Vuosi 2004. Tähän vuoteen mahtuu oikeastaan vain yksi sana ja se on sivari. Tästä saittekin esimakua vuoden 2003 kirjoituksessa, mutta nyt hieman lisää kertomuksia koska tämä vuosi kirjaimellisesti kului kokonaan sivaria suorittaessa. Ihan sieltä tammikuusta joulukuuhun asti. Muitakin sattumuksia toki kerrotaan, mutta aloitetaanpa nyt purkamaan tätä vyyhtiä.
Tämä vuosi ei olisi voinut paremmin alkaa kun jo heti vuoden ensimmäisinä päivinä tapaa Neumannin. Tämä sitten tapahtui Porissa kun siellä käytiin veljen kanssa jääkiekkoa katsomassa ja samalla reissulla pistäydyttiin silloisessa liikkeessä jota Nipa piti, Western rock store nimeltään muistaakseni ja jos joku muistaa nimen paremmin niin korjatkaahan mikäli väärässä olen. Joka tapauksessa siellä käytiin isäntää jututtamassa ja nimmarit saatiin ja yksi unelma kävi toteen kun oli tässä vaihessa tavannut ensimmäistä kertaa elämässään sen suurimman idolinsa ainakin musiikin saralta ja yhden suosikkibändinsä jäsenistä. Toki sieltä löytöjäkin sattui matkaan kun tuli rannekoru ostettua.
Niin sitä sivaria sitten. Alkuvuosi kyllä sujui oikein leppoisissa merkeissä ja aloin hiljalleen siirtyä talonmiehen apurista keittiöapulaiseksi ja ystävystyinkin sitten koulun keittäjän kanssa, tosin hieman riitti niitä tuntiavustajankin tehtäviä, mutta pääsääntöisesti olin tosiaan keittiöapulaisena. Keväämmäällä sitten onnistuin jo aiheuttamaan teinihysteriaa kyseisessä koulussa ja kerronpa mistä se kaikki lähti ja sai alkunsa.
Perusluonteeni ei välttämättä ole paljon tullut näissä kirjoituksissa ilmi, mutta mä olen aina ollut kaveriporukassa se vitsailija joka aina kehittää aiheesta kun aiheesta vitsin, tosin huumorini jakaa kyllä mielipiteitä, ketkä siitä pitää ja ketkä ei. Jotkut heittoni ovat kyllä kaveripiireissä jääneet elämään. Päätin sitten tätä luonnetta käyttää hyväkseen ja kun yksi lapsista kerran janoissaan tuli keittiölle mehua pyytämään juuri kun keittäjän kanssa vitsailtiin siinä sattumalta. Tämä lapsi sitten innostui ja alkoi koulussa levittelemään sanaa, että tuo Jyri on hauska tyyppi kun se kertoo kaikenlaisia vitsejä. Lapset sitten ryntäsi heti porukalla keittiölle, että kerro taas vitsejä. Olihan se alkuun mukavaa ja mukavaa oli, että jotkut arvostaa minun huumoria, mutta kyllä siitä pidemmän päälle rasite tuli ja homma alkoi sivarin loppua kohden riistätymään käsistä. Välillä ihan opettajatkin pyytelivät, että tervetuloa joskus tunnillekin mukaan lapsille tarinoita kertomaan ja vaikka lauleskelemaan jos siltä tuntuu ja samoin monesti välitunnillekin pyydettiin vain siitä syystä, että pitäisi naamaa väännellä. Jonkinlaisen hysterian tosiaankin aiheutin ja erityisesti 4-6-luokkien oppilaat oli niitä keiden keskuudessa olin ihan hysteerisenkin suosittu jos tuollainen sanavalinta sallitaan.
Ne nuorimmat eli 1-3-luokkalaiset, no kyllä heillekin piti vitsejä kertoa, mutta he antoivat minun olla rauhassa jos nähtiin koulun ulkopuolella, mutta ne vanhimmat oppilaat erityisesti tytöt niin jos vaikka menin kahville tai pizzalle ja oltiin samassa paikassa niin kyllä ne silloin saattoivat samaan pöytään istua ja taas, että kerro vitsi meille ja vääntele naamas ja vaikka laula meille jotain. Lapset olivat jo unohtaneet siinä vaiheessa, että en minä siellä koululla pääsääntöisesti ole toisia viihdyttämässä vaan töitä tekemässä siinä missä opettajat ja muukin henkilökunta. Uskallan kyllä sanoa, että tiedän hyvin miltä suurilta nuorisoidoleilta tuntuu. Minussa on vaan se, että minuun ei koskaan käyty käsiksi tai revitty vaatteita päältä. Tosin nimmareita kirjoittelin silloin kuin sivari päättyi.
Näissä merkeissä se sivari tosiaan pääsääntöisesti meni. Kyllä kuitenkin tämäkin vuosi muutti minua ihmisenä ja jos vuosi 2002 oli minulle suurien muutosten aikaa niin kyllä tämäkin vuosi muutti minua ihmisenä paljon parempaan suuntaan ja tosiaan muutenkin aloin taas löytämään elämälleni uutta merkitystä ja aloin miettimään loppuvuodesta hieman ennen kuin sivari päättyi alanvaihtoa. Ehkä se kaupallinen ala ei olisikaan minun juttuni ja vakavasti harkitsin työtä lasten ja nuorten parissa. Vaikka tuo hysteria riistäytyikin käsistä niin siinä oli myös puolensa. Kyllähän sen huomasi silloin kun jotain lasta onnistuin kuitenkin jutuillani piristämään jos hänellä oli ollut huono päivä ja muutenkin aloin viihtymään tuolla koululla kuitenkin eli päällisin puolin on kuitenkin hyvää sanottavaa sivariajoistani ja vuodet 2003-2004 on varmasti olleet niitä elämäni tähänastisia kohokohtia.
Sivari sitten päättyi joulun alla 2004 haikein mielin ja niin oli taas aika suunnata katseet kohti tulevaa ja vaikka mahdollisia jatko-opintoja. Näistä asioista lisää sitten vuoden 2005 kirjoituksissa.
Niin ja sairastinpa myös vesirokon kesällä 2004. Lapsena en sitä vielä sairastanut joten piti parikymppiseksi odottaa, että tämän taudin sairastaa ja taudin sairastaneet kyllä tietävät, että ei tautina ole sieltä mukavemmasta päästä ja itsekin olen sitten viikon kovassa kuumeessa ja täysiin vuoteenomana. Siitäpä sitten toivuttiin ja loppukesä menikin sitten festareiden merkeissä ja osa kesästä taas sukulaisilla vieraillen.
 |
| Nasse |
 |
| Nimmarikokoelma vuosimallia 2004. Tuokin jo hieman kasvanut |
 |
| Taidetta |
 |
| Sivarissa. |
