulevaksi elokuva-alan syöväksi eli eräänlaiseksi Spede Pasasen, Visa Mäkisen ja Ere Kokkosen manttelinperijäksi. Mikäpä siinä, kyllä minä kyseisiä herroja arvostan ja Speden vaikutuksesta itseeni olenkin aiemmin blogissa kyllä maininnut, mutta lienee sanomattakin selvää mitä kriitikot heistä ajattelivat. "Pasasen uusinta elokuvaa en ole vielä edes nähnyt, mutta huonohan sen täytyy olla" näin jo eräs nimeltämainitsematon kriitikko totesi takavuosina Speden silloin uusimmasta elokuvasta. Ainoastaan opettajat näyttivät tuolloin projektille vihreää valoa ja saipa loppuvuodesta ideani myöskin kansainvälistä huomiota kun koulullamme vieraili eräs elokuva-alan työntekijä Yhdysvalloista saakka. Hänelle ideasta mainitsin ja hän innostui ja sanoi vaan, että toteuta ihmeessä ideasi ja kerää asiasta kiinnostuneita ihmisiä ympärillesi. Tämän herran meriitteihin muuten lukeutuu semmoinenkin Tv-sarja kuin Tähtiportti joten ollaan otettuja, että kehuja saatu noinkin korkealta taholta. Olen ideaa muutenkin ihan loppuun saakka miettinyt, olen laatinut synopsiksen, suunnitellut etukäteen kuvauspaikkoja, suunnittelut roolihahmoja, miettinyt heille sopivia näyttelijöitä ja hieman jo repliikkejäkin suunnitellut eli sikäli olisi ihan hyvällä mallilla. Loput vaan puuttuu.
Se ryhmä kenen kanssa olen tätä toteutettavaksi suunnitellut niin pääsääntöisesti se olisi vanhat opiskelukaverit Voionmaan ajoilta, mutta toki otan huomioon myös muut asiasta kiinnostuneet. Miksi juuri te? No siksi, että meillähän kemiat synkkasi aina todella loistavasti yhteen, aina jos itse sain vaikka sketsin idean niin sitähän lähdettiin aina toteuttamaan jos vaan aikaa oli ja muutenkin osasitte aina ideoitani arvostaa ja sain teiltä jopa positiivista palautetta muutaman vuoden takaisista Youtube-räpellyksistä. Ainakin näistä syistä olen suunnitellut eräänlaista reunionia teidän kanssa ja mikäpä olisi mukavempi tapa viettää reunionia kuin se, että saadaan porukalla tehdä sitä mistä kaikki pidämme eli elokuvia suunnitellessa. Ainakin yksi silloisista opiskelukavereista taitaa asiasta tietääkin kun taannoin otin asian puheeksi, tämä siis ennenkuin tätä blogia aloin kirjoittamaan, mutta se kaatui silloin toisen osapuolen kiireisiin. Hän tosin kyllä ideasta innostui silloin, mutta eihän minua mikään estä yrittämästä uudestaan ja tuonpa tämän myötä myös ideani uudestaan esille hieman laajemmallekin joukolle. Voionmaalla vaan en aina saanu itsestäni kaikkea irti, mutta tämän projektin myötä myös se todellinen minäni tulisi kyllä esille nousemaan. Niin ja sainpa idean tätä pätkää varten Voionmaalla, mutta en enää ottanut asiaa isommin esille kun tuolloin oli vaan parisen viikkoa meillä koulua jäljellä. Eli jos saataisiin käsikirjoitus pois pöytälaatikostani ettei se ala kasvamaan hämähäkinverkkoja. Niin ja tämä koskee kaikkia silloisia opiskelukavereita niin elokuva-, dokumentti- kuin näytteliläjinjoiltakin. Rahallista korvausta en valitettavasti voi maksaa, mutta tarkoitus olisi, että pätkä kuitenkin alkaisi tuottamaan rahaa ja lihottamaan meidän pankkitiliä eli eräänlaisena työnäytteenäkin varmasti toimii kun työhakemuksia pistellään eteenpäin tulevaisuudessa. Korostetaan vielä sitä, että vaikka omistan tämän Voionmaan opiskelukavereille en myöskään väheksy muita asiasta kiinnostuneita. Jos vaikkapa jokin paikallisista kavereista tästä kiinnostuu tai vaikkapa jokin opiskelukaveri Kokkolasta niin kaikki vaihtoehdot sopii. Pistäkää vaikka minulle Facebookissa yksityisviestiä niin kerron ideastani hieman enemmän. Eiköhän tästä riitä jokaiselle töitä jokaisella haluamallaan osa-alueella.
Mielenkiintoa lisätäkseni, mutta toivottavasti en kuitenkaan sitä vähentääkseni voin kertoa lyhäristäni sen verran, että tarkoitus olisi tehdä pätkä genrestä, mitä ei ainakaan Suomessa ole kovin useita tehtykään. Ammattilaistasolla ehkä muutama, mutta harrastelijapohjalta en tiedäkään, vähemmän katsonut noita harrastelijapohjalta tehtyjä lyhäreitä Youtubesta, mutta pitäisi katsoa ja sen pohjalta analysoida olenko oikeassa vai en, mutta sellainen tunne, että jos eteenpäin päästään niin jotain ikimuistoista olisi luvassa. Niin ja sen verran vielä, että suurin inspiraation lähde on eräs 90-luvun kulttisarja.
Hyvät ihmiset, näissä merkeissä on mennyt 30 vuotta elämästäni. Nähtäväksi jää mitä seuraavat 30 vuotta tuovat tullessaan. Kirjoituksiani en kuitenkaan vielä lopeta, että vielä on matkaa hieman jäljellä, mutta Vuosi elämästäni-kirjoitukset päättyvät tähän. Nauttikaa kuitenkin seurastani täällä blogimaailmassa vielä hetken aikaa.
Making of-materiaalia "Bussipysäkillä"-animaatiosta.
Parasta piippua.
Lätkää katsomassa.
Köyhän miehen Hasselhoff.
Häjyjen kohtaaminen.
Hepokönkäällä Puolangassa.
Kaatuneiden sotilaiden muistomerkki Suomussalmella.
2010-lukua on vielä runsaasti jäljellä, mutta ainakin tässä vaiheessa tämä kappale on mielestäni paras kotimainen biisi jos ei sitten tulevina vuosina ilmesty jotakin kappaletta mikä tämän ykköspaikalta voisi syrjäyttää.
Tämä olisi kyllä ansainnut myöskin vuoden 2012 kesäbiisi-äänestyksen voiton Voicen kesähitti-äänestyksessä, mutta eräs poskeksi kutsuttu rap-artisti vei voiton. Lukuunottamatta kappaleen nimeä sanat eivät niinkään kesäiset ole.
Pariisin kevään Kesäyöstä on nyt siis kyse. Olisipa sanoittajan lahjat niin tällaisia tekstejä voisi itsekin tehdä, mutta eipä ole minusta Junnun, Juicen, Vexin taikka Maran manttelinperijäksi. Nautitaan kuitenkin näistä Tuunelan Arton teksteistä ja tunnelmista.
Olympialaiset Lontoossa. Suomelle 3 mitalia (I hopea, 2 pronssia)
Kolme Pussy Riot-ryhmän jäsentä pidätettiin ja tuomittiin kahdeksi vuodeksi vankeuteen performanssistaan Kristus Vapahtajan katedraalissa Moskovassa.
Hehkulamppujen valmistus ja maahantuonti kiellettiin Euroopan Unionin jäsenmaissa.
Suosikki-lehden julkaiseminen lopetettiin.
Laskuvarjohyppääjä Felix Baumgartner hyppäsi 39 kilometrin korkeudesta rikkoen samalla vanhoja korkeusennätyksiä.
Barrack Obama äänestettiin jatkokaudelle Yhdysvaltain presidentinvaaleissa.
Suomalainen pariskunta ja itävaltalainen mies siepataan Jemenin pääkaupungissa Sanaassa.
Kuten arvaatte tämän soitan Whitney Houstonille joka menehtyi alkuvuodesta 2002 vain 48-vuotiaana. Hyvä opetus siitä, että huumeista kannattaa pysyä erossa, että ei käy kuten hänelle. Toki Whitneyn uraa arvostan, että en sillä tätä sano, mutta eräitä itselle läheisiä ihmisiä en näiden asioiden takia haluaisi menettää.
Myös Bee Geesin Robin Gibbin kuolema kosketti joten häntäkin täytyy muistaa ja tehdään se tällä kappaleella. Lyriikatkin ovat kun suoraan minun elämästä.
Päätetäänpä tämä uutiskatsaus sitten taas näihin kuviin ja tunnelmiin.
Tiedättekös mitä? Toiseksi viimeistä Vuosi elämästäni-kirjoitusta viedään nyt ja alkakoon se tästä ilman kummempia esipuheita.
Alkuvuodesta ei paljon mainittavaa olekaan. Toimittajana työskentelin, siinäpä se oikeastaan yhdellä lauseella kiteytettynä. Keväämmällä taas aloin hakupapereita lähettelemään muutamiin ammattikorkeakouluihin ja muihin media-alan oppilaitoksiin eli samaa rataa mentiin kuten parina aikaisempinakin vuosina. Ammattikorkeakoulujen kanssa taas ei tärpännyt, mutta sen sijaan Kokkolasta tuli taas kirjettä ja kutsua valintakokeisiin. Sama koulu siis missä opinnot piti aloittaa syksyllä 2011, mutta silloin tein oharit kun tulin valituksi opiskelemaan Helsinkiin, mutta pahaksi onneksi en voinut silloin sielläkään opiskeluja aloittaa asuntolapaikkojen täyttymisen vuoksi.
Nyt sitten tärppäsi Kokkolan suhteen ja minut valittiin kouluun ja tällä kertaa otin opiskelupaikan vastaan kun tosiaan en ammattikorkeakouluihin päässyt. Taas mentiin enkä kovin pitkään ehtinyt Pietarsaaressa vanhenemaan tällä kertaa. Kolmas kerta kun kaupungista muuttaa pois ja aina opiskelujen perästä. Pieni katsaus tulevaisuuteen, mutta Kokkolassa pysytään ainakin vuoteen 2015 asti, jolloin pitäisi saada paperit koulusta.
Mitäs kaikkea Kokkolassa tapahtui vuoden 2012 sykyllä niin siitä vaikkapa seuraavassa. Jos vaikka yleensä opiskeluista ensin. Ensimmäiset puoli vuotta menivät oikein lupaavissa merkeissä ja ihmekös tuo kun ylipäänsäkin meitä on sen verran hyvä ryhmä kasassa. Sama juttu kun silloin Voionmaan opistollakin. Meidän yhteisestä halusta olemme ajautuneet kouluun eli halusta tehdä elokuvia, TV-ohjelmia jne. Sen lisäksi, että opiskelukaverit ovat hyvin värikkäitä persoonia niin samaa voi sanoa myös opettajista. Monesti yhtäaikaa kun ollaan kahvilla istuskeltu niin vedet silmissä heidän vitseilleen naureskeltu. Ensimmäinen puoli vuotta meni vielä media-alan alkeita opetellessa, mutta tehtiinpä ryhmiemme kanssa ainakin yksi uutisreportaasi sekä joitain radiokuunnelmia. Näitä töitä en voi näyttää sillä itsellä ei ole niitä tallessa vaan koulun omissa tiedostoissa. Myöhemmin kyllä näytän teille muutaman työn mitä olen Kokkolassa aikaan saanut.
Odotettavissa on varmaan, että kerron jotain negatiivistakin niin tässä sitäkin puolta tulee taas. Jos jollekin joudun antamaan risuja niin se on minun kämppis Kokkolassa. Eli asun Kokkolassa soluasunnossa. Ensi töikseni kun kämppään saavuin ensimmäisenä päivänä niin menin ystävällisesti esittäytymään kämppikselle. Sanoin vaan, että "Terve, olen Jyri. Mukavaa tavata" Tämä sitten otti ja paiskasi minua ensi töikseen vessapaperilla päähän. Yhdennäköisyys minun ja J Karjalaisen välillä ei nyt sentään noin erehdyttävä ole ja toisaalta jos jotain positiivista tuosta haluaa sanoa niin olkoon se vaikka se, että ensitapaamisemme oli ainakin kivuttomampi mitä Irwinin ja Vexi Salmen vastaava 40-luvun Hämeenlinnassa. Hän on hyvin sulkeutunut persoona. Vaikka kuinka olen yrittänyt olla ystävällinen ja tehdä tuttavuutta niin ei hän ole minulle paljon mitään puhunut. Hän on ainoastaan nimensä mulle sanonut, mutta ei esimerkiksi miksi hän on Kokkolassa ja mitä koulua käy, mitä alaa opiskelee. Nämä asiat ovat jääneet hänestä itselle täydeksi mysteeriksi. Kerrankin olin laittamassa keittiössä ruokaa ja hän tuli huonestaan pois, moikkasin ystävällisesti, mutta ei sanonut mitään vaan heti siltä istumalta ryntäsi huoneeseensa takaisin. Jos kuitenkin jotain positiivista hänestä niin huomioon ottaen nämä ihmiset joista olen blogissani puhunut niin hän ei ainakaan ole käyttäytynyt uhkaavasti eikä nimitellyt minua eli siinä mielessä asiallisesti käyttäytyy, mutta sosiaalisuutta häneltä kyllä toivoisi ja jos hän minun kanssa kommunikoi niin hän kirjoittaa aina lapun joko keittiön pöydälle tai huoneeni oveen. Kerran hän tilasi pizzan, mutta ei jaksanut syödä sitä niin keittiön pöydällä oli lappu "Voit syödä lopun pizzan kun en jaksanut kaikkea syödä, lähden viikonlopun viettoon" Kuitenkin on ollut turhauttavaa välillä kun ajattelee, että tätä kirjoittaessa olen asunut kaksi vuotta Kokkolassa ja tuossa ajassa en omaa kämppistä ole juuri ollenkaan oppinut tuntemaan. Muuten olen ollut tyytyväinen aikaani Kokkolassa.
Tuli vietettyä myös eräänlaista On the road-elämää vuonna 2012 ja tämä taas Popedan perässä. Veli fanittaa bändiä henkeen ja vereen ja eikä minullakaan ole mitään heidän musiikkiaan vastaan, mutta meistä kahdesta veli on se tosifani. Kierrettiin ahkeraan bändin perässä niin Pohjanmaalla kuin vähän kauempanakin. Ainakin Parkanossa ja Hämeenkyrössä. Laskelmieni mukaan noin 12 keikkaa Popedalta näin vuonna 2012 ja tämä vuosi huipentui laivakeikkaan joulun alla. Laivallakin tuli sen myötä käytyä yli kymmenen vuoden tauon jälkeen. Helsingistä mentiin Tallinnaan niin vierailtiinpa sielläkin.
Eipä siinä, tässä vuosi 2012 pääpiirteittäin ja jos vielä yhden kertomuksen jaksatte niin pian olis sitäkin tiedossa, silloin onkin tiedossa painavaa asiaa tulevaisuuteen liittyen, niin itseni kuin toivottavasti muidenkin ihmisten kannalta.
