Mikäpä onkaan se biisi ensimmäisen vuosituhannen ensimmäiseltä vuodelta joka minulle rakas on niin kerrotaanpa siitä tässä.
No sanotaan aluksi vaikka, että kappale on ihan suomalainen ja mielestäni 2000-luvun ensimmäisen kymmenyksen parhaimpia suomalaisia pop/iskelmäkappaleita. Itse tosin en tätä kuullut syystä tai toisesta vielä vuonna 2000 vaan monta vuotta myöhemmin. Syystä tai toisesta jäi silloin vuonna 2000 pimentoon itseltä tämä helmi. Kahlitsi kuitenkin heti ensi kuulemalta muutama vuosi takaperin. Esittäjä on Ville Leinonen & Valumo-orkesteri ja kappale on Tähtityttö.
Toki se, että tämä on mielestäni parhaimpia kotimaisia biisejä menneeltä vuosikymmeneltä niin samalla myös haluan omistaa tämän ihmisille joita ei kymmenisen vuotta sitten elämässäni juurikaan ollut, mutta sittemmin niitäkin on elämääni siunaantunut. Nimittäin naispuoliset ystävät/kaverit. Osalla teistä on elämässäni hyvin suuri rooli, joten koska te olette omia tähtityttösiäni niin samalla omistan tämän kappaleen myös teille.
Jospa aloitan tämän kirjoituksen pienellä arvoituksella. Mikä yhdistää seuraavia? Michael Monroe, Matti ja Teppo, Ressu Redford ja Tommi Läntinen? Arvasitte aivan oikein, heitä yhdistää tietenkin Turku. 90-luvun alussa länsirannikolta nousi lyhyehköön suosioon myös eräs iskelmäartisti kenestä ei laajemmalti paljoa tiedetä, mutta tänään kerron hänestä enemmän.
Tämä laulaja oli nimeltään Janos Valmunen, osa lukijoistani saattaa hänet tietää ja osa ei, mutta tuon hänen persoonansa esille ja soitan hänen tunnetuimman kappaleensa "Bussipysäkillä" tässä osiossa. Miksi Janoksen ura sitten jäi lyhyeksi? Tämä johtuu siitä, että omintakeisen tyylinsä vuoksi hänen musiikkia pidettiin poikkeuksellisen huonona. Janos sävelsi, sovitti ja sanoitti itse lähes kaikki kappaleensa eikä nämä olleet hänen loisteliaimpia puoliaan. Varsinkin Janoksen sanoitukset olivat hyvinkin naiiveja joskin elämänläheisiä, myös hänen lauluäänensäkin oli hyvin persoonallinen. Janoksen monet tekstit perustuivat tositapahtumiin. Laulettiinhan hänen monissa kappaleissa niin ystävyys- kuin rakkaussuhteistakin. Janos totesi joskus haastattelussa, että tiedostaa puutteensa, mutta toivoi, että ihmiset suhtautuisivat häneen vakavasti lauluntekijänä. Janos siis oli biisintekijänä oman tiensä kulkija, mutta elinaikanaan hän ei sitä toivomaansa arvostusta niinkään saanut.
90-luvun alun jälkeen Janos katosi musiikkimaailmasta lähes kokonaan lukuunottamatta niitä harvoja keikkoja mitä hän teki 90-luvun puolenvälin tietämille. 90-luvun lopussa hän yritti paluuta muutaman sinkun ja yhden EP:n voimin, mutta suosio ei silloinkaan lähtenyt nousuun. Janos menehtyi mystisissä olosuhteissa vuonna 1999 ja hänen kuolemansa oli kuten hänen uransakin eli suuri mysteeri. Hänet löydettiin kuolleena moottoripyöränsä selästä ja koskaan ei ole saatu täyttä selvyttä mikä oli kuolinsyy, oliko se puhdas onnettomuus, itsemurha vai kenties sairaskohtaus. Näitä kolmea syytä on epäilty, mutta suuremmalle yleisölle tämä taitaa jäädä ikuiseksi arvoitukseksi. Janos oli kuollessaan vain 29-vuotias, joten hän on niitä laulajia jotka nuorena keskuudestamme poistuivat.
Loppuun vielä se lupaamani Bussipysäkillä-biisi Janokselta. Niin ja Janos on toki minullekin rakas artisti. Se kertonee kaiken kun itseltä löytyy tämä hänen ainoa pitkäsoitto nimeltään myös "Bussipysäkillä" ja muutama hänen sinkku kotoa. Hänen kaltaiset persoonalliset lauluntekijät ovat aina tehneet itseeni suuren vaikutuksen.
Loppuun vielä pientä extraa. Tässä pätkiä Janoksen haastattelusta vuodelta 1998. Vuosi ennen kuolemaa. Kuulemme mietteitä ainakin tästä kyseisestä kappaleesta.
