Viimeinen 90-lukua käsittelevä kirjoitukseni tulee tässä eli on aika paljastaa mikä biisi merkitsi minulle paljon vuonna 1999.
Taas oli moniakin ehdokkaita, mutta kun yksi vaan pitää valita niin sillä mennään.
Valintani tälle vuodelle on Bloodhound gangin kappale The Bad Touch. Tämä on The Offspringin tavoin niitä bändejä joita kuuntelin paljon vuosituhannen vaihteessa, mutta sitten bändi on itseltä jäänyt lähes kokonaan unholaan. Eli vanha tuotanto on aivan loistavaa, mutta uudemmasta en niin enää tiedäkään.
Tämmöinen nostalgiatrippi päättää 90-luvun kirjoitukset ja sitten siirrytäänkin seuraavaksi 2000-luvulle, joten nautitaanpa vielä 90-luvusta tämän kappaleen verran.
Olemmekin nyt kirjoituksissani päässeet siihen vaiheeseen, että eletään 90-luvun viimeistä vuotta ja ollaan milleniumin kynnyksellä, joten tehdäänpä katsaus vuoteen 1999.
Tämä olikin oikein mukava vuosi elämässäni. Vuosi kului lähinnä siten, että kavereiden kanssa tuli paljon aikaa vieteltyä, kesä oltiin taas tien päällä. Juhannus vietettiin Inarissa ja heinäkuussa taas erään kuusamolaisen leirintäalueen kautta Lappiin ja kolme viikkoa silloin oltiin reissussa. Jos joku kesän reissuista pitäisi mainita erityisesti niin olkoon se vaikka se, että loppukesästä käytiin veljen kanssa Jyväskylässä katsomassa Neste Rallya eli rallin mm-sarjan Suomen osakilpailua. Näistä rallireissuista muodostuikin 2000-luvulle tultaessa perinne. Vuodesta 2002 alkoi putki joka kesti vuoteen 2008 asti, vielä 2010 kävimme ralleja katsomassa, mutta sitten nuo reissut ovatkin jääneet ainakin toistaiseksi. Välillä olemme olleet veljen kanssa kahdestaan kun taas joinain vuosina serkkukin ollut kolmantena reissuissa mukana. Mukavia ja ikimuistoisia reissuja nämäkin ovat olleet.
Palataanpa kuitenkin vielä vuoteen 1999. Syksyllä alkoi viimeinen vuosi yläasteella ja silloin piti jo tosissaan alkaa miettiä tulevaisuuttaan kun suunnitelmat olivat avoinna mihin mennä peruskoulun jälkeen. Itseä kiinnosti lukio ja sinne pyrinkin, mutta päädyinkö sinne lopulta vai en niin kerron siitä enemmän vuoden 2000 kirjoituksissa. Toki myös kun millenium lähestyi niin kyllä sitä nuoren miehen päässä liikkui aika pelonsekaisia ajatuksia tuolloin kun ihmisiä muutenkin peloteltiin Y2K-kirjainyhdistelmällä. Tulihan sitä mietittyä tuolloin kaikenlaista, tuleeko maailmanloppu, sekoavatko tietokoneet jne jne....Tässäpä nyt kuitenkin istun ja tätä blogia kirjoitan joten hengissä selvisimme. Sain myös ensimmäisen oman kännykän vuonna 1999 ja malli oli Nokian 3210. Tuolla sitä tulikin sitten koulussa ylpeiltyä. :)
Rakkaimmat lukijani, nyt onkin blogissani 90-luku käsitelty oman elämän osalta. Paljon on koettu ikimuistoisia hetkiä, hetkiä joita hyvillä mielin muistelen ja joita en missään tapauksessa pois vaihtaisi. Paljon mahtui myös surua ja synkempiä hetkiä tälle vuosikymmenelle, loppujen lopuksi kuitenkin jäi hyvä maku suuhun tästä kymmenestä vuodesta. Näillä puheilla onkin aika siirtyä 2000-luvulle ja jos 90-luvun aikana tapahtui paljon niin paljon tapahtui myös 2000-luvulla ja on ikäänkuin suurten paljastusten aika. Miksi valitsin sivarin armeijan sijasta? Miksi en hankkinut ajokorttia? Miksi olen absolutisti? Näihin ja muihin kysymyksiin saatte vastauksen blogiani lueskelemalla ja tämä pienenä koukkuna sitä varten. Siirrytänpä sitten 2000-luvulle kunhan käydään ensin vuoden 1999 uutistapahtumat läpi ja valitaan biisi vuodelta 1999.
Aiemmassa kirjoituksessa oli puhetta hieman eurodancesta niin samalla linjalla pysyttelen tälläkin kertaa. Näihin aikoihin se oli se päällimmäisin musiikkityyli mitä kuuntelin.
Myös näihin aikoihin kun aloin kulkemaan koulujen limudiskoissa niin yksi parhaiten mieliinjääneistä kappaleista oli aina Rednexin Cotton Eye Joe, joten jospa soittaisin sen tänään. Pari muutakin hienoa hittiä tämä porukka julkaisi vuosina 1994-95, sen jälkeen ollutkin hiljaisempaa heidän osalta vaikka bändi vielä kasassa onkin, miehistö vain on kokenut radikaaleja muutoksia.
Tänään vähän faktaa yhdestä bändistä josta tuli suuri osa omaa elämää jo sieltä lapsuusvuosista alkaen. Ei, se ei ole Dingo eikä A-ha. Näiden vaikutuksista itseeni olen jo puhunut ja tulen puhumaan jatkossakin. Tällä kertaa tarkoitan erästä hyvinkääläiskolmikkoa joka myös tunnetaan nimillä JuFo III, Kaivo ja Izmo. Kyllä, tänään olisi tarkoitus puhua Raptorista (joku voisi luulla, että ei ole paljon kertomista). Sitä kyllä piisaa ainakin yhteen blogiin. Jos nyt puhutaan Raptorin vaikutuksesta omaan elämään niin kyllähän se hyvin suuri on, sitä ei voi kieltää. Silloin lapsena heidän musiikkinsa vaan kolahti johtuen ehkä siitä, että rap-musiikki oli tuolloin 90-luvun alussa vielä tuore ja nouseva genre, tosin vakavasta rapista en koskaan alkanut pitämään joitain poikkeuskappaleita lukuunottamatta. Huumorirap olikin tuolloin 90-luvun alussa itselle asia erikseen. Raptori kyllä aiheuttikin suurta hysteriaa vuosina 1990-91. Melkein voisin verrata sitä vaikkapa Dingo-hysteriaan, joten uskaltaisin väittää, että Raptori taisi olla 90-luvun Dingo. Valittiinhan heidät vuoden yhtyeeksi vuonna 199o ja joissain äänestyksessä JuFo taisi olla paras miesartisti. :) Raptori vetäytyi vuoden 1991 jälkeen ansaitulle tauolle, mutta onneksi Raptorin heput tekivät päätöksen, että bändin toimintaa ei lopeteta vaan pidetään aina 10 vuotta keikkataukoa ja sitten tullaan takaisin ja hyvin ovat lupauksensa pitäneet. Ensimmäinen comeback tapahtuikin vuonna 200o ja toinen sitten vuonna 2010 ja jos vaan vanhat merkit paikkansa pitää niin Raptoria nähdään taas keikkalavoilla vuonna 2020. 90-luvun alussa ja vuonna 2000 en vielä päässyt näkemään Raptoria keikkojen merkeissä, mutta vuonna 2010 kyllä ja ahkeraan kiertelinkin pitkin Suomea ja uusiin ihmisiin tutustuin, haluankin sanoa jos tämän kirjoituksen näette niin mukavaa, että olette edelleen iso osa elämääni ja jos ei paljoa nähdä kasvotusten niin viimeistään sitten taas 2020. :) Se kappale minkä nyt ajattelin Raptorilta soittaa niin olisi tämmöinen kun "Älä syö humehia". Mikäpä kappale voisi sopia paremmin täysin päihteetöntä elämää viettävälle ihmiselle. Suoraan en pystynyt videota näkyville laittamaan, mutta sen näette klikkaamalla tästä.
Jospa aloitan tämän kirjoituksen pienellä arvoituksella. Mikä yhdistää seuraavia? Michael Monroe, Matti ja Teppo, Ressu Redford ja Tommi Läntinen? Arvasitte aivan oikein, heitä yhdistää tietenkin Turku. 90-luvun alussa länsirannikolta nousi lyhyehköön suosioon myös eräs iskelmäartisti kenestä ei laajemmalti paljoa tiedetä, mutta tänään kerron hänestä enemmän.
Tämä laulaja oli nimeltään Janos Valmunen, osa lukijoistani saattaa hänet tietää ja osa ei, mutta tuon hänen persoonansa esille ja soitan hänen tunnetuimman kappaleensa "Bussipysäkillä" tässä osiossa. Miksi Janoksen ura sitten jäi lyhyeksi? Tämä johtuu siitä, että omintakeisen tyylinsä vuoksi hänen musiikkia pidettiin poikkeuksellisen huonona. Janos sävelsi, sovitti ja sanoitti itse lähes kaikki kappaleensa eikä nämä olleet hänen loisteliaimpia puoliaan. Varsinkin Janoksen sanoitukset olivat hyvinkin naiiveja joskin elämänläheisiä, myös hänen lauluäänensäkin oli hyvin persoonallinen. Janoksen monet tekstit perustuivat tositapahtumiin. Laulettiinhan hänen monissa kappaleissa niin ystävyys- kuin rakkaussuhteistakin. Janos totesi joskus haastattelussa, että tiedostaa puutteensa, mutta toivoi, että ihmiset suhtautuisivat häneen vakavasti lauluntekijänä. Janos siis oli biisintekijänä oman tiensä kulkija, mutta elinaikanaan hän ei sitä toivomaansa arvostusta niinkään saanut.
90-luvun alun jälkeen Janos katosi musiikkimaailmasta lähes kokonaan lukuunottamatta niitä harvoja keikkoja mitä hän teki 90-luvun puolenvälin tietämille. 90-luvun lopussa hän yritti paluuta muutaman sinkun ja yhden EP:n voimin, mutta suosio ei silloinkaan lähtenyt nousuun. Janos menehtyi mystisissä olosuhteissa vuonna 1999 ja hänen kuolemansa oli kuten hänen uransakin eli suuri mysteeri. Hänet löydettiin kuolleena moottoripyöränsä selästä ja koskaan ei ole saatu täyttä selvyttä mikä oli kuolinsyy, oliko se puhdas onnettomuus, itsemurha vai kenties sairaskohtaus. Näitä kolmea syytä on epäilty, mutta suuremmalle yleisölle tämä taitaa jäädä ikuiseksi arvoitukseksi. Janos oli kuollessaan vain 29-vuotias, joten hän on niitä laulajia jotka nuorena keskuudestamme poistuivat.
Loppuun vielä se lupaamani Bussipysäkillä-biisi Janokselta. Niin ja Janos on toki minullekin rakas artisti. Se kertonee kaiken kun itseltä löytyy tämä hänen ainoa pitkäsoitto nimeltään myös "Bussipysäkillä" ja muutama hänen sinkku kotoa. Hänen kaltaiset persoonalliset lauluntekijät ovat aina tehneet itseeni suuren vaikutuksen.
Loppuun vielä pientä extraa. Tässä pätkiä Janoksen haastattelusta vuodelta 1998. Vuosi ennen kuolemaa. Kuulemme mietteitä ainakin tästä kyseisestä kappaleesta.
Näin olemme kirjoituksissa päässeet 90-luvulle ja ensimmäiselle vuosikymmenykselle jolloin omassa elämässä alkoi tapahtumaan hieman syvällisiäkin asioita. Kaikkea ehti tapahtumaan seuraavan kymmenen vuoden aikana niin hyvässä kuin pahassakin ja näitä muistoja tulen kanssanne jakamaan täällä blogin puolella. Ensin katsaus vuoteen 1990.
Nämä 90-luvun alkuvuodet olivatkin vielä elämässäni suhteellisen rauhallisia. Vuonna 1990 kuljin ensimmäisen puoliskon vuodesta siellä päiväkodissa jossa aloitin syksyllä 1989, mutta vuoden -90 syksyllä vaihdoin päiväkotia. Lapsuudenkotini viereen oli saman vuoden kesällä valmistunut uusi päiväkoti, joten siirryin sinne ja eikä matkakaan ollut kovin pitkä, noin sadan metrin päässä tämä tarha sijaitsee lapsuudenkodistani. Uudessa päiväkodissa sitten sain runsaasti uusia kavereita ja juuri niitä, joiden kanssa on edelleenkin läheiset välit. Aina jos vain aikataulut sopii yhteen niin käyn kavereita aina moikkaamassa kun Pietarsaaressa pistäydyn.
Sain tuona vuonna myös ensimmäisen pelikoneeni, noitahan mulle vuosien mittaan kertyikin. Sain nimittäin Commodore 64:sen kun yksi serkuistani sen minulle lahjoitti. Voi sitä onnen päivää kun ensimmäisen oman koneen sai ja kyllä sen parissa vietettiinkin monta ikimuistoista hetkeä. Ainakin tätä peliä tuli paljon fiilisteltyä.
ja monia monia muita pelejä, mutta tuossa nyt yksi parhaiten mieliinjääneistä.
Sanoisin, että nämä asiat nousivat oman elämän kohokohdiksi vuonna 1990. Katsotaanpa taas hieman niitä valokuvia vuodelta 1990.
Tarhakuva sykyltä 1990.
Kulkuria ruokkimassa.
Päiväkodin joulujuhlista.
Juku-jukumaassa kesällä 1990. Ilmeestä päätellen olen jotain mielenkiintoista tarinaa kertomassa. :)
