Applen perustaja ja ex-toimitusjohtaja Steve Jobs menehtyi.
Libyan johtaja Muammar Gaddafi sai surmansa Sirtin valtauksessa.
Michael Jacksonin lääkärille julistettiin neljän vuoden vankeustuomio kuolemantuottamuksesta. Lisäksi hän menetti lääkärinoikeutensa.
WinCapita-sijoitusklubin perustaja ja johtaja Hannu Kailajärvi tuomittiin törkeästä petoksesta neljän vuoden vankeuteen pyramidihuijausjutun vuoksi.
Kim Jong-il menehtyi.
Tshekin entinen presidentti Vaclav Havel kuoli.
Tapani-myrsky teki tuhoja Suomessa Tapaninpäivänä.
Tässä kirjoituksessa olennaisena osana tulee olemaan maailmanmestaruus jääkiekossa. Yllä onkin klippi finaalista, mutta Mikael Granlundin ilmaveivihän oli yksi vuoden puhutuimpia asioita ja päätyipä se ihan postimerkkiinkin.
Koin myös itse tuota kultahuumaa kun käväisin kultajuhlissa Tampereella. Voin sanoa, että taitaa omalla kohdalla ollakin tämmöinen Once in a lifetime-tilaisuus. En osaa sanoa, että koenko itse vastaavaa enää omana elinaikanani.
Tuosta voitte vielä katsoa Leijonien pukukoppitunnelmia finaalin jälkeen.
Nyt niitä itseä koskettaneita kuolemia. Topi Sorsakoski nukkui pois elokuussa 2011. Topi taisteli puolisen vuotta keuhkosyöpää vastaan. Topi on yksi näistä edesmenneistä ketä ehdin näkemään keikan merkeissä ja vuosi oli silloin 2004. En häntä kuitenkaan tavannut henkilökohtaisesti koskaan.
Topille soitan tämän kappaleen sillä ainakin omiin suosikkeihin se hänen tuotannostaan lukeutuu.
Niin ja pistäydyinpä myös taannoin Topin haudallakin Ähtärissä. Sitä kautta hänet sitten ollaankin tavattu.
Kuolemista myös Harri Holkerin kuolema kosketti. Olihan hän sentään näitä suuria suomalaisia poliitikkoja.
Tämän pidemmittä puheitta katsellaan tuosta taas lopuksi kaupallisia tiedotteita vuosimallia 2011.
Ennen vuoden 2011 kertomuksia vielä muutama sananen vuodesta 2010. Jotain mitä jäi kertomatta, mutta laiskuuttani en liitä sitä aiempaan vaan sanon sen tässä. Ensinnäkin vaarini menehtyi toukokuussa 2010 93-vuotiaana ja täten minulla ei enää ollutkaan ketään isovanhemmistani elossa. Alkukesästä oltiin sitten hautajaisissa Ylivieskassa. Vaarihan teki kunnioitettavan elämäntyön, olihan hän sentään yksi sotaveteraaneistamme. Toiseksi olimme syyskuussa 2010 sukukokouksessa Ullavalla. Isänisäni olisi tuolloin täyttänyt 100 vuotta joten kokoonnuimme häntä juhlimaan ja haudallakin vierailimme. Vaarini menehtyi jo 1968 joten häntä en koskaan ehtinyt tapaamaan, mutta ei tiedä sitten kun tämä elämä päättyy niin tavataanko sitten, joka tapauksessa paikalla kokouksessa olivatkin lähes kaikki elossa olevat sukulaiset, osa ei päässyt omien esteiden vuoksi paikalle, mutta kuitenkin kiitettävä määrä meitä kokouksessa oli.
Nyt sitten vuoteen 2011 ja tämän vuoden voisi tiivistää näin: Unelmien täyttymyksiä, jäähyväisiä ja epäonnistuneita uravalintoja. Suurin osa varmaankin haluaa kuulla näistä tarkemmin niin aloitellaan syvempi katsaus tähän vuoteen tästä.
Voionmaan opistolla meni vielä puoli vuotta ja loistavissa merkeissä. Myöhemmin näytän vielä muutaman työnkin teille todisteena siitä, että kyllä minä jotain sain aikaiseksi tämän vuoden aikana. Eräästä dokumentistani voisinkin kertoa joka tosin valitettavasti jäi toteuttamatta. Tarkoitus oli tehdä radiodokumentti aiheesta "Narsistiset ihmiset" kuten tiedätte noista on kokemusta ja aihe olisi ollut itseä lähellä. Dokumentissa oli tarkoitus haastatella lähinnä narsistien uhreja ja opettaja ehdotti vielä, että koita saada haastatteluun myös näitä narsistisesta persoonallisuushäiriöistä kärsiviä ihmisiä. Ainakaan näitä kahta aiemmin mainittua en olisi kyllä enää pystynyt kasvotusten kohtaamaan heidän tekojen jälkeen joten sen takia pistin aiheen hyllylle, mutta osasyynä oli sekin, että alkoi omat lopputyötkin painamaan päälle, joten tämä projekti jäi siksi toteuttamatta ja vaikka ei itseä saisi kehua niin tämä täytyy sanoa. Ideaani kun esittelin radiopuolen opettajalle niin hän vaan sanoi, että "Mä olen ollut tässä talossa töissä 15 vuotta ja tämä sun idea on kyllä parhaimpia ellei paras mitä olen saanut sinä aikana kuulla". Nämä sanat kyllä paransivat itsetuntoa. Melkein 30 vuotta siihen meni, että joku osaa noinkin paljon antaa ideoilleni arvoa. Toisaalta onhan vastaavia asioita aiemminkin eri dokumenteissa käsitelty joten olisikohan minun dokumentti paljoa näistä muista eronnut, todennäköisesti ei.
Palataan Voionmaahan myöhemmin muiden töiden merkeissä, mutta nyt vähän muita asioita vuodelta 2011. Ensinnäkin yksi unelmistani toteutui helmikuussa 2011. Pääsin katsomaan Pelle Miljoona OY:n comebackkeikkaa Tampereen Pakkahuoneelle. Pelleä olin nähnyt aiemmin vuonna 2007 kun hän keikkaili silloin Unabomber-kokoonpanonsa kanssa ja silloin häntä tapasinkin ja sain nimmarin, mutta OY keikkaili viimeksi 80-luvun alkuvuosina jolloin en ollut edes syntynyt. Onhan tämä kuitenkin hänen parhaimpia kokoonpanojansa ainakin minun mielestä niin pakkohan se nyt oli sitten nähdä. Keikkahan itse oli mitä mahtavin ja taas hieman Pelleä kuin muitakin jäseniä keikan jälkeen jututin.
Kevään lähestyessä piti taas alkaa miettimään mihin suuntaa syksyllä. Ne jotka eivät tiedä niin Voionmaalta ei varsinaisesti ammattiin valmistuta vaan siellä ikäänkuin ollaan valmentavassa koulutuksessa jatko-opintoja varten. On tosin ihmisiä jotka ovat siirtyneet työelämään heti Voionmaan vuoden jälkeen ja jotkut ovatkin onnistuneet luomaan esimerkiksi toimittajan tai näyttelijän uraa ilman jatko-opintoja. Suoraan työelämään siirtymistä kyllä suunnittelin itsekin, mutta päätin myös hakea jälleen eri ammattikorkeakouluihin sekä muihin media-alan opistoihin. Taas kävi niin, että joihinkin paikkoihin pääsin valintakokeisiin kun joihinkin paikkoihin tie tyssäsi heti alkuunsa. Oma tarinansa on se kun lähetin hakemuksen Tampereen ammattikorkeakouluun. Esitteessä sanottiin, että tee portfoliostasi itsesi näköinen ja tuo oma persoonallisuutesi esille. Kävi sitten niin, että portfoliostani tuli liiankin persoonallinen eikä paikkaa koulusta avautunut. Joskus on näin omalla kohdalla, että sitä yrittämistä on liian vähän tai sitten liiankin kanssa. Tampereen suhteen jälkimmäinen sopii tuohon hyvin. Harvoinpa sitä yrittämistä on omalla kohdalla sopivaa määrää ollutkaan. Täysi katastrofi tuntuu aina olevan jos yrittämistä tosiaan on liian vähän tai liikaa. Pääsin vielä Virroille haastatteluun ja valintatehtäviin ja siellä meni jo huomattavasti paremmin, mutta ei valitettavasti sieltäkään tärpännyt enkä sisälle päässyt. Mahdollisuudet opiskella ammattikorkeassa sitten tyssäsivät siihen.
Toki on muitakin media-alan kouluja joihin pistin hakemuksia. Kokkolaan olin yhden hakemuksen aiemmin pistänyt. Kävin siellä valintakokeissa ja haastatteluissa ja Kokkolaan pääsinkin, joten siellä oli tarkoitus aloittaa opinnot syksyllä. Vielä oli tosin yksi koulu mihin minut oli kesällä valittu opiskelemaan, nimittäin Helsingin Evankelinen opisto ja sieltä käsikirjoittajalinja. Käsikirjoittaminen ja yleensä sisällön tuottaminen, siitä olen saanut kehuja, että se on vahvuuksiani. Ammattikorkeakouluissakin hain nimenomaan käsikirjoittajapainotteisiin koulutuksiin Koko aika on suunnitteilla ties mitä eri lyhytelokuvien käsikirjoituksia. Siksi halusin täydentää vahvuuksiani alaa opiskelemalla. Kävi niin huonosti, että Helsingissä oli jo ehditty koulun asuntolapaikat täyttää ja jouduin jonoon ja etsimään asuntoa muualta ja olin jo Kokkolaan ehtinyt ilmoittaa ennen noita uutisia, että en tule sinnekään kun aloitan Helsingissä opiskellut. Ei auttanut muu kuin vain etsiä asuntoja joko Helsingistä tai lähipaikkakunnilta. Epätoivoisesti etsin halpaa yksiötä, mutta tiedättehän Helsingin asuntojen hinnat, pieni yksiökin voi maksaa maltaita. Niin kävi, että ei tärpännyt eikä asuntolastakaan ollut vapautunut peruutuspaikkoja joten en pystynyt aloittamaan Helsingissäkään opiskeluja joten taas jouduin tyhjän päälle. Mitäs sitten kun ei päässytkään opiskelemaan?
Onneksi toimettomana ei tarvinnut kauan oleskella. Töitä tarjottiin eräästä kierrätyskeskuksesta. He julkaisevat omaa lehteä ja sinne tarvittiin toimittajaa/valokuvaajaa. Päätin ottaa työn vastaan kun onhan tuo kuitenkin ominta alaa lähellä. Siinä meni yksi vuosi taas töitä tehdessä ja sitten oli taas aika myöhemmin vuoden 2012 keväällä miettiä tulevaisuuttaan ja laittaa uusia hakupapereita eri kouluihin, näistä kuitenkin lisää myöhemmin. Niin ja tuo kierrätyskeskus ylipäänsäkin oli loistava paikka työskennellä ja taas saatiin uusia ystäviä, kyllähän tuolla hyvin yksi vuosi vierähti.
Sitten ikävempiin asioihin kun blogissa tulee myös synkisteltyä. Menetin taas yhden läheisistä ystävistäni kesällä 2011. Kaverini poistui oman käden kautta, isänsä löysi hänet hirttäytyneenä kotinsa puuvajasta. Suruviesti kantautui korviini kun yksi kavereistani soitti ja sanoi, että tätä asiaa ei voi sanoa puhelimessa vaan meidän täytyy nähdä kasvotusten. Silloin jo aavistin, että jotain vakavaa on sattunut. Hän oli minua vain parisen kuukautta nuorempi, oli kuitenkin iloinen ja positiivinen ihminen, mutta kuoren alla hänellä oli paha olo eikä hän koskaan juurikaan siitä puolesta muille puhunut. Uutiset kun kuulin niin kyllä siinä omatkin muistot nousivat pintaan kun mietitään missä tilanteessa itse olin kymmenisen vuotta aiemmin. Olin syvästi masentunut, elämänilon menettänyt ja itsemurhan partaalla myös itse kävin kunnes pelastuksen koin. Kaverin pahaa oloa ei sen sijaan pystynyt mikään poistamaan ja kävi sitten noin ikävästi, että keskuudestamme poistui. Haluaisinkin nyt sanoa, että hyvät ystävät kun teille joskus sanon, että olette minulle rakkaita ja tärkeitä niin älkää hämmentykö noista sanoista, niinkin on käynyt joidenkin ihmisten kohdalla. Se on minun osoitus siitä, että minä välitän teistä jokaisesta ja tuollaiset sanat on hyvä sanoa tänään, sillä huomenna se voi olla jo liian myöhäistä. Ystävälleni en sitä kovinkaan useasti aina sanonut, mutta nyt olen sen oppinut, että joitain asioita on hyvä sanoa tänään koska tosiaan huomenna se ei aina välttämättä mahdollista ole. Blogissani en mainitse yleensä ihmisiä nimeltä, mutta joskus se on poikkeuskin tehtävä eli Simppi, tämä laulu on sinulle sinne jonnekin. Toivottavasti olet nyt siellä onnellinen kun täällä maan päällä se ei aina mahdollista ollut.
Näistä surullisista tunnelmista ihan toisiin tunnelmiin. Lupaamiani työnäytteitä vielä katsottavaksi Voionmaan opistolta.
Projekti nimeltä "Tutkitaan 48h". Tässä työskentelin kameramiehenä, päivällä erityisesti. :) Opiskelukaveri valvoi putkeen kaksi yötä tehdäkseen havaintoja miten ihmiskeho reagoi liikaan valvomiseen. Suurin kunnia tästä toki itse dokumentin pääosan esittäjälle.
Sitten yksi työ vielä nimittäin lopputyöni "Sukellus Tuhkimotarinaan" no arvaattekin varmasti eli Dingo-historiikki. Mikäpä olisi voinut olla itseäni lähellä lopputyötä tehdessä. Aiheita oli kyllä monia, jokin elämänkerta kiinnosti, mutta tekijänoikeudellisista syistä monet noista ideoista jouduttiin hyllyttämään. Dingon suhteen onnistikin kun sain parin vanhaan jäseneen eli basisti Pepe Laaksoseen ja Jonttu Virtaan yhteyttä ja he dokumenttiin suostuivat. Muihinkin jäseniin olin yhteyksissä, mutta he eivät kiireiltään päässeet tulemaan. Sekin on jo jotain kun kaksi jäsentä sain haastatteluun niin ja täyttyipähän yksi unelma kun pääsee vanhoja Dingoja jututtamaan. Tosin paremminkin tämän olisi voinut tehdä. Kuten huomaatte kuvassa on häiriöitä eikä äänetkään aina pelaa niinkuin pitäisi. Osasyynä on kyllä tähän kameran tekniset ongelmat. Toisaalta otin tuon oppimiskokemuksena ja seuraavat työt ovatkin jo huomattavasti paremmin menneet. Youtubeen päätyneestä versiosta jouduin editoimaan arkistomateriaalit pois tekijänoikeudellisista syistä, joten pätkässä on vain jäsenten haastattelut. Alkuperäinen dokumentti on itselläni, mutta myös Voionmaan opiston arkistoissa. Tekstitys on englanniksi koska halusin tämän näyttää kansainvälisille ystävilleni. Katsokaa dokumentti tästä sillä en voinut pätkää tähän suoraan linkittää.
Siinäpä tämä vuosi taisi olla ja kuten huomaatte hyvinkin tapahtumarikas olikin ja nyt olette päässeet töitänikin näkemään. Eipä sitä ihan peukaloita pyöritelty Ylöjärvellä. Näihin kuviin ja tunnelmiin palataan taas. Vielä jos pari kirjoitusta kestätte niin olemme yhden projektin kanssa sitten päätöksessään.
Sukukokouksessa 2010. Kuvassa kaikki paikalla olleet serkut.
Irwin Goodmanin haudalla.
Pellen kanssa Tampereella.
Juicenkin haudalla on monet kerrat vierailtu.
Härmäläinen perusjuntti
"Konstaapeli Reinikaisen" viimeinen leposija.
Matt Groening kääntyisi haudassaan vaikka ei kuollut olekaan.
Biisivalintani vuodelle 2010 liittyy olennaisena osana Voionmaan opistoon eli paikkaan missä opinnot aloitin kyseisenä vuonna. Kappaleen olin kuullut keväällä, mutta silloinpa en tiennytkään, että kappaleen musiikkivideo on kyseisessä paikassa kuvattu. Sain tämän selville silloin kun tehtiin esittelykierros koululla vieraillessani valintahaastattelun merkeissä kesällä 2010.
Tuuminpahan silloin vain, että eipä tämä taida hassumpi koulu olla jos täällä noinkin tunnettuja musiikkivideoita on tehty. Eikä tämä ole ainoa laatuaan. Muun muassa Pate Mustajärvi, Apulanta ja Jani Wickholm ovat koululla vierailleet musiikkivideokuvausten merkeissä.
Tämä kappale oli myös vuoden 2010 virallinen kesähitti eli paljastetaan muillekin, että kyseessähän on Kymppilinjan Minä vierailijana Mariska eli tässä se teille tämän vuoden biisivalintanani.
David Cameronista tulee Iso-Britannian pääministeri.
Jalkapallon MM-kisat Etelä-Afrikassa. Espanja voitti maailmanmestaruuden.
Ruotsin kruunumprinsessa Victorian ja Prinssi Danielin häät.
Kolme ihmistä menehtyi ampumavälikohtauksessa Porvoossa.
Suomessa ennätyskuuma kesä. Liperissä mitattiin +37,2 astetta joka on kaikkien aikojen lämpöennätys Suomessa. Helteiden seurauksena rajut ukkosmyrskyt kerääntyivät Suomen ylle aiheuttaen suurta aineellista tuhoa.
Saunomisen maailmanmestaruuskisoissa Heinolassa yksi ihminen menehtyi ja yksi joutui sairaalahoitoon pahojen palovammojen vuoksi.
Stephen Elop valitaan Nokian uudeksi toimitusjohtajaksi.
Liki 10 000 suomalaista eroaa evankelisluterilaisesta kirkosta Ajankohtaisen Kakkosen Homoilta-keskustelun vuoksi.
Kolme ihmista menehtyi pizzerian tulipalossa Tampereella. Teko osoittautui myöhemmin tuhopoltoksi.
Jätimme hyvästit vuonna 2010 mm Tony Halmeelle, Ronny James Diolle ja Tommy Tabermanille ja Ensio Itkoselle. Unohtamatta tietenkään Kari Tapiota, jonka juna myös saapui päätepysäkilleen.
Niin monesti puhun myös uutisankkureista jotka ovat jääneet eläkkeelle niin vuonna 2010 oli Urpo Martikaisen vuoro vetäytyä eläkepäivien viettoon.
Niin ja tuollaiselta näytti mainosten maailmassa vuonna 2010.
Nyt olemme sitten päässeet tähän vaiheeseen eli 2010-luvulle kertomuksissani ja pikkuhiljaa tämä blogi lähenee päätepistettään, mutta vielä on tarinoita kuitenkin jossain määrin kerrottavana. 2010 onkin näitä suhteellisen hyviä vuosia elämässäni. Luodaanpa nyt katsaus kyseiseen vuoteen.
Alkuvuoden vielä vietin mediapajassa työskennellessä. Tosin mitään elämää mullistavaa työtä en tehnyt tuona aikana enkä ole niitä pahimpia räpellyksiäkään talteen ottanut joten jätetään ne omaan tietooni vaan. Loppukeväästä kävikin sitten tunnelma kansainväliseksi työpaikalla. Saatiin nimittäin vaihto-opiskelijaryhmä Saksasta vierailulle. He sitten meidän seurassa viihtyivätkin kesälomille asti.
Jos kansainvälisyydestä puhutaan niin vuosi 2010 on jäänyt myös mieleen siitä, että tuolloin tein erään argentiinalaistytön kanssa tuttavuutta Facebookissa ja meistä tulikin muutaman vuoden ajaksi oikein hyvät ystävät vaikkakin koskaan ei nähty kasvotusten. Huomaatte varmaan, että puhun hänestä menneessä aikamuodossa ja tämä johtuu siitä, että meidän välit alkoi pikkuhiljaa hiipumaan ja lopulta sammuivat kokonaan. Ensimmäiset kaksi vuotta oli hyvin ahkeraa yhteydenpitoa, mutta sitten tosiaan alkoivat välit hiljalleen hiipumaan. Jos joku kysyy miksi niin vastaus on tämä. Hän ajan myötä teki tekoja ja sanoi sanoja joita en itse voinut hyväksyä. En sitten näistä syistä kokenut häntä itselle parhaaksi ystäväksi. Taas nousee mieleen sanat Suojamuuri ja Elämän kiertokulku. Näitä sanoja tullut ennenkin viljeiltyä näissä teksteissä. Jos jotkut ihmiset jäävät elämässäni taakse niin uusia ystäviä tulee aina sitten tilalle. Näin ne asiat ovat menneet minun elämässä.
Yhtä asiaa en myöskään voi sivuuttaa sillä tämä asia kuuluu hyvin vahvasti vuoteen 2010. Raptori tosiaan teki sitten paluun kuten olivat lupailleet ja nyt vihdoinkin pääsin heitä katsomaan ja useilla keikoilla kiertelinkin tuolloin. Muutenkin bändin perässä koin monta hyvinkin ikimuistoista hetkeä. Jääköön nekin tosiaan omaan tietoon, mutta sain taas runsaasti uusia ystäviä. Ihmisiä, joita keikoilla tapasi eli jos emme näe paljoa kasvotusten tämän Raptorin keikkatauon aikana niin jospa taas sitten viimeistään 2020 olisi reunion myös meidän kesken. :) Tuosta voi joku halutessaan fiilistellä Nosturin keikkaa. Monia tuttuja kasvojakin vilahtelee yleisössä.
Opiskeluasioista seuraavaksi. Kyllähän minulta talven aikana lähti taas hakemuksia eri alan oppilaitoksiin. Niin ammattikorkeakouluihin kuin muihin media-alan oppilaitoksiin. Muutamaan paikkaan tuli kyllä kutsua valintahaastatteluihin ja soveltuvuuskokeisiin. Kävi niin ikävästi kuitenkin, että en sitten tullut valituksi minnekään. Alkukesästä vielä mietinkin, mitä tekisi syksyllä. Posti toikin minulle mielenkiintoisen mainoslehtisen. Voionmaan opisto Ylöjärveltä lähetti minulle postia ja sieltä tarjottiin opiskelupaikka ensi vuodeksi. Siellä kävin valintahaastattelussa ja tärppäsi. Minut valittiin opiskelemaan dokumenttilinjalle eli oli ainakin yksi huoli vähemmän sen suhteen mitä tehdä ensi vuonna. Työsopimukseni mediapajan kanssa kun päättyi kesällä.
Voionmaan ajoista onkin hyvä puhua. Tosiaan edessä oli nyt muutto Ylöjärvelle. Olenkin monesti haaveillut asumisesta Tampereella tai ainakin siellä suunnalla joten nyt tärppäsi senkin suhteen. Ensimmäiset päivät opistolla menikin vielä niin taloon kun ihmisiinkin tutustuessa. Suoraan sanottuna ajan kanssa aloin kyllä tuntemaan monenkin ihmisen kanssa eräänlaista hengenheimoutta. Voionmaasta tulikin sitten eräänlainen toinen koti itselle ja sitä se periaatteessa olikin kuin siellä asuntolassa vuoden asustelin. Opiskelukavereiden kanssa kemiat osuivat aivan täydellisesti yhteen ja aina kuuli puhuttavan, että jos lyhytelokuvia tai sketsejä tehdään niin minä olisin yksi joka jonkinlaisen roolin saisi ja niin kävikin. Muutamissa pätkissä näyttelinkin pieniä rooleja, sen mitä huonoilta näyttelijäntaidoiltani pystyin. Opistollahan on myös näyttelijälinja, mutta en sinne sitten kuitenkaan hakenut. Ammattinäyttelijää minusta ei kyllä tekemälläkään saisi.
Puhutaan sitten hiukan niistä ikävistäkin asioista mitä Ylöjärvellä tapahtui. Kyllähän minä raittiuteni takia jouduin erään opettajan hampaisiin. Hän kun oli sitä mieltä, että tällä alalla pitää juoda sekä polttaa paljon tupakkaa ja hän jo alkuaikoina sanoi, että kannattaa miettiä onko tämä sinun alasi. Vähän aikaa mietinkin lopettamista, mutta en lannistunut vaan kävin koulun ihan loppuun asti. Ajan myötä tämä opettajakin hyväksyi kyllä vakaumukseni, että nuo asiat eivät itseäni pitempään vaivanneet.
Toinen asia liittyy erääseen luennoitsijaan. En edelleenkään mainitse häntä nimeltä. Opistolla kävi silloin tällöin vierailevia luennoitsijoita kuten näyttelijöitä, toimittajia, elokuvaohjaajia puhumassa niin töistään kuin tulevista projekteistaan. Erään ohjaajan hampaisiin jouduin, mutta valitettavasti moni muukin, että en ollut ainoa. Annanpa tästä henkilöstä muutaman vihjeen.
- Jumalan Teatteri
- Aleksis Kivi
- Vares
- Suomalainen mytologia
Tuosta voi joku päätellä jo jotakin. Tämä on sinulle. Sinä vaan parjaat muita ja kauheasti etsit vikoja. Milloin sinun mielestä vaikka joku tupakoitsija on narkomaani, eräs taas Turun suunnalta ollut opiskelija oli myös täysi pelle murteensa vuoksi. Minä taas olen mielestäsi yli-ikäinen tälle alalle. Enhän minä tietenkään täydellinen ole ja missään vaiheessa tätä blogia en ole niin väittänytkään vaan minussa on vikoja ja puutteita vaikka jakaisi muillekin. Silti sinä arvon elokuvaohjaaja, luuletkos itse olevasi täydellisyys. Mietitäänpä elokuviasi. Sinä aina vuosikausia niitä mainostat ja markkinoit yleisölle eri tilaisuuksissa ja ylistät niitä maasta taivaaseen vaikka elokuvat ovat vasta suunnitteluasteella. No sitten vuosien päästä kun elokuva saa ensi-iltansa niin sehän sitten floppaa täydellisesti. Elokuviasi käy katsomassa vain kourallinen ihmisiä ja hetken päästä näitä elokuvia saakin jo eurolla tavaratalojen alennuskoreista. Näin kävi myös elokuvallesi joka viime syksynä ensi-iltansa sai. Sinä tuskin tekstejäni luet sillä kommenttilaatikkoni olisi jo täyttynyt "Olet täysi pelle"-kommenteista. Jos kuitenkin joskus tämän satut näkemään niin minä osaan antaa samalla mitalla takaisin eli menepä itseesi ja mieti sanojasi.
Nyt kun on taas sanan säilä osunut erääseen ihmiseen niin lienee syytä päättää tämä kirjoitus tähän. Näissä merkeissähän vuosi 2010 kului omalta osalta ja tosiaan paria pientä notkahdusta lukuun ottamatta loistava vuosi oli kaiken kaikkiaan.
10 pistettä sille joka arvaa minkä legendaarisen Tv-sarjan kuvauspaikkana tämä ympäristö toimi 70-luvulla.
Julkkisnaamiaiset Voionmaalla.
Siinäpä se minun opinahjo vuonna 2010.
Näitä kissakuvia.
Kuin kaksi marjaa.
Hiuksetkin sitten lähti melkein kokonaan vuonna 2010.
Juice-imitaatio (Huono sellainen)
Raptorin heppujen kanssa heidän ekalla paluukeikalla Helsingissä vapunaattona 2010.
2000-luvun viimeisen biisivalinnan myötä teemme eräänlaisen paluun 80-luvulle. Silloin kun käsittelin 80-lukua kirjoituksissani niin sieltä taisi käydä aika hyvin ilmi mieltymykseni 80-luvun musiikkiin. Kuinka monet tuon aikakauden bändeistä ovat edelleen suuria suosikkejani joko nyttemmin hajonneet yhtyeet tai vieläkin kasassa olevat.
Tässä kappaleessa voi hyvin aistia 80-luvun niin itse biisin melodioiden kuin musiikkivideonkin muodossa.
Soitetaan tämän vuoden biisivalintana siis teille Owl Cityn Fireflies.
Rahtialus Arctic Sea kaapattiin Ruotsin aluevesillä.
Matti Vanhasen "lautakasajupakka". Tämä sai alkunsa Silminnäkijä-ohjelmasta, jossa Vanhasen kerrottiin saaneen Nuorisosäätiölle taloja urakoineelta yritykseltä ilmaiseksi suuren erän korkealaatuista puutavaraa.
Tässäpa taas uutistapahtumia 2000-luvun viimeiseltä vuodelta, mutta korostetaan edelleen, että vain osa niistä.
Michael Jacksoniin vielä palaten niin on sanomattakin selvää kuinka suuri menetys tämä monille oli. Sitä voisi vaikkapa verrata Elviksen kuolemaan. Taas meni yksi oman musiikkialansa kuningas pois. Michaelin muistoa voisin kunnioittaa kahdellakin kappaleella jotka itselle rakkaita on hänen tuotannostaan.
Näyttelijä Farrah Fawcett menehtyi samana päivänä kun Michael, mutta sepä jäikin paljon vähemmälle huomiolle.
Markku Laamanen ja Susan Boyle, myös he olivat kuumia nimiä vuonna 2009 kun molemmat osallistuivat kykyjenetsintäkilpailuihin. Laamanen Suomen Talenttiin ja Boyle Britain´s got talent-ohjelmaan. Voittoa heille ei tullut, mutta pääsivät kärkikolmikkoon kilpailuissaan. Kuumia nimiä olivat, mutta nyttemmin ei heistä paljoa olekaan puhuttu.
Tuosta voitte katsoa mainospaloja vuodelta 2009, niin täten onkin sitten tämä osio päätöksessään.
