2000-luvun viimeisen biisivalinnan myötä teemme eräänlaisen paluun 80-luvulle. Silloin kun käsittelin 80-lukua kirjoituksissani niin sieltä taisi käydä aika hyvin ilmi mieltymykseni 80-luvun musiikkiin. Kuinka monet tuon aikakauden bändeistä ovat edelleen suuria suosikkejani joko nyttemmin hajonneet yhtyeet tai vieläkin kasassa olevat.
Tässä kappaleessa voi hyvin aistia 80-luvun niin itse biisin melodioiden kuin musiikkivideonkin muodossa.
Soitetaan tämän vuoden biisivalintana siis teille Owl Cityn Fireflies.
Pieni tauko bloggailusta on aina hyväksi, mutta täällä taas ollaan uuden kirjoituksen kera.
Vuoden 1987 kappaleista suurimman vaikutuksen lienee tehnyt Inxs-yhtyeen kappale "Need you tonight" ja erityisesti kappaleen musiikkivideo. Ilmeisesti jo lapsena nämä osittain animoidut musiikkivideot olivat minun suurimpia heikkouksia, tosin A-ha:n Take on me-videon näin vasta teininä, joten se teki vasta silloin vaikutuksen, mutta tosiaan jotkut videot jo polvenkorkuisina.
Olihan sitä Inxs:llä muitakin hienoja hittejä, mutta tämän muistan parhaiten juuri videon takia. Taisinpa yhden videokasetin aikoinaan kuluttaa puhki tätä katsellessa. Bändistä sen verran, että yhtye taisi viime vuonna lopettaa pitkän uransa, tosin laulaja Michael Hutchencen elämä päättyi itsemurhaan vuonna 1997 ja bändi sittemmin jatkoi toimintaansa uuden laulajan voimin, mutta ei enää yltänyt samaan suosioon mitä 80- ja 90-luvuilla.
Tämmöiseen videoon sitten tykästyin, olkaapa hyvät.
Ai niin ja nuorempi sukupolvi, joka tätä blogia lueskelee, veikkaisin, että tämä lienee teille tuttu Dressmanin mainoksista.
Kuten lupailin aiemmin, niin tänään puhun sitten eräästä legendaarisesta porilaisesta yhtyeestä, josta tuli minulle olennainen osa elämää jo pikkupoikana. Yhtye, jota en muissakaan tulevissa kirjoituksissa voi sivuttaa.
Niin, mikäpä oli se yhtye joka 80-luvun puolivälissä aiheutti suursuosion ja hurmasi lapset, nuoret kuin jo hieman vanhemmatkin ihmiset ja näissä Suomen olosuhteissa voidaan jo puhua ilmiöstä ja maniasta? Kyllä, arvasitte oikein. Se bändihän on tietenkin Dingo. 1984 oli Dingon läpimurtovuosi, mutta enpä bändiä löytänyt vielä 1-vuotiaana eikä niistä kultavuosista paljoa muistikuvia ole, joten löysin bändin 4-vuotiaana ja heti musiikki kolahti ja suuri fani olen ollut näihin päiviin asti ja toki tästä myös eteenpäin niin kauan kuin vain itsessä henki pihisee. Jälleen kerran täytyy kiittää veljeä siitä, että Dingon löysin. Aikanaan hänen "Kerjäläisten valtakunta"-kasettia kuuntelin ja tykästyin Dingoon. Kliseistä sanontaa käyttäen, "Siinä vain oli jotain hienoa mikä kolahti". Hyvin muistan kun vierailtiin sukulaisilla kun itse olin se 4-vuotias niin ilmoitin sitten kylässä, että minä tykkään Dingosta ja mun suosikkikappaleet ovat Autiotalo ja Valkoiset tiikerit. Hienoja biisejä edelleen, mutta ei kai fanin korvaan mikään kappale huonolta kuulosta.
Dingohan perustettiin jo 1982, mutta tosiaan varsinainen läpimurto koitti pari vuotta myöhemmin. Vuoden 1986 hajoamisen jälkeen Dingo on tehnyt muutaman paluun, mutta vain kerran sillä kultavuosien "Famous Five"-kokoonpanolla joka oli aktiivinen taas 1998-2002. 1993-94 oli melkein "Famous five" paitsi, että kosketinsoittaja Pete Nuotio ei lähtenyt tuolloin Dingon matkaan vaan hänet korvasi Pave Maijanen.
Vuodesta 2004 Dingo on taas ollut aktiivinen vaikkakin vaihtelevilla kokoonpanoilla, enää vain Neumann on jäljellä alkuperäisjäsenistä, tosin alkuperäisbasisti Eve myös vaikutti bändissä vuosina 2004-2008, jonka jälkeen siirtyi taas soolouralle. Tätä uutta kokoonpanoa olenkin jossain määrin käynyt katsomassa keikoilla, mutta en aktiivisesti koska minulle kuitenkin se "Famous five" on ainoa oikea Dingo. Kyllä jos joskus vähän fiilistellä haluaa niin sitten voi mennä keikoille, mutta muuten en niin kauhean aktiivisesti heidän keikoilla ole viime vuosina kulkenut. Dingosta on muistoja niin hyvässä kuin pahassakin, mutta noista enemmän myöhemmissä kirjoituksissa.
Onhan noita jäseniä henkilökohtaisesti tavattu niin uusia kuin vanhojakin. Neumannin tapasin ensi kertaa vuonna 2004 ja nimikirjoituksen sain. Ikimuistoinen hetki oli ja muutama vuosi sitten erään projektin merkeissä tapasin pari "Famous five"-kokoonpanossa vaikuttannutta jäsentä ja Eveäkin on nähty niin Dingossa kuin hänen soolokeikkojen merkeissä. Mukavia heppuja kyllä kaikki.
Mutta se biisi on yllätys yllätys Dingoa ja mikäpä sopisi paremmin kuin se läpimurtokappale "Sinä ja Minä". Sinä ja Minä voitti Levyraadin Tammikuussa 1984 ja siitä alkoi nousu kohti Suomirockin historiaa. Tässä tämä esiintyminen Levyraadissa vuonna 1984, olkaa hyvät.
