Elämää on tämäkin - Syvä sukellus Jyrin elämään: Vuosi elämästäni

Olemme päässet sitten 80-luvun viimeiselle vuodelle ja 90-luku häämöttää pikkuhiljaa nurkan takana, mutta sitä ennen vielä katsaus vuoteen 1989.

Sen muistan ainakin, että tein elämäni ensimmäisen talvireissun Lappiin tuona vuonna, yleensähän käymme siellä vain kesäisin. Tuli sitten se kaamoskin koettua. Menimme nimittäin Enontekiölle kummitätini 50-vuotissyntymäpäiville. Joskus poikkeustapauksissa tosiaan olemme saattaneet mennä talvellakin Lappiin ja nimenomaan mökille, mutta useimmiten vain kesäisin niin ja nyt tiedätte ainakin, että yksi kummiperhe asuu Enontekiöllä.

Perheemme kasvoi tuona vuonna myös uudella perheenjäsenellä kun undulaattimme Koikkalainen sai uuden linnun kaveriksi ja linnulle annettiin nimi Kulkuri. Nimi tulee siitä kun hän oli sananmukaisesti Kulkuri. Naapuri löysi undulaatin pihaltaan, Kulkuri oli aiemmalta omistajalta karannut ja naapuri sitten toi sen meille kun tiesi, että meillähän noita lintuja on ennestään. Hyvä näin, että Koikkalainen sai seuraa sillä linnuthan ovat ryhmäeläimiä ja helposti ikävystyvät jos joutuivat elämään yksin.

Muistuupa vielä mieleen, että siirryin tuona vuonna myös päiväkotiin. Noita ajoilta muistan, että aloin jo enemmän tekemään toisten lasten kanssa tuttavutta ja sain uusia kavereita. Tosin tuon aikaisista tarhakaverista en enää kovin moniin ole ollut yhteyksissä niin aktiivisesti, mutta joitain nyt edelleen näkee niin ja osan kanssa käytiin vielä se 9 vuotta peruskouluakin myöhemmin.

Tuossa vuosi 1989 pääpiirteittäin ja näin olen oman elämäni kertonut 80-luvulta tai ainakin sen mitä muistan ja on aika siirtyä hiljalleen oman elämän kertomuksessa 90-luvulle, mutta käydään myöhemmin vielä ne maailman tapahtumat läpi ja valitaan se biisi vuodelta 1989 joka minulle rakas on.

Tässä vaiheessa haluan vielä sanoa lukijoille, että toivottavasti olette nauttineet kirjoituksista tähän asti. Aikanaan kun blogia aloin suunnittelemaan niin päätin, että suuntaan tämän blogin niille ihmisille jotka eivät minua kovin hyvin tunne, mutta toki myös ne läheisimmät ystävät saavat tätä lukea. He parhaiten taitavatkin minua ihmisenä tuntea, mutta kuitenkin. Tässä kun siirrytään vuosikymmenistä toiseen niin sen mukaan myös kirjoitukseni alkavat syvenemään, johtuen lähinnä siitä, että esim seuraavasta vuosikymmenestä eli 90-luvusta muistoja onkin jo enemmän.

Siinäpä tämä vuosikymmen oman elämän osalta. Loppuun vielä niitä valokuvia vuodesta 1989.