Vuosi elämästäni - 2011

Ennen vuoden 2011 kertomuksia vielä muutama sananen vuodesta 2010. Jotain mitä jäi kertomatta, mutta laiskuuttani en liitä sitä aiempaan vaan sanon sen tässä. Ensinnäkin vaarini menehtyi toukokuussa 2010 93-vuotiaana ja täten minulla ei enää ollutkaan ketään isovanhemmistani elossa. Alkukesästä oltiin sitten hautajaisissa Ylivieskassa. Vaarihan teki kunnioitettavan elämäntyön, olihan hän sentään yksi sotaveteraaneistamme. Toiseksi olimme syyskuussa 2010 sukukokouksessa Ullavalla. Isänisäni olisi tuolloin täyttänyt 100 vuotta joten kokoonnuimme häntä juhlimaan ja haudallakin vierailimme. Vaarini menehtyi jo 1968 joten häntä en koskaan ehtinyt tapaamaan, mutta ei tiedä sitten kun tämä elämä päättyy niin tavataanko sitten, joka tapauksessa paikalla kokouksessa olivatkin lähes kaikki elossa olevat sukulaiset, osa ei päässyt omien esteiden vuoksi paikalle, mutta kuitenkin kiitettävä määrä meitä kokouksessa oli. 

Nyt sitten vuoteen 2011 ja tämän vuoden voisi tiivistää näin: Unelmien täyttymyksiä, jäähyväisiä ja epäonnistuneita uravalintoja. Suurin osa varmaankin haluaa kuulla näistä tarkemmin niin aloitellaan syvempi katsaus tähän vuoteen tästä. 

Voionmaan opistolla meni vielä puoli vuotta ja loistavissa merkeissä. Myöhemmin näytän vielä muutaman työnkin teille todisteena siitä, että kyllä minä jotain sain aikaiseksi tämän vuoden aikana. Eräästä dokumentistani voisinkin kertoa joka tosin valitettavasti jäi toteuttamatta. Tarkoitus oli tehdä radiodokumentti aiheesta "Narsistiset ihmiset" kuten tiedätte noista on kokemusta ja aihe olisi ollut itseä lähellä. Dokumentissa oli tarkoitus haastatella lähinnä narsistien uhreja ja opettaja ehdotti vielä, että koita saada haastatteluun myös näitä narsistisesta persoonallisuushäiriöistä kärsiviä ihmisiä. Ainakaan näitä kahta aiemmin mainittua en olisi kyllä enää pystynyt kasvotusten kohtaamaan heidän tekojen jälkeen joten sen takia pistin aiheen hyllylle, mutta osasyynä oli sekin, että alkoi omat lopputyötkin painamaan päälle, joten tämä projekti jäi siksi toteuttamatta ja vaikka ei itseä saisi kehua niin tämä täytyy sanoa. Ideaani kun esittelin radiopuolen opettajalle niin hän vaan sanoi, että "Mä olen ollut tässä talossa töissä 15 vuotta ja tämä sun idea on kyllä parhaimpia ellei paras mitä olen saanut sinä aikana kuulla". Nämä sanat kyllä paransivat itsetuntoa. Melkein 30 vuotta siihen meni, että joku osaa noinkin paljon antaa ideoilleni arvoa. Toisaalta onhan vastaavia asioita aiemminkin eri dokumenteissa käsitelty joten olisikohan minun dokumentti paljoa näistä muista eronnut, todennäköisesti ei.

Palataan Voionmaahan myöhemmin muiden töiden merkeissä, mutta nyt vähän muita asioita vuodelta 2011. Ensinnäkin yksi unelmistani toteutui helmikuussa 2011. Pääsin katsomaan Pelle Miljoona OY:n comebackkeikkaa Tampereen Pakkahuoneelle. Pelleä olin nähnyt aiemmin vuonna 2007 kun hän keikkaili silloin Unabomber-kokoonpanonsa kanssa ja silloin häntä tapasinkin ja sain nimmarin, mutta OY keikkaili viimeksi 80-luvun alkuvuosina jolloin en ollut edes syntynyt. Onhan tämä kuitenkin hänen parhaimpia kokoonpanojansa ainakin minun mielestä niin pakkohan se nyt oli sitten nähdä. Keikkahan itse oli mitä mahtavin ja taas hieman Pelleä kuin muitakin jäseniä keikan jälkeen jututin. 

Kevään lähestyessä piti taas alkaa miettimään mihin suuntaa syksyllä. Ne jotka eivät tiedä niin Voionmaalta ei varsinaisesti ammattiin valmistuta vaan siellä ikäänkuin ollaan valmentavassa koulutuksessa jatko-opintoja varten. On tosin ihmisiä jotka ovat siirtyneet työelämään heti Voionmaan vuoden jälkeen ja jotkut ovatkin onnistuneet luomaan esimerkiksi toimittajan tai näyttelijän uraa ilman jatko-opintoja. Suoraan työelämään siirtymistä kyllä suunnittelin itsekin, mutta päätin myös hakea jälleen eri ammattikorkeakouluihin sekä muihin media-alan opistoihin. Taas kävi niin, että joihinkin paikkoihin pääsin valintakokeisiin kun joihinkin paikkoihin tie tyssäsi heti alkuunsa. Oma tarinansa on se kun lähetin hakemuksen Tampereen ammattikorkeakouluun. Esitteessä sanottiin, että tee portfoliostasi itsesi näköinen ja tuo oma persoonallisuutesi esille. Kävi sitten niin, että portfoliostani tuli  liiankin persoonallinen eikä paikkaa koulusta avautunut. Joskus on näin omalla kohdalla, että sitä yrittämistä on liian vähän tai sitten liiankin kanssa. Tampereen suhteen jälkimmäinen sopii tuohon hyvin. Harvoinpa sitä yrittämistä on omalla kohdalla sopivaa määrää ollutkaan. Täysi katastrofi tuntuu aina olevan jos yrittämistä tosiaan on liian vähän tai liikaa. Pääsin vielä Virroille haastatteluun ja valintatehtäviin ja siellä meni jo huomattavasti paremmin, mutta ei valitettavasti sieltäkään tärpännyt enkä sisälle päässyt. Mahdollisuudet opiskella ammattikorkeassa sitten tyssäsivät siihen. 

Toki on muitakin media-alan kouluja joihin pistin hakemuksia. Kokkolaan olin yhden hakemuksen aiemmin pistänyt. Kävin siellä valintakokeissa ja haastatteluissa ja Kokkolaan pääsinkin, joten siellä oli tarkoitus aloittaa opinnot syksyllä. Vielä oli tosin yksi koulu mihin minut oli kesällä valittu opiskelemaan, nimittäin Helsingin Evankelinen opisto ja sieltä käsikirjoittajalinja. Käsikirjoittaminen ja yleensä sisällön tuottaminen, siitä olen saanut kehuja, että se on vahvuuksiani. Ammattikorkeakouluissakin hain nimenomaan käsikirjoittajapainotteisiin koulutuksiin Koko aika on suunnitteilla ties mitä eri lyhytelokuvien käsikirjoituksia. Siksi halusin täydentää vahvuuksiani alaa opiskelemalla. Kävi niin huonosti, että Helsingissä oli jo ehditty koulun asuntolapaikat täyttää ja jouduin jonoon ja etsimään asuntoa muualta ja olin jo Kokkolaan ehtinyt ilmoittaa ennen noita uutisia, että en tule sinnekään kun aloitan Helsingissä opiskellut. Ei auttanut muu kuin vain etsiä asuntoja joko Helsingistä tai lähipaikkakunnilta. Epätoivoisesti etsin halpaa yksiötä, mutta tiedättehän Helsingin asuntojen hinnat, pieni yksiökin voi maksaa maltaita. Niin kävi, että ei tärpännyt eikä asuntolastakaan ollut vapautunut peruutuspaikkoja joten en pystynyt aloittamaan Helsingissäkään opiskeluja joten taas jouduin tyhjän päälle. Mitäs sitten kun ei päässytkään opiskelemaan?

Onneksi toimettomana ei tarvinnut kauan oleskella. Töitä tarjottiin eräästä kierrätyskeskuksesta. He julkaisevat omaa lehteä ja sinne tarvittiin toimittajaa/valokuvaajaa. Päätin ottaa työn vastaan kun onhan tuo kuitenkin ominta alaa lähellä. Siinä meni yksi vuosi taas töitä tehdessä ja sitten oli taas aika myöhemmin vuoden 2012 keväällä miettiä tulevaisuuttaan ja laittaa uusia hakupapereita eri kouluihin, näistä kuitenkin lisää myöhemmin. Niin ja tuo kierrätyskeskus ylipäänsäkin oli loistava paikka työskennellä ja taas saatiin uusia ystäviä, kyllähän tuolla hyvin yksi vuosi vierähti. 

Sitten ikävempiin asioihin kun blogissa tulee myös synkisteltyä. Menetin taas yhden läheisistä ystävistäni kesällä 2011. Kaverini poistui oman käden kautta, isänsä löysi hänet hirttäytyneenä kotinsa puuvajasta. Suruviesti kantautui korviini kun yksi kavereistani soitti ja sanoi, että tätä asiaa ei voi sanoa puhelimessa vaan meidän täytyy nähdä kasvotusten. Silloin jo aavistin, että jotain vakavaa on sattunut. Hän oli minua vain parisen kuukautta nuorempi, oli kuitenkin iloinen ja positiivinen ihminen, mutta kuoren alla hänellä oli paha olo eikä hän koskaan juurikaan siitä puolesta muille puhunut. Uutiset kun kuulin niin kyllä siinä omatkin muistot nousivat pintaan kun mietitään missä tilanteessa itse olin kymmenisen vuotta aiemmin. Olin syvästi masentunut, elämänilon menettänyt ja itsemurhan partaalla myös itse kävin kunnes pelastuksen koin. Kaverin pahaa oloa ei sen sijaan pystynyt mikään poistamaan ja kävi sitten noin ikävästi, että keskuudestamme poistui. Haluaisinkin nyt sanoa, että hyvät ystävät kun teille joskus sanon, että olette minulle rakkaita ja tärkeitä niin älkää hämmentykö noista sanoista, niinkin on käynyt joidenkin ihmisten kohdalla. Se on minun osoitus siitä, että minä välitän teistä jokaisesta ja tuollaiset sanat on hyvä sanoa tänään, sillä huomenna se voi olla jo liian myöhäistä. Ystävälleni en sitä kovinkaan useasti aina sanonut, mutta nyt olen sen oppinut, että joitain asioita on hyvä sanoa tänään koska tosiaan huomenna se ei aina välttämättä mahdollista ole. Blogissani en mainitse yleensä ihmisiä nimeltä, mutta joskus se on poikkeuskin tehtävä eli Simppi, tämä laulu on sinulle sinne jonnekin. Toivottavasti olet nyt siellä onnellinen kun täällä maan päällä se ei aina mahdollista ollut. 

Näistä surullisista tunnelmista ihan toisiin tunnelmiin. Lupaamiani työnäytteitä vielä katsottavaksi Voionmaan opistolta. 

Projekti nimeltä "Tutkitaan 48h". Tässä työskentelin kameramiehenä, päivällä erityisesti. :) Opiskelukaveri valvoi putkeen kaksi yötä tehdäkseen havaintoja miten ihmiskeho reagoi liikaan valvomiseen. Suurin kunnia tästä toki itse dokumentin pääosan esittäjälle.  

Sitten yksi työ vielä nimittäin lopputyöni "Sukellus Tuhkimotarinaan" no arvaattekin varmasti eli Dingo-historiikki. Mikäpä olisi voinut olla itseäni lähellä lopputyötä tehdessä. Aiheita oli kyllä monia, jokin elämänkerta kiinnosti, mutta tekijänoikeudellisista syistä monet noista ideoista jouduttiin hyllyttämään. Dingon suhteen onnistikin kun sain parin vanhaan jäseneen eli basisti Pepe Laaksoseen ja Jonttu Virtaan yhteyttä ja he dokumenttiin suostuivat. Muihinkin jäseniin olin yhteyksissä, mutta he eivät kiireiltään päässeet tulemaan. Sekin on jo jotain kun kaksi jäsentä sain haastatteluun niin ja täyttyipähän yksi unelma kun pääsee vanhoja Dingoja jututtamaan. Tosin paremminkin tämän olisi voinut tehdä. Kuten huomaatte kuvassa on häiriöitä eikä äänetkään aina pelaa niinkuin pitäisi. Osasyynä on kyllä tähän kameran tekniset ongelmat. Toisaalta otin tuon oppimiskokemuksena ja seuraavat työt ovatkin jo huomattavasti paremmin menneet. Youtubeen päätyneestä versiosta jouduin editoimaan arkistomateriaalit pois tekijänoikeudellisista syistä, joten pätkässä on vain jäsenten haastattelut. Alkuperäinen dokumentti on itselläni, mutta myös Voionmaan opiston arkistoissa. Tekstitys on englanniksi koska halusin tämän näyttää kansainvälisille ystävilleni. Katsokaa dokumentti tästä sillä en voinut pätkää tähän suoraan linkittää. 

Siinäpä tämä vuosi taisi olla ja kuten huomaatte hyvinkin tapahtumarikas olikin ja nyt olette päässeet töitänikin näkemään. Eipä sitä ihan peukaloita pyöritelty Ylöjärvellä. Näihin kuviin ja tunnelmiin palataan taas. Vielä jos pari kirjoitusta kestätte niin olemme yhden projektin kanssa sitten päätöksessään. 

Sukukokouksessa 2010. Kuvassa kaikki paikalla olleet serkut. 

Irwin Goodmanin haudalla. 

Pellen kanssa Tampereella. 

Juicenkin haudalla on monet kerrat vierailtu. 

Härmäläinen perusjuntti

"Konstaapeli Reinikaisen" viimeinen leposija. 

Matt Groening kääntyisi haudassaan vaikka ei kuollut olekaan. 

Sukupolvien kohtaaminen. 

Vuosi elämästäni - 2009

Tämä vuosi olikin aikamoista vuoristorataa hyvässä kuin pahassakin. Jokaiseen vuoteenhan näitä asioita tuntuu aina mahtuvan, mutta tämä vuosi oli sitä ihan kirjaimellisesti. Taas pitäisi vyyhti purkaa jostakin joten aloitetaanpa taas ihan alkuvuodesta. 

Ne tietyt pelkotilat kiusasivat minua johtuen niistä vuoden 2008 tapahtumista, mutta kuitenkin yksi asia teki minut samalla alkuvuodesta hyvin onnelliseksi. Tosin "tekijänoikeudellisiin" syihin vedoten en voi blogissani siitä enempää puhua, mutta toisaalta en sitä paljoa voi sivuuttaakaan. Läheisimmät ystäväni tietänevät mitä tarkoitan joten jääköön tämä asia vaikkapa meidän väliseksi. Toinen asia mistä voisi mainita niin on se, että aloitin lähihoitajaopinnot ihan kotikaupungissani. Alkuun kaikki menikin oikein hyvin, mutta yhtäkkiä iski se motivaation puute ja alkoi tuntumaan, että olisikohan tämäkään enää sitä ominta alaa ja jälleen kerran ja toista kertaa elämässäni aloin miettimään alanvaihtoa. Puoli vuotta olin koulussa ja sitten lopetin. Syystä lopettamiseen voisin vaikka seuraavassa kertoa. 

Vuonna 2008 loin tilin itselleni Youtubeen ja aloin sinne latailemaan videoita saman vuoden lopulla. Tämmöisiä perinteisiä sketsi-,imitaatio- ja naamanvääntelyvideoita perinteisessä pöhköhuumorihengessä. Näitä videoita tein enimmäkseen vuosina 2008-2011. Alkuunhan ne saikin ihan hyvää palautetta ihmisiltä, mutta sitten ne ilkeämielisemmät Youtuben käyttäjät ne löysivät ja äkkiä sitten heidän hampaisiin jouduin. Kaiken loan periaatteessa sain heiltä niskaani, mutta tappouhkauksilta säästyin kuitenkin. Sitten yritin tuon palautteen johdosta epätoivoisesti muuttaa tyyliäni ja aloin tekemään vakavahenkisempiä videoita, mutta tuhoontuomittu yritys se oli tuokin. Aloin sitten turhautumaan ja muutenkin oli ideat kateissa mistä videoita tehdä ja sitten kaveritkin sai mun jutuista tarpeekseen vaikka he alunperin yllyttivätkin silloin alkuaikoina, että tee vaan vastaavanlaisia juttuja lisää. Tein sitten ja lopputulos tosiaan oli mitä oli. Se myös kertoo valitettavasti  huumorini tasosta. Juttuni yleensä ovat ihan kertakäyttökamaa. Jos kerron jonkun vitsin niin kyllähän se vähän aikaa naurattaa, mutta jos vähän ajan päästä samalla linjalla jatkan niin ihmiset katsoo minua kummissaan ja miettii, että mitäs hittoa tuo äijä taas tuossa horisee. Senpä johdosta poistin sitten tilini Youtubesta vuonna 2012 ja jos joku lukijoistani näki noita videoita niin pahoittelut. Kyllähän ne tosiaan aikamoista roskaa oli ja hyvin amatöörimäisesti toteutettuja. Päätinkin, että kunhan teen joskus vastaavia videoita niin ihan ammattimaisella kalustolla sekä myös otteella. Spede Pasasta siteeratakseni "Huonoa ei kannata säilyttää" joten tosiaan videot poistin Youtubesta, mutta myös koneeltani. Niitä töitä en halua jättää jälkipolville katseltavaksi. Youtubessa olen kyllä edelleen toisella nimimerkillä, mutta mitään huumoripätkiä sivuillani ei ole vaan aivan toisenlaista materiaalia. 

Ei kuitenkaan niin pahaa, että joukossa olisi jotain hyvääkin. Videoista sain kuitenkin kipinään lähteä opiskelemaan media-alaa, tosin alan kouluihin pääsin vasta vuonna 2010 ja toisaalta olinhan minä jo lapsena haaveillut työskentelemisestä vaikkapa televisiossa tai radiossa. Melkeinpä heti kun olin lopettanut lähihoitajaopinnot niin sain työpaikan eräästä mediapajasta Pietarsaaressa. Täten sain alkusysäyksen alalle ja niillä mieteillä mentiin, että ollaan tämä vuosi täällä ja jos sitten 2010 tärppäisi ja saisi opiskelupaikan ja sainkin sitten, mutta vielä ei olla vuodessa 2010 vaan jätetään nämä kertomukset sinne. 

Kyllähän tuolla mediapajassa syntyikin töitä joihin voin olla tyytyväinen, mutta valitettavasti myös niitä räpellyksiä joita en myöskään halua jälkipolvilleni jättää. Sen sijaan yhden työni voisin teille näyttää. Lyhytelokuva nimeltä Bon jorno. Tosin roolini projektissa oli hyvin pieni. Lähinnä käsikirjoitusvaiheessa työskentelin pelkästään, mutta sainpahan nimeni myös lopputeksteihin. :) Ollos hyvät. Klikatkaa tästä niin pääsette katselemaan. Niin ja älkää antako eräiden asiavirheiden häiritä katselunautintoa. Tosiaan vaikka roolini pieni oli niin se suurin kunnia toki menee kameran edessä esiintyneille ihmisille, taustaryhmää tietenkään väheksymättä. Niin se aika mediapajassa meni lähinnä kuvaamisen ja editoinnin merkeissä. Kameratyöskentely olikin jo aiemmin käynyt tutuksi, mutta elämäni ensimmäistä kertaa tein ammattimielessä editointihommia. Äkkiä kuitenkin pääsin sinuiksi ohjelmiston kanssa.

Kerrottavaa on vielä muutenkin. Minähän liityin Facebookiin 2008 loppuvuodesta ja mukavaahan se oli löytää taas ystäviä ja sukulaisia joita ei ole nähnyt aikoihin kasvotusten, mutta niitä ikävempiä juttuja sitten. Eräs vanhoista kiusaajistani otti yhteyttä ja halusi minut lisätä kaverikseen. Hän on juuri niitä ihmisiä jotka minut ajoi syvään masennustilaan ja itsetuhon partaalle silloin 2000-luvun alussa. Juuri olen teille puhunut siitä kuinka varovainen nykyään olen ja myös siitä suojamuurista jota olen ympärilleni rakentanut. Päätin kuitenkin antaa hänelle mahdollisuuden, mutta jos jatkaa samalla linjalla kuin ennenkin niin poistan hänet kyllä sitten kaverilistalta. Niinhän siinä kävi, että ei tuo ihminen ollut muuttunut ja parantanut tapojaan kymmenen vuoden aikana, silloinhan näin häntä viimeksi. Jos vaan aiemmin kiusaaminen oli fyysistä niin nyt se oli muuttunut henkiseksi nettikiusaamiseksi. Tällä kertaa hänen hampaisiin jouduin muun muassa uskostani ja raittiudestani. Sain sitten hänestä tarpeekseen ja koin hänet uhaksi itselle joten oli vaan parempi sitten hänet poistaa listaltani. Teitä on monia mihin kiusaajat päätyy. Esim, jotkut kiusaajistani ovat tosiaan parantaneet tapansa ja pyytäneet tekojaan anteeksi, yksi kiusaajistani tuli sittemmin uskoon, mutta sitten on noita joilla elämä on luisunut pahasti alamäkeen ja ovat ihmisinä vaan pahentuneet entisestään. Haluaisinkin antaa ihan omasta kokemuksesta vinkin, että jos saatte Facebookissa viestiä vanhoilta kiusaajilta niin kannattaa vaikka tarkistaa heidän taustat, jos vaikkapa googlesta löytyisi tietoa, että on saanut vankilatuomion vaikkapa huumausainerikoksista niin ei välttämättä kannattaa ottaa kaveriksi jos ei sitten ole vaikkapa vankilassa parantanut tapojaan ja tullut uskoon. Tuokin tie on mahdollinen, mutta muuten jos on hämärä menneisyys ihmisillä niin ohittakaa tuollaiset kaveripyynnöt Facebookissa. 

Käväisinpä myös Neumannin 50-vuotisjuhlilla Helsingissä ja keikkapaikka olikin Tavastia. Tämä siis syksyllä 2009. Ainoana haittapuolena oli vain se, että törmäsin taas siihen ihmiseen kenen kanssa kaveerasin silloin 2008 eli vainoojaani. Tosin en häntä nähnyt kuin vilaukselta ja enkä tietenkään häntä jututtanut. Muita Dingo-faneja tapasin kyllä ja ihan asiallisia sellaisia. Uusiin ihmisiin taas tutustuttiin ja he kertoivatkin, että tuota kyseistä ihmistä kannattaa vältellä, sillä hän on meitäkin samalla tavalla kohdellut eli enpä ole ollut hänen ainoa uhrinsa. Meitä tosiaankin on moneen junaan. Sitten kun tästä klikkaatte niin pääsette keikkatunnelmiin. Siinä pätkää konsertista ja Jonna Geagea tulkitsemassa "Nimeni on Dingo"-kappaletta. Pientä haasteetta on taas siinä jos onnistutte bongaamaan takaraivoni pätkästä, Where´s Waldo-tyylillä-mennään. Sanotaan nyt vielä samalta reissulta, että tuli myös bongattua kymmenen vuoden jälkeen erästä lapsuudenystävääni joka nykyään Helsingissä vaikuttaa. Kiitos Facebookin niin tämä reunion sitten toteutui.

Kerrotaan vielä suru-uutinen eli asia joka surettaa itseäni vieläkin. Joulun alla eräs läheisistä ystävistäni menehtyi äkillisesti ja voin kertoa kyllä kuka hän oli. Hän oli sen koulun keittäjä johon tutustuin silloin siviilipalvelusaikoinani. Aiemmin kerroin, että hän tuntui eräänlaiselta sielunkumppanilta joten suuren menetyksen koin. Erään kappaleen olen aina omistanut hänen muistolleen ja tämä kappale on "Varpunen jouluaamuna" ja tässä Vesa-Matti Loirin versio. Vaikka jouluun vielä onkin aikaa niin eihän sillä väliä ole milloin näitä lauluja kuuntelee ja tässä tapaukessa se meneekin hyvään tarkoitukseen kun omistan tämän läheiselle ihmiselle joka ei enää keskuudessamme ole. 

Luulen, että näiden asioiden myötä on saatu kerrottua vuosi 2009 niin ja 2000-lukukin tulee pikkuhiljaa päätökseen näissä kertomuksissa. Aikamoinen seikkailuhan tämäkin vuosikymmen oli. Vielä 2010-luvun tapahtumia hiukan niin kohtahan olemmekin saanet tämän blogin päätepisteeseensä. Siirrytään hiljalleen maailmantapahtumien ja biisivalinnan jälkeen uudelle vuosikymmenelle. 

Ihmisen parhaimpia ystäviä

Lapsuudensankari se hänkin.

Spede Pasasen haudalla syksyllä 2009. 

Mediapajassa tehtyjä "taideteoksia".

Köyhän miehen Nipa Neumann.

Costello Hautamäen kanssa. 

Meillä ja maailmalla - 2007

• Radio Rock aloittaa toimintansa. 
• Windows Vista-käyttöjärjestelmä julkaistiin. 
• Kansanedustaja Tony Halmeelle myönnettiin työkyvyttömyyseläke. 
• Mannerheimin Lastensuojeluliiton pääsihteeri Eeva Kuuskoski tuomittiin sakkoihin alaisensa pahoinpitelystä. 
• Suomen Kansallisoopperan ylikapellimestari Mikko Franck erosi tehtävästään. 
• Suomessa täydellinen kuunpimennys. 
• Eduskuntavaalit Suomessa.
• Playstation 3-pelikonsoli julkaistaan. 
• Ensimmäinen Earth Hour-tapahtuma järjestetään Sydneyssä Ausstraliassa. 
•  Nicolas Sarkozysta Ranskan Presidentti.
• Euroviisut Helsingissä. Serbia voitti edustajanaan Marija Serifovic. Suomea edusti Hanna Pakarinen. Suomelle 17.sija. 
• Anette Olzon valittiin Nightwishin uudeksi laulusolistiksi. 
• Tupakointi kiellettiin ravintoloissa, kahviloissa ja muissa ravitsemusliikkeissä. Jatkossa tupakointi sisätiloissa oli sallittua vain erityisissä ilmastoiduissa tupakointitiloissa.
• Yleisurheilun MM-kista Japanin Osakassa. Tero Pitkämäen kulta keihäässä oli ainoa mitali Suomelle. 
• Analogiset televisiolähetykset loppuivat Suomen antenniverkossa. 
• Kimi Räikkönen voitti maailmanmestaruuden Formula Ykkösissä.
• Jokelan koulusurmat 
• Nokian vesikriisi. 

Niitä kuolemia taas. Jätimme hyvästit ainakin Boris Jeltsinille, Colin McRaelle, Anna Nicole Smithille, Marjatta Raidalle, Eeki Mantereelle ja Markku Peltolalle. Itselle suurin järkytys oli kuitenkin Kirill "Kirka" Babitzinin kuolema alkuvuodesta 2007. Lyhyen ajan sisällä menetimme kaksi suurta suomalaislegendaa musiikin parista. Juicehan menehtyi parisen kuukautta aiemmin. Kirka kuitenkin lähti ns. suorilta jaloilta eikä liiemmin ollut sairastellut kun taas Juicen kuolema oli periaatteessa odotettavissa kun tietää millaiset elintavat hänellä oli. 

Siinäpä sitten Kirkaa ja Kirka muuten oli myös ensimmäisiä artisteja joita olen livenä nähnyt keikan merkeissä ja tämä tapahtui 2002 Alahärmässä. Yksi niistä poisnukkuneista jonka keikan olen ehtinyt näkemään. En tosin henkilökohtaisesti häntä tavannut joten se jäi kokematta tässä elämässä ainakin. 

Tämmöisiä mainoksia sitä näytettiin niihin aikoihin kun Kimi Räikkönen oli juuri maailmanmestaruutensa voittanut. 

Meillä ja maailmalla - 2002

• Suomessa siirryttiin euroaikaan. Euro valuuttaana otettiin käyttöön 12:ssa EU-maassa. 
• 15-vuotias lennonopiskelija törmäsi koneellaan rakennuksen seinään Floridassa. Tapaus herätti pelkoa uusista terrori-iskuista. 
• Talviolympialaiset Salt Lake Cityssa. Suomelle yhteensä 7 mitalia (4 kultaa, 2 hopeaa, 1 pronssi)
• Kaksipäinen vasikka syntyi Savossa. 
• Ruotsalainen Telia ja suomalainen Sonera yhdistyivät Telia-Soneraksi. 
• Aki Kaurismäen elokuva Mies vailla menneisyyttä voitti toisen palkinnon Cannesin elokuvajuhlilla. Naispääosan esittäjä Kati Outinen sai parhaan naisnäyttelijän palkinnon. 
• Kulttuuriministeri Suvi Linden erosi virastaan hänen oululaiselle golfkeskukselle myöntämän avustuksen aiheuttaman kohun vuoksi. Uutena kulttuuriministerinä aloitti Kaarina Dromberg. 
• Soneran kesällä 2000 tekemistä Umts-kaupoista syntyi kohu. 
• Kampin autopommi Helsingissä.
• Professori Alpo Rusin epäiltiin syyllistyneen vakoiluun vuosina 1969-1977 silloisen Itä-Saksan hyväksi. 
• Pommiräjähdys Myyrmannin ostoskeskuksessa Vantaalla.
• Beltwayn ampumistapaukset Washingtonissa, Yhdysvalloissa.  
• Turun Sinapin valmistus siirrettiin Ruotsiin. 
• Rafael Wardin maalaama muotokuva Tarja Halosesta paljastettiin Valtioneuvoston linnassa. 
• NMT-puhelinverkkojärjestelmä lopetti toimintansa. 

 

Siinäpä näitä tapahtumia taas kyseiseltä vuodelta ja ne itseä koskettaneet tapahtumat (Toki niitä on jo yllämainittujen joukossakin) liittyvät musiikkiin. 

Alkuvuodesta 2002 Dingo sitten hajosi ja vieläkin harmittelen, että tätä tunnetuinta kokoonpanoa en koskaan ehtinyt näkemään henkilökohtaisesti. Tämä esitys onkin Dingon jos ei ihan viimeisin, mutta viimeisimpiä esiintymisiä Popfinlandia-konsertista joulukuulta 2001. 

Pari menetystä koettiin ainakin kun Run DMC:n Jam Master Jay ammuttiin ja The Clashin Joe Strummer menehtyi sydänkohtaukseen. Vaikka en koskaan rapmusiikista olekaan paljoa piitannut niin joitain Run DMC:n kappaleita kuuntelin kyllä teinivuosina eli aina joitain poikkeuksia löytyy tuostakin kategoriasta kuten vaikkapa nyt tämä kappale.

The Clashin tuotannosta olen taas eniten mieltynyt tähän. 

Molemmat herrat tosiaan poistuivat keskuudestamme nuorina ja heillä olisi varmasti ollut vielä paljon annettavaa musiikin saralla. 

Tuossa vielä niitä mainoksia vuodelta 2002. Näihin tunnelmiin onkin sitten aika päättää tämä kirjoitus joten palatkaamme taas astialle myöhemmin. 

Vuosi elämästäni - 2002

Vuosi 2002 oli suurten muutosten aikaa omassa elämässäni ja siirryin niin sanotusti uuteen elämään ja tie tähän elämään kulki hyvin kivisen polun kautta. Ehkäpä pyhitän tämän kertomuksen enimmäkseen tälle asialle. 

Vuonna 2002 tämä masennus vaan syveni alkuvuodesta ja kun vielä aiemmin eräs minulle läheinen ihminen sanoi, että olen täysi nolla ihmisenä enkä ole koskaan mitään merkittävää saanut aikaan elämässäni. Blogissani harvoin mainitsen ketään nimeltä ja en mainitse tässäkään tapauksessa ihmistä joka näin sanoi, mutta hän on lähipiirin ihmisiä, jonka kanssa olen ollut lähes päivittäin tekemisissä. Nämä sanat kuitenkin olivat sitten viimeinen niitti mielen lopulliselle romahtamiselle. Loppukesästä mulla olikin sitten voimat jo ihan lopussa ja enkä periaatteessa jaksanut muuta kuin vain sängyssä makoilla. Minä myös mietin sitä pahinta vaihtoehtoa eli itsemurhaa ja ehdin jo viillelläkin itseäni yhdessä vaiheessa, arvet ranteissa ovat nykyäänkin muistoina noista ajoista. Aloin sitten miettiä jäähyväiskirjeiden kirjoittamista läheisilleni ja taisinpa jo ehtiä yhdelle kaverillekin sanoa, että sitten kun en enää täällä ole niin toivon, että minut muistettaisiin hyvänä ihmisenä joka ei kuitenkaan koskaan ole tarkoittanut kenellekään mitään pahaa. Tiedä sitten aavistiko tämä kaveri jotain näistä puheista. 

Sitten yksi pimeä ja syksyinen yö muutti elämässäni kaiken. Makoilin ja pyöriskelin tuolloin sängyssä ja mietin asioita kun en saanut unta. Nousin sitten sängyssäni istumaan ja yhtäkkiä minut valtasi hyvän olon tunne ja koko pimeä huoneeni täyttyi valolla. Voin kertoa, että tämä ei ollut unta vaan eräänlainen merkki korkeammalta taholta, että aikani ei ole tullut vielä, tällä tavoin päästin Jeesuksen elämääni ja rupesin sen myötä absolutistiksi ja lopetin myös kiroilemisen. Olisin varmasti lopettanut tupakoinninkin, mutta enpä ole eläessäni polttanut niin siitä ei erikseen tarvinnut luopua. Aamulla kun heräsin niin kaikki se paha olo mistä olin kolme vuotta kärsinyt oli poistunut kokonaan.

Nyt kun uskosta puhutaan niin kehottaisin lukijoitani katsomaan ihan ajatuksen kanssa tämän Jope Ruonansuun haastattelun vuodelta 2013. 

Jope haastattelussa puhuu omasta uskostaan ja mainitsee uskon asioiden olevan Suomessa suuri tabu. Se on totta. Se on tabu, se on sitä tänä päivänä ja oli myös vuonna 2002. Uskostasi kun puhut niin sinut leimataan täydeksi hihhuliksi tai mielisairaaksi. Siksi olen uskostani ollut vaitonainen nämä reilut kymmenen vuotta.  Itse olen koittanut näistä asioista eräille ihmisille puhua, mutta huonoin tuloksin. Jotkut sanoo, että minusta se usko näkyy jo pitkälle ulospäin kun taas jotkut ei näin ajattele. Tietty muuten elän ns normaalia elämää. Käyn rockkeikoilla ja tapaan samoja kavereita kuin ennenkin tosin meidän illanistujaisissa omalta kohdalta oluttölkki on vaihtunut Coca-colatölkkiin. Jos minulle olisi annettu laulun lahja niin sama juttu senkin kanssa kun vaikkapa Kari Tapiolla joka myös uskossa oli kuten Jopen haastattelussa mainitaan, niin tekisin varmasti perinteisiä ravintola- ja festarikeikkoja, mutta yhtälailla myös esiintyisin kirkoissakin hengellisiä lauluja esittäen. 

Vielä muutama sananen uskossa oleville ystävilleni ja erityisesti niille jotka ovat sanoneet, että en olisi uskossa. Te olette minulle rakkaita ihmisiä, mutta kehottaisin miettimään sanojanne. Jos en teidän mielestä uskossa ole niin mitenkäs on mahdollista, että kuoleman porteilta saan uuden mahdollisuuden elämään ja tämän uuden elämän myötä lopetan kiroilemisen ja ryhdyn absolutistiksi. Sellaiset puheet ovat syvästi minua loukanneet ja satuttaneet kun ajattelee millaisissa olosuhteissa tämä uusi elämä on alkanut, jos se vanha Jyri olisi kokenut ne ikävemmät asiat mitä tapahtui vuosina 2006 ja 2008 niin hän ei olisi välttämättä enää silloin hengissä selvinnyt niistä koettelemuksista, korkeimmalta taholta sain voimaa päästäkseni noista ajoista yli. Tämä taas pienenä koukkuna muille lukijoille ja noistakin asioista kerron sitten kun sen aika on. Sanon vaan vielä, että jos en olisi kokenut pelastusta on hyvin todennäköistä, että makaisin parhaillaan pietarsaarelaisella hautausmaalla ja jos elämäni olisi silloin 2002 päättynyt niin kyllä minulta olisi monta hienoa seikkailua ja yhtälailla monta hienoa ystävyyssuhdettakin  jäänyt kokematta. Siitä olen kiitollinen Jeesukselle, että olen saanut elämälleni jatkoaikaa jota parhaillaan elän. 

Jospa tämä tuosta aiheesta ainakin tällä erää ja vielä lyhyesti voisi muita asioita kertoa vuodesta 2002. Itsellä ainakin alkoi viimeinen vuosi kauppiksessa ja tosiaan opiskelumotivaatiokin hieman kasvoi kun oltiin masennuksesta päästy eroon. Tosin tämä uusi elämä toi tullessaan myös suru-uutisen. Vanha koulukaverini ala- ja yläastevuosilta menehtyi syöpään vain 19-vuotiaana ja hän olisi kirjoittanut ylioppilaaksi seuraavana keväänä. Nuo asiat pistivät myös syvästi miettimään elämän rajallisuutta ja kaikille  meille sitten on se aika määrätty minkä täällä maan päällä vietät. 

Muuten vuosi meni aika tasapainoisesti ja näin olen kaikki tärkeimmät tapahtumat kertonut. Tämä onkin ensimmäinen kerta kun en laita kuvia näkyville kun tästä vuodesta ei kuvamateriaalia niin ollutkaan, mutta kuten huomaatte kyllähän hyvin saa kirjoituksestakin selvän millainen oli vuosi 2002 omassa elämässä. Näillä eväillä voidaankin taas eteenpäin mennä. 

Meillä ja maailmalla - 2001

• George W Bush aloitti virkakautensa Yhdysvaltain presidenttinä. 
• Britteinsaarilla jylläsi suu- ja sorkkatautiepidemia. 
• Lahden MM-hiihtojen dopingskandaali. Yhteensä kuusi suomalaishiihtäjää kärähti Hemohessin käytöstä. 
• Ariel Sharonista Israelin pääministeri. 
• Avaruusasema Mir poistettiin avaruudesta. Asema tuhoutui kuitenkin palatessaan maan ilmakehään. 
• Veikkauksen toimitusjohtaja Matti Ahde erotettiin virastaan epäiltynä seksuaalisesta ahistelusta. 
• Heinojen surma Lopella
• Digilähetykset alkoivat Suomessa. 
• WTC-iskut. Myös Pentagoniin tehtiin isku. 
• Pernaruttokirjeet alkoivat leviämään Yhdysvalloissa. 
• Afganistanin sota.
• Ultra Bra-yhtye lopetti toimintansa. 
• Microsoft julkaisi Microsoft XP_myyntipaketit. 
• Aku Ankka-lehti täytti Suomessa 50 vuotta. 
• Suomen ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa Hullun lehmän tauti-tapaus löydettiin kärsämäkeläiseltä karjatilalta. 
• Vuodesta 1990 suljettuna ollut Pisan kalteva torni avattiin jälleen yleisölle. 
• Kimi Räikkönen aloitti F1-uransa Sauber-tallissa. 

Suomalaisessa viihdemaailmassa koettiin kaksi menetystä. Keväällä menehtyi Tenho Sauren. 

Toki hänen muistoaan kunnioitin tuolloin katsomalla ahkerasti Tankki täyteen- ja Reinikais-sarjoja. 

Suurin pommi olikin sitten Spede Pasasen kuolema syksyllä 2001. Sitä ei kyllä osannut odottaa kun vielä edellispäivänä olin Tv:stä nähnyt kun Spede pirteänä hyppii narua Speden Speleissä, mutta niin vaan kävi, että sydän petti kesken golfin pelaamisen. Kyllähän minulla muutama kuukausi meni, että uskoin hänen todella olevan kuollut. Speden muistoa voisi parilla videolla kunnioittaa. Tälle sketsille olen ainakin vedet silmissä nauranut. 

Tuosta kolmikosta ovatkin vielä keskuudessamme Vesku ja Simo. 

Jos vielä Speden Spelejä Speden muistoksi. Tässä klipissä kohtavaat niin sanotusti Suomi-viihteen lapset ja isoisä. :)

Niin ja Saku Koivu sairastui syöpään syksyllä 2001, mutta parani onneksi kuitenkin alkuvuodesta 2002, joten WTC-iskujen ohella syksy 2001 oli hyvin synkkä uutisten suhteen. 

Mainoskatsauksessa menemme toukokuuhun 2001. Jyväshyvän mainoksen "Taisi olla ruottalaisia"-lausahdus on periytynyt niin itselle kun muutamalle kaverillekin niin lienee ainakin sen johdosta hyvä pistää tämä mainoskatko tännekin. Tuosta katsomaan, olkaa hyvät. :)

Vuosi elämästäni - 2001

Tämä kirjoitus sisältääkin pari tunnustusta itsestäni, mutta ennen niitä yleiskatsaus vuoteen 2001 näin oman elämän osalta. 

Aloitetaan vaikka ihan alkuvuodesta. Minuun iski ainakin Irwin Goodman-villitys ja tämä johtui siitä kun Rentun Ruusu-elokuva sai ensi-iltansa. Viimeistään tässä vaiheessa Irwinin löysin. Tuli levyjä kuunneltua ja lehtileikkeitä keräiltyä ainakin, vierailua haudallekin suunnittelin ja tämä toteutuikin, tosin lähes kymmenen vuotta myöhemmin. Se pahin huuma laantui jo syksyyn mennessä, mutta tämä ei tarkoita sitä, että en olisi Irwinin musiikin kuuntelemista lopettanut vaan edelleenkin ahkeraan kuunteleen ja näin sanoo ihminen,joka taannoin osti Irwinin tuotantoa massiivisen kokoelmaboksin verran. 

Masennuskin edelleen vaivasi ja mielialat vaihtelivat päivästä toiseen. Välillä oli mieli ihan maassa kun taas välillä ilo ylimmillään. Täytyy sanoa, että nämä kolme vuotta mitä masennusta kesti niin olivat elämässäni hyvin pimeää aikaa sananmukaisesti, joitain valonpilkkujakin löytyi ja niistäkin pyrin puhumaan, mutta tosiaan muuten 2000-luvun alku oli masennuksen vuoksi hyvin pimeää aikaa itsellä. 

Kesällä sitten ainakin Lappiin mentiin juhannusta viettämään. Tosin tällä kertaa en vanhempien vaan eräänlaisen sekaporukan kanssa. Siihen seurueeseen kuului pari serkkua, setä ja tädin mies. Toinen Lapin reissu sitten loppukesästä veljen kanssa. Silloin oltiin mökillä parisen viikkoa ja paluureissu onkin jäänyt hyvin mieleen. Otettiin vielä serkku kolmanneksi matkalaiseksi ja ei menty suoraan Pohjanmaalle vaan kierrettiin kotiin itärajaa pitkin eli Lapista kainuuseen, sieltä Itä-Suomen kautta Keski-Suomeen ja sieltä sitten kotiin Pohjanmaalle. Taas kävi tuolla reissulla monet nähtävyydet tutuiksi ja tuollaisia vastaavia seikkailuja tekee aina hyvin mielellään. 

Toinen vuosi kauppaoppilaitoksessa käynnistyikin sitten syksyllä ja periaatteessa koko syksy meni työharjoittelussa. Lokakuussa alkoi harjoittelu ja sen suoritin Pietarsaaren Citymarketissa lähinnä ruokahyllyjä täytellessä ja elintarvikkeiden kuljettamisessa varastosta myymälän puolelle. 

Vielä suru-uutisia. Mummoni Ullavalta nukkui pois loppuvuodesta ja koko suvun voimin olimme sitten hautajaisissa joulun  alla. Voisi kai sanoa, että yksi aikakausi elämässä tuli myös täten päätökseen ja täten myös minulla ei enää sitten ollut elossa olevia mummoja. 

Toki sitten se merkittävä asia tältä vuodelta oli se kun täytin 18 ja tulin täysi-ikäiseksi. Tämähän tarkoitti myös sitä, että puolustusvoimat kutsuisivat muutaman vuoden päästä ja alkuvuodesta sainkin sitten kirjeitä ja lehtisiä kotiin. Marraskuussa olivat sitten kutsunnat, mutta sanon tässä vaiheessa, että en valinnut armeijaa vaan siviilipalveluksen. Tätä valintaa ei tarvinnut hetkeäkään miettiä. Mä päätin jo lapsena, että armeijaan en mene ja jos on joku toinen vaihtoehto sen suorittamiseen niin valitsen sen. Sivarista en tosin vielä pikkuisena mitään tiennyt. Eettisistä syistä en sitten armeijaan mennyt. Siviilipalvelukseen sitten määrättiin kutsunnoissa ja palvelukseen määrättiin 2003, joten kun sen aika on niin kerron enemmän sivariajoistani. 

Loppuun syvällisempää kirjoitusta eräästä asiasta. Monille meistä täysi-ikäiseksi tuleminen merkitsee paljon. Monet iloitsee siitä kun pääsee baareihin, voi itse ostaa alkoholipitoista juomaa, hankitaan ajokortti jne. Minä varmaan sitten olen kummajainen monien mielestä kun tuo maaginen 18 vuoden ikä oli minulle vain yksi ikävuosi muiden joukossa eikä sen kummempaa. Yllämainituista asioista en innostunut enkä ole myöskään näihin päiviin mennessä hankkinut ajokorttia ja todennäköisesti erääseen syyhyn vedoten en hankikaan. Lienee syytä puhua siitä enemmän. Kaverit aina kyselee, että pelkäätkö itse ajamista vai pelkäätkö sitä, että et ollenkaan oppisi ajamaan. Näistä asioista ei kuitenkaan ole kyse vaan kyse on siitä, että onko järkeä maksaa tuhansia euroja muoviläpyskästä mikä jo periaatteessa seuraavana päivänä menetetään?

Monet hankkii ajokortin, mutta seuraavana päivänä se on jo kaahattu hyllylle tai sitten auto on onnistuttu romuttamaan tuolla liikenteessä. Voin kertoa muutaman tapauksen. Eräs puolituttu naispuolinen henkilö kirjoitteli Facebookissa taannoin näin: "Jes nyt on kortti taskussa", seuraavana päivänä sitten "Tänään olen sitten romuttanut autoni liikenteessä, että kylläpäs minä olen kovan luokan tyttö". Sillä sitten hehkutti ikäänkuin auton romuttaminen olisi ollut kovempi saavutus kun itse se, että on juuri ajokortin saanut. Eräs tuttu taas oli hankkinut kortin ja oli jo seuraavana päivänä ajanut kissansa kuoliaaksi. Ihan lähipiirstä taas tulee mieleen tapaus kun olin silloin 7-vuotias ja istuin erään henkilön kyydissä joka juuri oli kortin saanut. Eräällä kapealla hiekkatiellä joiden molemmilla puolilla on lampi niin kyseinen henkilö menetti autonsa hallinnan ja oli lähellä, että ei olisi sinne lampeen päädytty, ei onneksi kuitenkaan. Jos tuossa asiassa olisi huonosti käynyt niin haluan taas sanoa tämän, että en nyt välttämättä istuisi tässä tätä blogia kirjoittelemassa. Suoraan sanottuna monille nousee se keltainen neste päähän heti kun kortti on saatu. Ostetaan auto ja sillä leveillään sitten kavereille kunnes sitten hetken päästä kortti onkin jo hyllylle kaahattu. Näin olisi varmasti käynyt myös minulle. Olisin hankkinut kortin, ostanut auton, leveillyt sillä kavereille siihen asti kunnes olisin taas kortiton ollut yllämainitusta syystä. Nykyään onkin näitä ohjelmaformaatteja tyyliin Suomen, Ruotsin, Britannian, Saksan ja ties minkä Färsaarten surkein kuski. Näitä ohjelmia kun katsoo niin kyllä sen huomaa, että joitain ihmisiä ei ole auton rattiin luotu. Minä siis en maksa tuhansia euroja muoviläpyskästä jonka hetken päästä menettäisin. Tuollaisen rahasumman voi käyttää fiksumminkin.

Voitte varmaankin arvata mikä yhdistää ainakin seuraavia henkilöitä. Gösta Sundqvist, Michael Monroe, Urho Kekkonen, Kirill "Kirka"Babitzin, Vesa-Matti Loiri, Ville Valo ja Petri Nygård. Kyllä, he kaikki ovat/olivat kortittomia persoonia eli ajokortittomuus ei myöskään ole este tämmöisen uran luomiselle. Itselläkin eräs kaveri työskentelee elokuva/media-alalla ja hän on monesti sanonut kun kortiton on hänkin, että kyllä autoilu on yliarvostettua ja sitä et tarvitse luodaksesi uraa sillä taiteen alalla mitä itse vaan edustaa. 

Luulenpa, että se tästä asiasta ja vuodesta 2001 ainakin oman elämän osalta. Näitä kuvia mummon hautajaisista löysin ja laitanpa niitä näkyville kun muitakaan kuvia vuodelta 2001 ei vastaan tullut. Katsokaapa siis niitä. 

Mummon hautajaiset Ullavassa joulun alla 2001.

Meillä ja maailmalla - 1997

• Bill Clinton aloitti toisen virkakautensa Yhdysvaltojen presidenttinä. 
• Simpsonit ohitti Kiviset ja Soraset-sarjan pisimpään pyörineenä animaatiosarjassa. 
• Deng Xiaoping kuoli. 
• Ensimmäisen kloonatun lampaan Dollyn syntymä julkistettiin Skotlannissa (Dolly syntyi vuoden 1996 puolella)
• Bill Clinton ja Boris Jeltsin tapasivat Helsingissä.
• Martti Ahtisaari vihki käyttöön Hartwall Areenan Helsingin Pasilassa. 
• Viestintäyritys Alma Media perustettiin. 
• Tony Blair valittiin Iso-Britannian pääministeriksi. 
• Tv-kanava Nelonen aloitti toimintansa. 
• Iso-Britannia luovutti Hongkongin Kiinalle. 
• Michael Jacksonin konsertti Helsingin Olympiastadionilla. 
• Walesin prinsessa Diana menehtyi auto-onnettomuudessa Pariisissa
• Tuhopolttaja poltti Pyhän Olavin Kirkon Tyrväällä. 
• Toinen valtiovarainministeri Arja Alho erosi virastaan. 
• Merita-Pankki ja ruotsalainen Nordbanken ilmoittivat yhdistyvänsä. 
• Poliisisurmat Helsingissä. Teon takana oli tanskalainen vankikarkuri Steen Christensen. 
• Mika Häkkiselle Formula1-uran avausvoitto Espanjan Jerezissä

Siinäpä taas ainakin osa mieliinjääneistä uutistapahtummista vuodelta 1997. Sitten vielä niitä omaa elämää hätkähdyttäneitä asioita. En tiedä kuinka monelle blogini lukijoista nimi Jyri Honkavaara on tuttu, mutta kerron, että hän oli punkyhtye Ratsian laulusolisti 70-ja 80-lukujen taitteessa. Vuonna 1997 hän menehtyi vain 37-vuotiaana. Haluankin soittaa hänen kunniaksi erään Ratsian kappaleen joka kuvastaa kyllä aika hyvin myös omaa elämää. 

Sitten toinen ilo-uutinen  musiikin parista. Dingo alkoi taas suunnittelemaan paluuta vanhalla kunnon Famous Five-miehistöllä. Paluu toteutuikin sitten 1998. Kenties tämä esiintyminen hieman edesauttoi paluuta. Famous Five-kokoonpano soitti yli kymmenen vuoden tauon jälkeen yhdessä "Yllätys yllätys"-ohjelmassa. 

Yhdestä muoti-ilmiöstä täytyy puhua nimittäin virtuualilemmikeistä eli Tamagotcheista. Tämmöinen kaikilla piti olla vuonna 1997. Elävästä arkistosta löytyykin jotain pätkiä aiheesta. Voitte tuosta klikkaamalla katsoa.

Unohdinpa sanoa tuossa aiemmin, että sain vuonna 1997 Sony Playstationin. Tälle pelisarjalle ja erityisesti sarjan ensimmäiselle osalle olen kiitollinen siitä, että pleikkareista innostuin ja enkä nykyään oikein muita konsoleita suostukaan ostamaan kun Sonyn. 

Sitten vielä niitä mainoksia ja katsotaanpa miltä se mainosmaailma näyttikään marraskuussa 1997. Katsokaahan tuosta.