Elämää on tämäkin - Syvä sukellus Jyrin elämään: Vuosi elämästäni

Tiedättekös mitä? Toiseksi viimeistä Vuosi elämästäni-kirjoitusta viedään nyt ja alkakoon se tästä ilman kummempia esipuheita.

Alkuvuodesta ei paljon mainittavaa olekaan. Toimittajana työskentelin, siinäpä se oikeastaan yhdellä lauseella kiteytettynä. Keväämmällä taas aloin hakupapereita lähettelemään muutamiin ammattikorkeakouluihin ja muihin media-alan oppilaitoksiin eli samaa rataa mentiin kuten parina aikaisempinakin vuosina. Ammattikorkeakoulujen kanssa taas ei tärpännyt, mutta sen sijaan Kokkolasta tuli taas kirjettä ja kutsua valintakokeisiin. Sama koulu siis missä opinnot piti aloittaa syksyllä 2011, mutta silloin tein oharit kun tulin valituksi opiskelemaan Helsinkiin, mutta pahaksi onneksi en voinut silloin sielläkään opiskeluja aloittaa asuntolapaikkojen täyttymisen vuoksi.

Nyt sitten tärppäsi Kokkolan suhteen ja minut valittiin kouluun ja tällä kertaa otin opiskelupaikan vastaan kun tosiaan en ammattikorkeakouluihin päässyt. Taas mentiin enkä kovin pitkään ehtinyt Pietarsaaressa vanhenemaan tällä kertaa. Kolmas kerta kun kaupungista muuttaa pois ja aina opiskelujen perästä. Pieni katsaus tulevaisuuteen, mutta Kokkolassa pysytään ainakin vuoteen 2015 asti, jolloin pitäisi saada paperit koulusta.

Mitäs kaikkea Kokkolassa tapahtui vuoden 2012 sykyllä niin siitä vaikkapa seuraavassa. Jos vaikka yleensä opiskeluista ensin. Ensimmäiset puoli vuotta menivät oikein lupaavissa merkeissä ja ihmekös tuo kun ylipäänsäkin meitä on sen verran hyvä ryhmä kasassa. Sama juttu kun silloin Voionmaan opistollakin. Meidän yhteisestä halusta olemme ajautuneet kouluun eli halusta tehdä elokuvia, TV-ohjelmia jne. Sen lisäksi, että opiskelukaverit ovat hyvin värikkäitä persoonia niin samaa voi sanoa myös opettajista. Monesti yhtäaikaa kun ollaan kahvilla istuskeltu niin vedet silmissä heidän vitseilleen naureskeltu. Ensimmäinen puoli vuotta meni vielä media-alan alkeita opetellessa, mutta tehtiinpä ryhmiemme kanssa ainakin yksi uutisreportaasi sekä joitain radiokuunnelmia. Näitä töitä en voi näyttää sillä itsellä ei ole niitä tallessa vaan koulun omissa tiedostoissa. Myöhemmin kyllä näytän teille muutaman työn mitä olen Kokkolassa aikaan saanut.

Odotettavissa on varmaan, että kerron jotain negatiivistakin niin tässä sitäkin puolta tulee taas. Jos jollekin joudun antamaan risuja niin se on minun kämppis Kokkolassa. Eli asun Kokkolassa soluasunnossa. Ensi töikseni kun kämppään saavuin ensimmäisenä päivänä niin menin ystävällisesti esittäytymään kämppikselle. Sanoin vaan, että "Terve, olen Jyri. Mukavaa tavata" Tämä sitten otti ja paiskasi minua ensi töikseen vessapaperilla päähän. Yhdennäköisyys minun ja J Karjalaisen välillä ei nyt sentään noin erehdyttävä ole ja toisaalta jos jotain positiivista tuosta haluaa sanoa niin olkoon se vaikka se, että ensitapaamisemme oli ainakin kivuttomampi mitä Irwinin ja Vexi Salmen vastaava 40-luvun Hämeenlinnassa. Hän on hyvin sulkeutunut persoona. Vaikka kuinka olen yrittänyt olla ystävällinen ja tehdä tuttavuutta niin ei hän ole minulle paljon mitään puhunut. Hän on ainoastaan nimensä mulle sanonut, mutta ei esimerkiksi miksi hän on Kokkolassa ja mitä koulua käy, mitä alaa opiskelee. Nämä asiat ovat jääneet hänestä itselle täydeksi mysteeriksi. Kerrankin olin laittamassa keittiössä ruokaa ja hän tuli huonestaan pois, moikkasin ystävällisesti, mutta ei sanonut mitään vaan heti siltä istumalta ryntäsi huoneeseensa takaisin. Jos kuitenkin jotain positiivista hänestä niin huomioon ottaen nämä ihmiset joista olen blogissani puhunut niin hän ei ainakaan ole käyttäytynyt uhkaavasti eikä nimitellyt minua eli siinä mielessä asiallisesti käyttäytyy, mutta sosiaalisuutta häneltä kyllä toivoisi ja jos hän minun kanssa kommunikoi niin hän kirjoittaa aina lapun joko keittiön pöydälle tai huoneeni oveen. Kerran hän tilasi pizzan, mutta ei jaksanut syödä sitä niin keittiön pöydällä oli lappu "Voit syödä lopun pizzan kun en jaksanut kaikkea syödä, lähden viikonlopun viettoon" Kuitenkin on ollut turhauttavaa välillä kun ajattelee, että tätä kirjoittaessa olen asunut kaksi vuotta Kokkolassa ja tuossa ajassa en omaa kämppistä ole juuri ollenkaan oppinut tuntemaan. Muuten olen ollut tyytyväinen aikaani Kokkolassa.

Tuli vietettyä myös eräänlaista On the road-elämää vuonna 2012 ja tämä taas Popedan perässä. Veli fanittaa bändiä henkeen ja vereen ja eikä minullakaan ole mitään heidän musiikkiaan vastaan, mutta meistä kahdesta veli on se tosifani. Kierrettiin ahkeraan bändin perässä niin Pohjanmaalla kuin vähän kauempanakin. Ainakin Parkanossa ja Hämeenkyrössä. Laskelmieni mukaan noin 12 keikkaa Popedalta näin vuonna 2012 ja tämä vuosi huipentui laivakeikkaan joulun alla. Laivallakin tuli sen myötä käytyä yli kymmenen vuoden tauon jälkeen. Helsingistä mentiin Tallinnaan niin vierailtiinpa sielläkin.

Eipä siinä, tässä vuosi 2012 pääpiirteittäin ja jos vielä yhden kertomuksen jaksatte niin pian olis sitäkin tiedossa, silloin onkin tiedossa painavaa asiaa tulevaisuuteen liittyen, niin itseni kuin toivottavasti muidenkin ihmisten kannalta.