Vuosi elämästäni - 2008

Vuosi 2008. Tiedän kyllä, että olen puhunut liikaa Dingosta ja voi olla, että jotkut ovat jo saattaneet näihin juttuihin kyllästyä, mutta silti tämä kirjoitus on lähes kokonaan taas aiheelle pyhitettävä. Periaatteessa tämä kirjoitus ei niinkään koske itse bändiä vaan erästä ikävempää tapahtumaa siihen liittyen. Nämä tapahtumat myös suuresti muuttivat minua ihmisenä joten tässä blogissa en niinkään voi tätä asiaa sivuuttaa. Jostain se on aloitettava joten aloitetaan vaikkapa tästä. 

Mennään vielä 2007 loppuvuoteen. Silloin Dingo oli tulossa ihan tähän kotikulmille esiintymään. Tuolloin myös kirjoittelin Dingo-fanisivuston keskustelupalstalla. Sitten kysyin, että olisikohan tuonne keikalle muita faneja tulossa, että mielellään tekisin muidenkin Dingo-fanien kanssa tuttavuutta ja jakaisin ajatuksia. Eräs jäsenistä sitten vastaili, että hän olisi tulossa ja hänkin mielellään tapaisi uusia ihmisiä. Aloin sitten hänen kanssa tekemään tuttavuutta. Ensin tuolla sivustolla juteltiiin yksityisviestien välityksellä ja sitten sähköpostiosoitteetkin vaihdettiin. Sitten tuli se keikkapäivä joulukuun alussa 2007. Tapasin sitten tämän ihmisen ihan kasvotusten ja alkuun sainkin hänestä ihmisenä oikein hyvän kuvan. Itseäni toki hieman ujostutti ja se on aina näin kun tapaa uusia ihmisiä, että pieni ujous iskee ja ei tiedä mistä keskustelisi. Siitä huolimatta olin ensimmäisen tapaamiseen tyytyväinen ja vaihdettiin sitten puhelinnumerotkin illan päätteeksi. Tästä kului parisen viikkoa ja juteltiin paljon sähköpostien välityksellä ja sovittiin jo seuraava tapaaminen. Dingolla oli keikka Seinäjoella vuodenvaihteessa 2007-2008 joten sinne sovittiin tosiaan seuraava tapaaminen. Hän ei kuitenkaan ihan yksin mennyt tuonne keikalle vaan hänellä oli serkkunsa mukanaan. Hän taas ei jostain syystä minua hyväksynyt vaikka kuinka yritin olla osa porukkaa ja tehdä hänenkin kanssa tuttavutta, olemmehan me kolme kuitenkin suuria Dingo-faneja. Siksi tuo keikka ja tapaaminen meni suoraan sanottuna penkin alle. 

Tässä vaiheessa sitten hiljalleen alkoi tämän ihmisen todellinen luonne nousemaan pinnalle. Aamulla kun olin jo kotona niin sain häneltä tekstiviestin jossa hän jo uhkaili minua ensimmäistä kertaa ja sanoi pistävänsä välit poikki jos en käy useammin keikoilla ja juttele enemmän. Kyllähän mä selitin mistä se johtui, että en ollut juttutuulella ja sanoin, että kyllähän me jatkossakin keikoilla nähdään aivan varmasti. Kyllähän hän siitä leppyi ja vielä tuolloin ajattelinkin, että hänellä oli vaan huono päivä ja siksi ärhenteli noin. Hänen vuoksi minulla myös keikkakiertäminen riistäytyi käsistä ja aloin ihan ympäri Suomen reissaamaan Dingon ja myös tämän ihmisen perässä kun aiemmin kiertelin keikkoja vain tässä Pohjanmaalla. Milloin olin esimerkiksi Kuopiossa ja milloin vaikkapa Lahdessa keikalla. Välillä tulin tämän ihmisen kanssa loistavasti juttuun kun taas välillä keikkojen jälkeen lähetteli minulle uhkailevia sähköposteja ja tekstiviestejä. Joskus taas jouduin ikävien juorujen kohteeksi joita hän levitteli. Tosin aina sanoin muille, että ne on vaan juoruja eivätkä pidä paikkaansa. Juorut vaan paheni silloin kun hän oli keikalla serkkunsa kanssa, he olivat sellainen parivaljakko, että porukassa he oikein kunnolla minulle ilkeilivät. 

Alkuvuosi 2008 oli juuri tuollaista vuoristorataa, mutta loppukesästä tosiaan alkoi asiat menemään pahempaan suuntaan. Hyvä esimerkki on se kun oltiin Riihimäellä keikalla ja pääsin keikkapaikalle hänen kyydissään. Itse keikkapaikka siis oli tanssilava kaukana keskustasta. Keikan jälkeen hän meni autoonsa, mutta ei ottanut enää minua kyytiin. Lukitsi ovet ja vaikka kuinka yritin käsillä näyttää, että avaa ovi, mutta ei piitannut vaan lähti nopeasti pois, sinne jäin keskelle korpea. Tilasin kuitenkin taksin ja siten pääsin keskustaan ja myöhemmin samana iltana yöjunalla kotiin. Sitten vaikka vielä syksystä. No silloin hän ei enää juurikaan hyvällä tuulella ollut vaikka keikoilla nähtiin ja paljon juteltiin niin seuraavana päivänä hän jo uhkaili laittaa välit poikki ilman mitään pätevää syytä, kerran hän jo katkaisi välit, mutta jo viikon päästä kirjoitteli mulle mukavia ihan niinkuin mitään riitaa ei olisi koskaan ollutkaan. Noihin aikoihin hän myös alkoi houkuttelemaan minua eri valheilla keikoille. Joskus sanoi, että Dingossa soittaa tänään Jonttu eli ex-kitaristi 80-luvulta. Mä sitten uskoin ja menin keikalle, mutta eipä kuitenkaan kyseistä herraa kitarassa näkynytkään. Nämä asiat ovat aina pettymyksiä minulle koska tuolloin suurimpia haaveita oli nähdä Neumannin lisäksi edes joku vanhoista Dingoista keikan merkeissä. 

Tässä vaiheessa lienee syytä kertoa minkä takia pistin häneen lopullisesti välit poikki. Tuolloin elettiin joulukuuta 2008 ja vuoden viimeisiä päiviä. Hän sitten laittoi minulle viestiä Facebookissa kun olin juuri noihin aikoihin sinnekin liittynyt ja luonut tilin, hän kirjoitteli minulle, että se Dingon alkuperäinen kokoonpano on tekemässä paluuta ja ensimmäinen keikka on Porissa ihan alkuvuodesta ja sinne on suuri joukko faneja menossa minun lisäksi, että lähde katsomaan jos haluat sen aidon ja alkuperäisen Dingon nähdä. Itse kyllä tuota epäröin kun aiemminkin olin ansaan mennyt, mutta silti houkutteli tuo asia joten lähdin Poriin, mutta matkalla päätin, että jos tämäkin on valetta niin sitten pistän kyllä tuohon ihmiseen välit poikki. Pääsin sitten Poriin ja itse keikkapaikalle niin kävi kuten pelkäsinkin. Turhaan matkustin 300 kilometriä ja eihän siellä mitään Dingoa ollut eikä muitakaan faneja keihin olin tutustunut vuoden aikana vaan nämä kaksi ja molemmat siihen päälle vielä oikein kunnolla ilkeilivät minulle illan aikana. Tämä oli sitten se viimeinen niitti. Kotiin päästyäni laitoin välittömästi välit poikki tähän ihmiseen, poistin hänet Facebookista kavereista ja laitoin eston, että hän ei pääse enää minulle kirjoittelemaan. Tekstiviestejä vielä kirjoitteli, mutta niihin en enää vastannut. Niissä hän sitten syytti minua kaikesta. Minä olisin se syypää siihen, että hänellä on paha olla. Näin se ei kuitenkin mennyt. Silloin vielä kun hänen kanssa kaveerasin niin sanoin, että jos on paha olo niin puhu vaan mulle niin mä autan ja tuen sua kuten ystävien pitääkin. Eipä hän kuitenkaan asioistaan minulle koskaan syvemmin puhunut. 

Menee jo hieman vuoden 2009 puolelle, mutta silloin aloin kärsimään erinäisistä pelkotiloista kyseistä ihmistä kohtaan. Välillä näin hänestä painajaisia ja ihan hereillä ollessanikin saatoin nähdä harhanäkyjä, iski ne pelkotilat jos satuin hänen näköisen ihmisen näkemään kaupungilla. Onneksi näistä pahimmista traumoista päästiin pikkuhiljaa yli, mutta vieläkään en aivan täydellisesti. Edelleen teen toki mielellään ihmisten kanssa tuttavuutta, mutta samalla olen hyvin varovainen ja yritän aina hieman kyseistä ihmistä pitää tarkemmin silmällä, mitkä ovat hänen vahvuudet ja mitkä taas ne heikoimmat kohdat ja muutenkin olen jonkinlaista suojamuuria yrittänyt ympärilleni luoda tämän tapauksen jälkeen. Ne ihmiset joihin uskallan täysin luottaa niin he ovat paikkansa elämässäni ansainneet. 

Tässä vaiheessa haluan sanoa, että ymmärrän kyllä jos blogini on herättänyt mielipiteitä niin hyvässä kuin pahassakin. On varmasti ihmisiä jotka haluaisivat lyödä minua nyrkillä keskelle naamaa kun näette kasvotusten kun taas jotkut ovat sanoneet, että on hienoa, että uskallan puhua näin avoimesti elämästäni niin tutuille kuin tuntemattomillekin. Enhän minä kuitenkaan paha ihminen ole enkä pahaa kenellekään halua, mutta syystä tai toisesta olen tuollaiseenkin seuraan ajaututnut, ihmisten pariin mistä tämäkin kirjoitus pääasiassa kertoo. Haluaisinkin sanoa, että minulle voi rohkeasti kirjoitella jos on vaikkapa vastaavia kokemuksia narsistisista ihmisistä, ihmisistä jotka tästä persoonallisuushäiriöstä kärsivät. Tuskin olen tässä maassa ainoa joka heidän uhriksi on joutunut. Ajatuksia voi laittaa kommenttilaatikkoon tai vaikkapa sähköpostilla (jyri.saari@suomi24.fi). Mielellään jakaisin aiheesta ajatuksia muidenkin ihmisten kanssa.

Jos kuitenkin lyhyesti vielä kertoisin mitä muuta tapahtui itselle vuonna 2008. Vuosi muuten oikeastaan meni erinäisiä pätkätöitä tehdessä. Ensimmäiset puoli vuotta työskentelin erään näkövammaisen miehen henkilökohtaisena avustajana. Hänen kanssa myös ystävstyin ja edelleenkin pidämme yhteyksiä. Loppuvuodesta tein taas parikin työkeikkaa. Ensin pari kuukautta eräässä lastentarhassa ja sitten ihan loppuvuodesta joulun alla vielä työskentelin lasten iltapäiväkerhossa. Ajattelin myös täydentää opintojani ja hakea lähihoitajakoulutukseen. Minut sitten valittiin kouluun ja opinnot alkoivat 2009 tammikuussa. Näistä ja muista asioista lisää sitten vuoden 2009 kirjoituksissa. 

Pmmp:n tyttöjen kanssa Seinäjoella joulukuussa 2008. 

Minä ja Michael Monroe myöskin Seinäjoella 2008. 

Vuosi elämästäni - 2006

Vuosi 2006. Tämä vuosi tarjosi paljon iloa elämääni, mutta erään tapahtuman johdosta myös hieman synkemmän ajanjakson, erityisesti loppuvuosi oli synkempää aikaa itselle. Kerrotaanpa siis mitä kyseisenä vuonna tapahtui. 

Nyt onkin valinnanvaikeus kertoako ensin hyvät vai huonot asiat, mutta aloitetaan hyvistä. Siellä Kaustisellahan vietin ensimmäisen puoliskon ja jo alkuvuodesta ystävystyin erään opiskelijakaverin kanssa, hän tosin opiskeli eri linjalla kuin minä, mutta samassa asuntolassa asuttiin ja oltiin ihan naapureita. Yksi ilta sitten menin iltapalaa syömään ja hän myös sattui siellä keittiössä istuskelemaan, no istuttiin siinä sitten tovin aikaa ja mukavia juteltiin ja siitä meidän ystävyys alkoi sitten kunnolla ja hän ei jäänyt minulle lyhytaikaiseksi tuttavuudeksi vaan kyllä me tiivisti yhdessä kuljettiin se aika minkä Kaustisella vietin ja meidän ystävyys on näihin päiviin asti hyvin lämpimänä säilynyt. Onneksi nykyään on Skypet ja Facebookit ja perinteiset kännykät ja tätä kautta meidänkin yhteydet ovat hyvinä pysyneet. Kyseinen henkilö onkin niitä eräänlaisia sielunkumppaneita itselle, sen huomaa kyllä meidän kahdenkeskisissä keskusteluissa, niistä en kuitenkaan rupea enempää puhumaan vaikka blogini syvällinen katsaus itseeni onkin, saahan meillä kaikilla kuitenkin salaisuutemme olla. 

Opiskelutkin menivät mukavissa merkeissä ja muutamia työharjoittelujakin kuului taas tähän toiseen puoliskoon. Aina tulee puhuttua, että olen lasten kanssa työskennellyt, mutta en aina. Muutaman harjoittelun kyllä suoritin ala-asteella, mutta muidenkin ikäluokkien kanssa tein töitä, nuorten ja vanhusten kanssa myös, milloin olin vaikkapa ylä-asteella, milloin kymppiluokalla ja milloin taas harjoittelussa vaikkapa vanhainkodilla ja myös kehitysvammaisten kanssa. Monta kohderyhmää käytiin kyllä läpi, ai niin ja myös hieman maahanmuuttajien kanssa ehdin tuolloin tekemään töitä. Tuossahan sitä kokemusta jo kertyikin. Harjoitteluista ja koulustakin selvittiin kunnialla ja kesällä sitten saatiin kouraan koulunkäyntiavustajan paperit. 

Sitten taas synkempää asiaa. Kaustisella jouduin taas kiusatuksi ja syrjityksi ja pahin kiusaaja oli minun ryhmäkaveri ja mikä ikävintä niin hän oli jo eläkeikää lähestyvä naispuolinen ihminen. Yleensähän ne minun kiusaajat ovat olleet siitä omasta ikäluokasta, mutta nyt sitten jouduin vanhemman ihmisen kynsiin. Hänestä voin kyllä kertoa lisääkin. 

Kyllähän sitä kiusaamista ilmeni jo kun Kaustiselle muutin silloin 2005 syksyllä, mutta se oli vielä pienehköä silloin, että se pahin rääkkääminen tapahtui 2006 vuoden puolella. Hyvä esimerkki on se kun kerran yksi miespuolinen kaveri kävi kyläilemässä Kaustisella ja tämä ihminen näki hänet kun samassa asuntolassa olin hänenkin kanssa, no seuraavana päivänä hän levitti luokassa juorua, että olisin homo kun minulla kävi joku mies kylässä. Sitä kiusaamista ja nimittelyä ilmeni tosiaan koulussa kuin vapaa-ajallakin. Kerrankin kun normaalisti olin syömässä ja katsomassa televisiota niin hän yhtäkkiä tuli siihen pöytään istumaan ja alkoi minua nimittelemään ilman mitään syytä. 

Keväällä yhden kiusaamisepisodin jälkeen niin menin mun huoneeseen ja vakavissani harkitsin, että lopetan tämän koulun tähän, että en jaksa enää tuollaista. Tässä vaiheessa olin jo tähän uuteen ystävääni tutustunut, mutta hänelläkin oli tuolloin hiljaisempi kausi ja syystä tai toisesta emme paljon jutelleet näihin aikoihin ja ajattelinkin jo, että saiko hänkin jo minusta tarpeekseen. Mä sitten aloin jo pakkaamaan tavaroita ja olin valmis jo menemään opettajan puheille, että ensi viikolla en tule enää kouluun vaan lopetan opiskelut tähän paikkaan. Juuri sitten kun pakkasin tavaroita niin mun oveen koputettiin. Menin avaamaan ja siellä oli tämä minun ystävä ja sanoi, että "Voisitko Jyri tulla vaikka tuonne keittiöön kahvikupilliselle niin voitaisiin jutella pitkästä aikaa ja anteeksi, että en viime aikoina ole jutellut paljon sinun kanssa, mutta nyt haluaisin taas jututtaa". Tein sitten siltä istumalta päätöksen, että vaikka onkin ollut rankkaa viime aikoina niin enköhän käy tämän koulun loppuun asti, nautin kuitenkin työstäni ja enkä nyt olisi hyvää ystävääkään halunnut menettää pelkästään sen takia, että yksi ihminen on minulle ilkeä. 

Kyseisestä ihmisestä vielä, että hän ei ollut pelkästään minulle ilkeä vaan yhtälailla muillekin. Kyllähän hän muitakin oppilaita pilkkasi ja nimitteli, hyvin harvasta ihmisestä hyvää puhui ja hän nimitteli jopa ihmisiä keitä hän avusti. "Voi että kun mua ärsytti se vammainen kersa jota jouduin avustamaan". Tämmöisiä sanoja kuuli hänen suustaan aina kun työharjoittelujaksojen jälkeen kouluun palattiin. Vuoden vielä kruunasi sitten se, että hän koko luokan ja opettajankin kuullen minua nimitteli viimeisinä päivinä ennen koulun päättymistä. Opettajalle koitin sanoa, että älä usko tuota ihmistä ja hänen sanoja, hän on koko vuoden ollut vaan ilkeä minulle ja monille muillekin opiskelijoille, mutta opettajani ei muhun vakavasti suhtautunut ja päästi  kyseisen ihmisen kuin koiran veräjästä. Se meno luokassa oli muutenkin tuollaista, välillä kun yritti opettajille puhua niin eivät ne koskaan suhtautuneet asiaan vakavasti. 

Tosissani toivon, että tämä ihminen ei alalla työskentelisi vaan olisi löytänyt työpaikan joltain muulta alalta, koska huolestuttaa vaan, että jos hän alkaisi nimittelemään lapsia ja seuraukset olisivat hyvin ikävät. Sanon suoraan, että tuollaiset ihmiset ovat yksi syy siihen miksi sanotaan, että Suomessa on korkeat itsemurhatilastot, jos tämä ihminen nimittelee toisia joilla on jo itsestään heikko itsetunto niin lopputulos voi pahimmillaan olla vaikkapa sitten itsemurha. Sosiaalialalla pitäisi vaan kannustaa ihmisiä eikä haukkua heitä maanrakoon. Toisaalta tämä ihminen on jäänyt tai sitten jäämässä lähivuosina eläkkeelle. Tuosta en tiedä kun en ole häntä enää nähnyt ja toivottavasti en häneen myöskään enää törmää vastaisuudessa. Asumme kuitenkin eri paikkakunnilla. Noihin aikoihin kun avustajana vielä työskentelin niin kyllähän minullakin oli persoonallinen tapa opettaa ja avustaa ihmisiä, mutta en sentään koskaan heitä nimitellyt vaan pikemminkin kannustin heitä ja pyrin myös olemaan hyvänä esimerkkinä ja esikuvana heille. 

Kyseisen ihmisen takia loppuvuosi 2006 oli itselle synkempää aikaa ja ikävästi hän mieleenikin vaikutti. Pietarsaareen palattuani en sitten töitä saanut kun kaupungissa oli ehditty avustajien paikat jo täyttää. Lähettelin sitten toki muillekin paikkakunnille hakemuksia, mutta tässä vaiheessa tuloksetta ja jäin työttömäksi. Lievään masennukseenkin sairastuin ja jälleen kerran sanon, että se johtuu tuosta ihmisestä ja hänen teoistaan, mutta tuo työttömyyskin oli osasyy siihen. Ilmeni ainakin unettomuutta ja sitten ne kerrat jolloin sain unenpäästä kiinni niin tottakai tämä ihminen sitten esintyy minun painajaisissa eli raskasta aikaa oli syksy 2006, pientä piristystä toi kyllä ystävien tuki ja erityisesti hänen johon Kaustisella tutustuin. Tosin pahemminkin minua vastaisuudessa koeteltiin ja nyt sanon loppuun taas perinteisesti, että niistä tulevista koettelemuksista myöhemmin ja päätetään tämä kirjoitus tähän.