Vuosi elämästäni - 2006

Vuosi 2006. Tämä vuosi tarjosi paljon iloa elämääni, mutta erään tapahtuman johdosta myös hieman synkemmän ajanjakson, erityisesti loppuvuosi oli synkempää aikaa itselle. Kerrotaanpa siis mitä kyseisenä vuonna tapahtui. 

Nyt onkin valinnanvaikeus kertoako ensin hyvät vai huonot asiat, mutta aloitetaan hyvistä. Siellä Kaustisellahan vietin ensimmäisen puoliskon ja jo alkuvuodesta ystävystyin erään opiskelijakaverin kanssa, hän tosin opiskeli eri linjalla kuin minä, mutta samassa asuntolassa asuttiin ja oltiin ihan naapureita. Yksi ilta sitten menin iltapalaa syömään ja hän myös sattui siellä keittiössä istuskelemaan, no istuttiin siinä sitten tovin aikaa ja mukavia juteltiin ja siitä meidän ystävyys alkoi sitten kunnolla ja hän ei jäänyt minulle lyhytaikaiseksi tuttavuudeksi vaan kyllä me tiivisti yhdessä kuljettiin se aika minkä Kaustisella vietin ja meidän ystävyys on näihin päiviin asti hyvin lämpimänä säilynyt. Onneksi nykyään on Skypet ja Facebookit ja perinteiset kännykät ja tätä kautta meidänkin yhteydet ovat hyvinä pysyneet. Kyseinen henkilö onkin niitä eräänlaisia sielunkumppaneita itselle, sen huomaa kyllä meidän kahdenkeskisissä keskusteluissa, niistä en kuitenkaan rupea enempää puhumaan vaikka blogini syvällinen katsaus itseeni onkin, saahan meillä kaikilla kuitenkin salaisuutemme olla. 

Opiskelutkin menivät mukavissa merkeissä ja muutamia työharjoittelujakin kuului taas tähän toiseen puoliskoon. Aina tulee puhuttua, että olen lasten kanssa työskennellyt, mutta en aina. Muutaman harjoittelun kyllä suoritin ala-asteella, mutta muidenkin ikäluokkien kanssa tein töitä, nuorten ja vanhusten kanssa myös, milloin olin vaikkapa ylä-asteella, milloin kymppiluokalla ja milloin taas harjoittelussa vaikkapa vanhainkodilla ja myös kehitysvammaisten kanssa. Monta kohderyhmää käytiin kyllä läpi, ai niin ja myös hieman maahanmuuttajien kanssa ehdin tuolloin tekemään töitä. Tuossahan sitä kokemusta jo kertyikin. Harjoitteluista ja koulustakin selvittiin kunnialla ja kesällä sitten saatiin kouraan koulunkäyntiavustajan paperit. 

Sitten taas synkempää asiaa. Kaustisella jouduin taas kiusatuksi ja syrjityksi ja pahin kiusaaja oli minun ryhmäkaveri ja mikä ikävintä niin hän oli jo eläkeikää lähestyvä naispuolinen ihminen. Yleensähän ne minun kiusaajat ovat olleet siitä omasta ikäluokasta, mutta nyt sitten jouduin vanhemman ihmisen kynsiin. Hänestä voin kyllä kertoa lisääkin. 

Kyllähän sitä kiusaamista ilmeni jo kun Kaustiselle muutin silloin 2005 syksyllä, mutta se oli vielä pienehköä silloin, että se pahin rääkkääminen tapahtui 2006 vuoden puolella. Hyvä esimerkki on se kun kerran yksi miespuolinen kaveri kävi kyläilemässä Kaustisella ja tämä ihminen näki hänet kun samassa asuntolassa olin hänenkin kanssa, no seuraavana päivänä hän levitti luokassa juorua, että olisin homo kun minulla kävi joku mies kylässä. Sitä kiusaamista ja nimittelyä ilmeni tosiaan koulussa kuin vapaa-ajallakin. Kerrankin kun normaalisti olin syömässä ja katsomassa televisiota niin hän yhtäkkiä tuli siihen pöytään istumaan ja alkoi minua nimittelemään ilman mitään syytä. 

Keväällä yhden kiusaamisepisodin jälkeen niin menin mun huoneeseen ja vakavissani harkitsin, että lopetan tämän koulun tähän, että en jaksa enää tuollaista. Tässä vaiheessa olin jo tähän uuteen ystävääni tutustunut, mutta hänelläkin oli tuolloin hiljaisempi kausi ja syystä tai toisesta emme paljon jutelleet näihin aikoihin ja ajattelinkin jo, että saiko hänkin jo minusta tarpeekseen. Mä sitten aloin jo pakkaamaan tavaroita ja olin valmis jo menemään opettajan puheille, että ensi viikolla en tule enää kouluun vaan lopetan opiskelut tähän paikkaan. Juuri sitten kun pakkasin tavaroita niin mun oveen koputettiin. Menin avaamaan ja siellä oli tämä minun ystävä ja sanoi, että "Voisitko Jyri tulla vaikka tuonne keittiöön kahvikupilliselle niin voitaisiin jutella pitkästä aikaa ja anteeksi, että en viime aikoina ole jutellut paljon sinun kanssa, mutta nyt haluaisin taas jututtaa". Tein sitten siltä istumalta päätöksen, että vaikka onkin ollut rankkaa viime aikoina niin enköhän käy tämän koulun loppuun asti, nautin kuitenkin työstäni ja enkä nyt olisi hyvää ystävääkään halunnut menettää pelkästään sen takia, että yksi ihminen on minulle ilkeä. 

Kyseisestä ihmisestä vielä, että hän ei ollut pelkästään minulle ilkeä vaan yhtälailla muillekin. Kyllähän hän muitakin oppilaita pilkkasi ja nimitteli, hyvin harvasta ihmisestä hyvää puhui ja hän nimitteli jopa ihmisiä keitä hän avusti. "Voi että kun mua ärsytti se vammainen kersa jota jouduin avustamaan". Tämmöisiä sanoja kuuli hänen suustaan aina kun työharjoittelujaksojen jälkeen kouluun palattiin. Vuoden vielä kruunasi sitten se, että hän koko luokan ja opettajankin kuullen minua nimitteli viimeisinä päivinä ennen koulun päättymistä. Opettajalle koitin sanoa, että älä usko tuota ihmistä ja hänen sanoja, hän on koko vuoden ollut vaan ilkeä minulle ja monille muillekin opiskelijoille, mutta opettajani ei muhun vakavasti suhtautunut ja päästi  kyseisen ihmisen kuin koiran veräjästä. Se meno luokassa oli muutenkin tuollaista, välillä kun yritti opettajille puhua niin eivät ne koskaan suhtautuneet asiaan vakavasti. 

Tosissani toivon, että tämä ihminen ei alalla työskentelisi vaan olisi löytänyt työpaikan joltain muulta alalta, koska huolestuttaa vaan, että jos hän alkaisi nimittelemään lapsia ja seuraukset olisivat hyvin ikävät. Sanon suoraan, että tuollaiset ihmiset ovat yksi syy siihen miksi sanotaan, että Suomessa on korkeat itsemurhatilastot, jos tämä ihminen nimittelee toisia joilla on jo itsestään heikko itsetunto niin lopputulos voi pahimmillaan olla vaikkapa sitten itsemurha. Sosiaalialalla pitäisi vaan kannustaa ihmisiä eikä haukkua heitä maanrakoon. Toisaalta tämä ihminen on jäänyt tai sitten jäämässä lähivuosina eläkkeelle. Tuosta en tiedä kun en ole häntä enää nähnyt ja toivottavasti en häneen myöskään enää törmää vastaisuudessa. Asumme kuitenkin eri paikkakunnilla. Noihin aikoihin kun avustajana vielä työskentelin niin kyllähän minullakin oli persoonallinen tapa opettaa ja avustaa ihmisiä, mutta en sentään koskaan heitä nimitellyt vaan pikemminkin kannustin heitä ja pyrin myös olemaan hyvänä esimerkkinä ja esikuvana heille. 

Kyseisen ihmisen takia loppuvuosi 2006 oli itselle synkempää aikaa ja ikävästi hän mieleenikin vaikutti. Pietarsaareen palattuani en sitten töitä saanut kun kaupungissa oli ehditty avustajien paikat jo täyttää. Lähettelin sitten toki muillekin paikkakunnille hakemuksia, mutta tässä vaiheessa tuloksetta ja jäin työttömäksi. Lievään masennukseenkin sairastuin ja jälleen kerran sanon, että se johtuu tuosta ihmisestä ja hänen teoistaan, mutta tuo työttömyyskin oli osasyy siihen. Ilmeni ainakin unettomuutta ja sitten ne kerrat jolloin sain unenpäästä kiinni niin tottakai tämä ihminen sitten esintyy minun painajaisissa eli raskasta aikaa oli syksy 2006, pientä piristystä toi kyllä ystävien tuki ja erityisesti hänen johon Kaustisella tutustuin. Tosin pahemminkin minua vastaisuudessa koeteltiin ja nyt sanon loppuun taas perinteisesti, että niistä tulevista koettelemuksista myöhemmin ja päätetään tämä kirjoitus tähän. 

Vuosi elämästäni - 2005

Nyt vuoteen 2005 ja viime vuoden tapahtumista kerroin sen verran kattavasti ja tämä kirjoitus sisältää hieman vähemmän tekstiä johtuen siitä, että oli aika rauhallinen vuosi vaikka samalla paljon muutoksia elämässäni tapahtui, niistäpä sitten tässä kerron. 

Alkuvuosi oli vielä rauhaisaa. Pää tosin oli täynnä ajatuksia. Olin nimittäin aivan varma, että lähden sosiaalialaa opiskelemaan joko lähihoitajaksi tai koulunkäyntiavustajaksi, nämä olivat ne minun vaihtoehdot. Taas laitettiin hakupapereita menemään monellekin eri paikkakunnalle ja niin hyvin kävi sitten, että Kaustiselta kutsuttiin valintakokeisiin kesällä ja sieltä selvittiin kunnialla ja pääsinkin sitten sinne opiskelemaan koulunkäyntiavustajaksi eli syksyllä 2005 muutettiin sitten ihan ensimmäistä kertaa elämässä ulkopaikkakunnalle opintojen perässä. Noihin aikoihin palaan vielä myöhemmin, mutta alkuvuonna vielä ahkeraan vierailin tuolla koululla vanhoja työkavereita tapaamassa ja jututtamassa. Edelleen piti vitsailla lapsille, mutta se ei kuitenkaan ollut se päällimmäinen syy miksi koululla kävin. Koska kuitenkin palvelusaikani vietin pääasiassa keittiöapulaisena niin ehdin vuoden aikana syvästi ystävystymään koulun keittäjän kanssa. Yhteyksiä pidettiin ahkeraan vielä sivarin jälkeenkin, hän tosiaan tuntui minulle eräänlaiselta sielunkumppanilta. 

Kesään mahtui taas ainakin perinteiset juhannusfestarit Kalajoella ja rallit Jyväskylässä niin ja serkullakin Vetelissä aikaa vietin. Siinä kesä 2005 tiivistettynä. 

Näistä tunnelmista oli hyvä muuttaa Kaustiselle ja ensimmäinen puolisko siellä oikein hyvissä merkeissä menikin. Tutustuin taas uusiin ihmisiin ja opinnot muutenkin etenivät loistavasti ja pari työharjoitteluakin ehdin suorittaa opintojen ensimmäisen puoliskon aikana. Periaatteessa ensimmäiset puoli vuotta Kaustisella sujuivat näissä merkeissä joten tähän ei nyt ole lisättävää. Palaan toiseen puoliskoon sitten kun kerran vuodestani 2006. 

Niin ja unelmani toteutui myös tämän vuoden aikana tai yksi niistä. Pääsin nimittäin ensimmäistä kertaa Dingoa katsomaan vaikkakin tämä ei enää se tunnetuin kokoonpano ollut, mutta kuitenkin. Joulun alla kävin Vaasassa heitä katsomassa ja samana syksynä näin myös Hanoi Rocksin ensimmäistä kertaa ja Vaasassa oli sekin keikka. Kun kahta suosikkiaan pääsee ensimmäistä kertaa näkemään niin ne keikathan aina on niitä kaikkein ikimuistoisimpia. 

Jos jotain ikävempää haluaa sanoa niin olkoon se vaikka se, että tänä vuonna meni erään ihmisen kanssa välit poikki ja otan koko tästä episodista täydellisesti syyt omille niskoilleni. Eräs ikävempi väärinkäsitys katkaisi meidän välit ja eivätkä ne vieläkään ole korjaantuneet. Asioita joita olen katunut koska ne hyvät ja kullanarvoiset ystävyyssuhteet ovat harvassa ja kiven takana. Uusiakin ystäviä ilmaantuu aina lisää elämän aikana, mutta ei ne kaikki aina korvaa sitä jos yksi hyvä ystävyyssuhde pilalle menee väärinkäsitysten vuoksi. 

Tässäpä nyt sitten tämä vuosi omin sanoin kerrottuna ja mitä kaikkea seuraavana vuonna tapahtui niin siitäpä sitten tulevissa kirjoituksissa. 

Koulukuva Kaustiselta. 

Biisivalinta - 2000

Mikäpä onkaan se biisi ensimmäisen vuosituhannen ensimmäiseltä vuodelta  joka minulle rakas on niin kerrotaanpa siitä tässä.

No sanotaan aluksi vaikka, että kappale on ihan suomalainen ja mielestäni 2000-luvun ensimmäisen kymmenyksen parhaimpia suomalaisia pop/iskelmäkappaleita. Itse tosin en tätä kuullut syystä tai toisesta vielä vuonna 2000 vaan monta vuotta myöhemmin. Syystä tai toisesta jäi silloin vuonna 2000 pimentoon itseltä tämä helmi. Kahlitsi kuitenkin heti ensi kuulemalta muutama vuosi takaperin. Esittäjä on Ville Leinonen & Valumo-orkesteri ja kappale on Tähtityttö. 

Toki se, että tämä on mielestäni parhaimpia kotimaisia biisejä menneeltä vuosikymmeneltä niin samalla myös haluan omistaa tämän ihmisille joita ei kymmenisen vuotta sitten elämässäni juurikaan ollut, mutta sittemmin niitäkin on elämääni siunaantunut. Nimittäin naispuoliset ystävät/kaverit. Osalla teistä on elämässäni hyvin suuri rooli, joten koska te olette omia tähtityttösiäni niin samalla omistan tämän kappaleen myös teille. 

Vuosi elämästäni - 1998

Vuosi 1998. Voisin aluksi sanoa, että omalta kohdalta tämä oli kuin jatkumoa vuodelle 1997 koska niin paljon samankaltaisia asioita tämäkin vuosi piti sisällään. 

Edelleen kiusattiin seiskaluokalla suuremmaksi osaksi, tosin mitä pidemälle kevät eteni niin kiusaaminen vähän rauhoittui ja kun siirryn kahdeksannelle luokalle syksyllä niin kyllä vielä kiusaaminen jonkun verran jatkui, mutta ei niin pahasti mitä seiskalla. Ikävä kyllä, mutta sen sijaan tämä kiusaaja vaan vaihtoi uhriaan, minä en ollut enää se pahin silmätikku. 

Taas tuli uutta seurustelusuhdettakin vuoden 1998 keväällä. Limudiskossa taas yhtä tyttöä tapasin, hitaat tanssittiin ja sitten se kuuluisa kysymys, että aletaanko seurustelemaan ja vastaus oli, että aletaan vaan. No jos viime vuonna tein yhdet treffit tytön kanssa niin tällä kertaa kävin peräti kahdella treffeillä. Molemmat lähinnä koostuivat siitä, että käytiin McDonaldsissa syömässä ja kaupungilla kuljettiin. Sittenpä sen huomasi, että eipä tuokaan tyttö ollut sitä ominta tyyppiä joten suhde loppui niinkin lyhyeen sitten. Korostan toki edelleen myös sitä, että harvoinpa sitä yläasteiässä suhteet pitkään kestääkään. 

Merkittävä tapaus on myös, että pääsin ripille 1998 kesällä. Rippileiri olisi muuten mennyt mukavissa merkeissä, mutta minun tuurin tuntien niin tottakai ne kaupungin pahimmat kiusaajat oli samalla leirillä minun kanssa joten heidän kynsiin jouduin ja eikä siinä kaikki. Nämä kiusaajat vielä syksylläkin levittelivät minusta kaikkea perätöntä pitkin kaupunkia ja sen johdosta jouduin huonoon valoon koulukavereiden keskuudessa. Pietarsaari näytti taas ikävän puolensa tämän tapauksen myötä. Muuten toki hyvät muistot jäi leiristä. Itse rippijuhlatkin sujuivat hyvin. Paljon sukulaisia taas vieraili meillä ja sain sitten yhteensä 1000 markkaa rippilahjaksi sukulaisilta. Tuohon aikaan se olikin iso rahasumma, joten kertaheitolla rikastuttiin. :) 

Kesällä taas muutamalla leirintäalueella oltiin ja Lapissa taas muutama viikko loppukesästä. Juhannus vietettiin taas Turun saaristossa ja perheeni lisäksi myös serkku oli mukana tällä reissulla. Voisinkin puhua, että vuosi 1998 olikin se vuosi jolloin aloin oikein kunnolla hänen kanssa kaveeraamaan kun aiempina vuosina tapaamiset olivat hyvin satunnaisia. Kerran tai pari kertaa vuodessa nähtiin ja yleensä aina Lapissa. Tänä vuonna kuitenkin aloin enemmän hänen kanssaan kulkemaan. Aina kun oli lomaa koulusta niin hänen perheensä luona Vetelissä sen ajan vietin ja päinvastoin, joskus lomilla serkku tuli viikoksi meille Pietarsaareen. 

Niin ja perheemme kasvoi myös viisihenkiseksi kun saatiin kissanpentu. Ullavan mummolassa kissa penikoi ja sukulaiset sieltä soittivat että muutama pentu voidaan antaa pois. Veli sitten haki meille sieltä kissanpennun. Undulaattien kuolemastahan oli tuolloin jo tullut kuluneeksi 5 vuotta ja näin saatin meille taas lemmikki. Meidän piti hankkia kissa jo 1997, mutta pahaksi onneksi tämä kissanpentu ehti kuolla muutamaa päivää ennen kuin se oli tarkoitus meille hakea. Tämä kissa sitten sai nimen Nasse ja periaatteessa on minun kissa vaikka olenkin jo vanhempien luota pois muuttanut, mutta silti. Nasse täyttääkin tänä vuonna jo 16 vuotta, mutta still going strong ja on pirteä kissa ikäisekseen. 

Tässä tarinaa vuodesta 1998. Kävin taannoin vähän omia arkistoja läpi, mutta jostain syystä minusta ei löytynyt kuvia vuodelta 1998, tiedä mihin nämä kuvat ovat hukkuneet. Ei löytynyt rippikuvia eikä mitään muutakaan materiaalia itsestäni. Näitä kuvia on kyllä jossain, mutta johonkin ovat vaan hävinneet. Nassesta kuitenkin laitan muutaman kuvan joten nauttikaahan vaikkapa niistä. :)

Nasse noin 2 kuukauden ikäisenä.

Vuosi elämästäni - 1991

Sitten siirrytäänkin vuoteen 1991. 

Vuoden ensimmäinen puolisko ei vielä minulle mitään kovin mullistavaa tarjonnut. Päiväkodissa meni vielä ensimmäinen puoli vuotta ja juhannusta vietettiin sitten taas meidän mökillä siellä Inarissa ja itse asiassa suurimman osan kesästä vietin myös mummolassani Ullavassa. Näistä ajoista on kyllä pelkästään vain kultaisia muistoja. 

Tuona vuonna aloitin myös peruskoulun ja siirryin ekalle luokalle. Olen lupaillut, että tämä blogi tulee sisältämään itsestäni myös syvällisempiä asioita koska suuntaan tämän blogin ihmisille jotka eivät minua kovin hyvin ole oppineet tuntemaan kuin myös niille läheisille ystäville, tosin he kyllä tietävät hyvin nämä asiat mitä seuraavaksi käsittelen. Kuten blogini otsikko kertoo, tämä on syvä sukellus minun elämään ja nyt tulee ensimmäisiä hieman syvällisiä kertomuksia. 

On minulla toki hyviäkin muistoja vuosista ala-asteella, mutta myös niitä ikävempiä niin niistä voisin kertoa ensin. Jouduin nimittäin koulukiusatuksi ja tätä kiusaamista kesti ihan 6. luokalle asti jolloin minun pahimmat kiusaajat olivat jo siirtyneet yläasteelle. Välillä ihan pelotti mennä kouluun. Milloin sai koulurepusta päähän, milloin heitettiin lumipallolla silmään, milloin taas jouduin talvipakkasessa kulkemaan kotiin ilman pipoa ja hanskoja kun kiusaajat olivat ne johonkin piilottaneet. Yhdenkin tapauksen muistan kun nämä kiusaajat kiusasivat minua ihan opettajien silmien edessä, mutta eivät he tilanteeseen puuttuneet, ilmeisesti vaan ajattelivat, että pojat vaan leikkivät ja ei tuossa mistään vakavemmasta ole kyse. Tämä näistä asioista ainakin tällä erää, mutta sen verran haluan sanoa, että sittemmin hieman vanhempana eli yläasteikäisenä ystävystyin kunnolla näiden kiusaajien kanssa ja he pyytelivät tekojaan anteeksi ja tosissaan niitä katuivat ja enkä minäkään ole pitkävihaista tyyppiä joten jotkut vanhoista kiusaajistani jotka näitä kirjoituksia olette lukeneet niin sanon teille, että en enää kanna kaunaa näistä asioista. Olemmehan tosiaan jo vuosia sitten nämä asiat sopineet. 

Puhutaan vielä kuitenkin niistä iloisista asioista mitä tapahtui ensimmäisenä vuonna ala-asteella. Sain taas paljon uusia kavereita joiden kanssa välit ovat hyvinä säilyneet näihin vuosiin asti ja toivottavasti myös tästä eteenpäin. Jotkut näistä ihmisistä olivatkin minun suojelijoita ja eräänlaisia tukihenkilöita eli aina jos minua kiusattiin niin he olivat ihmisiä jotka olivat minun puolella ja minua kiusaajilta suojelivat. Aloin myös yhden meidän luokkalaisen tytön kanssa kaveeraamaan ja ehdin jo julistamaan koko luokalle, että minullapas onkin nyt tyttöystävä. :) Tosin meidän kaverisuhde oli sellainen, että kuljettiin kyllä yhdessä ihan vapaa-ajallakin. Milloin kävin hänen luona ja milloin taas hän kulki minun kotona, mutta yleensä katsottiin elokuvia ja pelattiin tietokonepelejä ja ulkona aina joitain tiettyjä leikkejä leikittiin isommalla kaveriporukalla. Ensimmäisen kouluvuoden jälkeen ei enää hänen kanssa niin aktiivisesti yhdessä liikuttu, mutta välit kuitenkin säilyivät hyvinä ja ovat toki säilyneet edelleen, joskus Facebookissa saatan hieman kirjoitella ja kuulumisia kysellä. 

Siinäpä se vuosi 1991 oman elämän osalta ja paljon tosiaan ehti sattumaan niin hyvässä kuin pahassakin. Hieman taas niitä valokuvia tähän loppuun ja me kohtaamme taas seuraavien kirjoitusten merkeissä, mutta nyt sanon vaan, että näkemiin taas ensi kertaan. 

Inarissa juhannuksena 1991. 

Ei minusta koskaan tullut mopedistiakaan. 

Minä + veli ja pari serkkua juhannuksena 1991. 

Älä mulle ala. 

Ensimmäinen koulupäivä alkamassa ja ilmeestä päätellen innokkain mielin. :)

Koulukuva 1.luokalta.

8-vuotissynttärit 14.11.1991

Synttärilahjaksi sain Super Mario Bros-elektroniikkapelin. Sitä tuossa ahkerasti pelailen. :)

Vuosi elämästäni - 1990

Näin olemme kirjoituksissa päässeet 90-luvulle ja ensimmäiselle vuosikymmenykselle jolloin omassa elämässä alkoi tapahtumaan hieman syvällisiäkin asioita. Kaikkea ehti tapahtumaan seuraavan kymmenen vuoden aikana niin hyvässä kuin pahassakin ja näitä muistoja tulen kanssanne jakamaan täällä blogin puolella. Ensin katsaus vuoteen 1990. 

Nämä 90-luvun alkuvuodet olivatkin vielä elämässäni suhteellisen rauhallisia. Vuonna 1990 kuljin ensimmäisen puoliskon vuodesta siellä päiväkodissa jossa aloitin syksyllä 1989, mutta vuoden -90 syksyllä vaihdoin päiväkotia. Lapsuudenkotini viereen oli saman vuoden kesällä valmistunut uusi päiväkoti, joten siirryin sinne ja eikä matkakaan ollut kovin pitkä, noin sadan metrin päässä tämä tarha sijaitsee lapsuudenkodistani. Uudessa päiväkodissa sitten sain runsaasti uusia kavereita ja juuri niitä, joiden kanssa on edelleenkin läheiset välit. Aina jos vain aikataulut sopii yhteen niin käyn kavereita aina moikkaamassa kun Pietarsaaressa pistäydyn. 

Sain tuona vuonna myös ensimmäisen pelikoneeni, noitahan mulle vuosien mittaan kertyikin. Sain nimittäin Commodore 64:sen kun yksi serkuistani sen minulle lahjoitti. Voi sitä onnen päivää kun ensimmäisen oman koneen sai ja kyllä sen parissa vietettiinkin monta ikimuistoista hetkeä. Ainakin tätä peliä tuli paljon fiilisteltyä.

ja monia monia muita pelejä, mutta tuossa nyt yksi parhaiten mieliinjääneistä. 

Sanoisin, että nämä asiat nousivat oman elämän kohokohdiksi vuonna 1990. Katsotaanpa taas hieman niitä valokuvia vuodelta 1990.

Tarhakuva sykyltä 1990. 

Kulkuria ruokkimassa. 

Päiväkodin joulujuhlista. 

Juku-jukumaassa kesällä 1990. Ilmeestä päätellen olen jotain mielenkiintoista tarinaa kertomassa. :)

7-vuotissynttärit 14.11.1990. 

Biisivalinta - 1989

Pientä kuumeflunsssaa pukkaa, mutta siitä huolimatta riittää kyllä energiaa kirjoittamiseen ja viimeisin 80-lukua koskeva kirjoitus tulee tässä. 

Tämä biisi on niitä joihin tutustuin hieman vanhempana eli lapsena jäi itseltä ihan pimentoon. Nimittäin Eurooppa 3 ja heidän kappaleensa Älä unohda minua. Miksikö olen valinnut sen tämän vuoden biisiksi. Siksi, että tämän haluan omistaa ystävilleni, jotka asuvat eri paikkakunnilla ja jotkut itselle rakkaat ihmiset asuvat ihan toisella puolen maailmaa, monesti heitä ajatellessa tulee itselle hyvin haikea olo kun ei aina pääsee kasvotusten kaikkia jututtamaan. Onneksi kuitenkin elämme maailmassa, jossa yhteydenpito onnistuu näppärästi vaikkapa Facebookin tai Skypen välityksellä. Vaikka kaukana asummekin toisistamme niin älkää silti unohtako minua. Biisissä on toki eri merkitys kun omassa tarinassani kun laulussa lauletaan parisuhteen päättymisestä kun itse taas kirjoittelen näistä kaukaisemmista ystävyyssuhteista. 

Tässäpä sitä Eurooppa kolmosta. Kappale saa kyllä itseni kyynelehtimään varsinkin jos tätä kuuntelee herkemmässä mielentilassa. 

Loppuun vielä, että näin olemme saanet 80-luvun käsiteltyä blogissani. Seuraavaksi sitten alan käsittelemään 90-lukua alusta loppuun. Näitä aikoja odotellessa, palatkaamme taas seuraavien kirjoitusten merkeissä.