Vuosi elämästäni - 2008

Vuosi 2008. Tiedän kyllä, että olen puhunut liikaa Dingosta ja voi olla, että jotkut ovat jo saattaneet näihin juttuihin kyllästyä, mutta silti tämä kirjoitus on lähes kokonaan taas aiheelle pyhitettävä. Periaatteessa tämä kirjoitus ei niinkään koske itse bändiä vaan erästä ikävempää tapahtumaa siihen liittyen. Nämä tapahtumat myös suuresti muuttivat minua ihmisenä joten tässä blogissa en niinkään voi tätä asiaa sivuuttaa. Jostain se on aloitettava joten aloitetaan vaikkapa tästä. 

Mennään vielä 2007 loppuvuoteen. Silloin Dingo oli tulossa ihan tähän kotikulmille esiintymään. Tuolloin myös kirjoittelin Dingo-fanisivuston keskustelupalstalla. Sitten kysyin, että olisikohan tuonne keikalle muita faneja tulossa, että mielellään tekisin muidenkin Dingo-fanien kanssa tuttavuutta ja jakaisin ajatuksia. Eräs jäsenistä sitten vastaili, että hän olisi tulossa ja hänkin mielellään tapaisi uusia ihmisiä. Aloin sitten hänen kanssa tekemään tuttavuutta. Ensin tuolla sivustolla juteltiiin yksityisviestien välityksellä ja sitten sähköpostiosoitteetkin vaihdettiin. Sitten tuli se keikkapäivä joulukuun alussa 2007. Tapasin sitten tämän ihmisen ihan kasvotusten ja alkuun sainkin hänestä ihmisenä oikein hyvän kuvan. Itseäni toki hieman ujostutti ja se on aina näin kun tapaa uusia ihmisiä, että pieni ujous iskee ja ei tiedä mistä keskustelisi. Siitä huolimatta olin ensimmäisen tapaamiseen tyytyväinen ja vaihdettiin sitten puhelinnumerotkin illan päätteeksi. Tästä kului parisen viikkoa ja juteltiin paljon sähköpostien välityksellä ja sovittiin jo seuraava tapaaminen. Dingolla oli keikka Seinäjoella vuodenvaihteessa 2007-2008 joten sinne sovittiin tosiaan seuraava tapaaminen. Hän ei kuitenkaan ihan yksin mennyt tuonne keikalle vaan hänellä oli serkkunsa mukanaan. Hän taas ei jostain syystä minua hyväksynyt vaikka kuinka yritin olla osa porukkaa ja tehdä hänenkin kanssa tuttavutta, olemmehan me kolme kuitenkin suuria Dingo-faneja. Siksi tuo keikka ja tapaaminen meni suoraan sanottuna penkin alle. 

Tässä vaiheessa sitten hiljalleen alkoi tämän ihmisen todellinen luonne nousemaan pinnalle. Aamulla kun olin jo kotona niin sain häneltä tekstiviestin jossa hän jo uhkaili minua ensimmäistä kertaa ja sanoi pistävänsä välit poikki jos en käy useammin keikoilla ja juttele enemmän. Kyllähän mä selitin mistä se johtui, että en ollut juttutuulella ja sanoin, että kyllähän me jatkossakin keikoilla nähdään aivan varmasti. Kyllähän hän siitä leppyi ja vielä tuolloin ajattelinkin, että hänellä oli vaan huono päivä ja siksi ärhenteli noin. Hänen vuoksi minulla myös keikkakiertäminen riistäytyi käsistä ja aloin ihan ympäri Suomen reissaamaan Dingon ja myös tämän ihmisen perässä kun aiemmin kiertelin keikkoja vain tässä Pohjanmaalla. Milloin olin esimerkiksi Kuopiossa ja milloin vaikkapa Lahdessa keikalla. Välillä tulin tämän ihmisen kanssa loistavasti juttuun kun taas välillä keikkojen jälkeen lähetteli minulle uhkailevia sähköposteja ja tekstiviestejä. Joskus taas jouduin ikävien juorujen kohteeksi joita hän levitteli. Tosin aina sanoin muille, että ne on vaan juoruja eivätkä pidä paikkaansa. Juorut vaan paheni silloin kun hän oli keikalla serkkunsa kanssa, he olivat sellainen parivaljakko, että porukassa he oikein kunnolla minulle ilkeilivät. 

Alkuvuosi 2008 oli juuri tuollaista vuoristorataa, mutta loppukesästä tosiaan alkoi asiat menemään pahempaan suuntaan. Hyvä esimerkki on se kun oltiin Riihimäellä keikalla ja pääsin keikkapaikalle hänen kyydissään. Itse keikkapaikka siis oli tanssilava kaukana keskustasta. Keikan jälkeen hän meni autoonsa, mutta ei ottanut enää minua kyytiin. Lukitsi ovet ja vaikka kuinka yritin käsillä näyttää, että avaa ovi, mutta ei piitannut vaan lähti nopeasti pois, sinne jäin keskelle korpea. Tilasin kuitenkin taksin ja siten pääsin keskustaan ja myöhemmin samana iltana yöjunalla kotiin. Sitten vaikka vielä syksystä. No silloin hän ei enää juurikaan hyvällä tuulella ollut vaikka keikoilla nähtiin ja paljon juteltiin niin seuraavana päivänä hän jo uhkaili laittaa välit poikki ilman mitään pätevää syytä, kerran hän jo katkaisi välit, mutta jo viikon päästä kirjoitteli mulle mukavia ihan niinkuin mitään riitaa ei olisi koskaan ollutkaan. Noihin aikoihin hän myös alkoi houkuttelemaan minua eri valheilla keikoille. Joskus sanoi, että Dingossa soittaa tänään Jonttu eli ex-kitaristi 80-luvulta. Mä sitten uskoin ja menin keikalle, mutta eipä kuitenkaan kyseistä herraa kitarassa näkynytkään. Nämä asiat ovat aina pettymyksiä minulle koska tuolloin suurimpia haaveita oli nähdä Neumannin lisäksi edes joku vanhoista Dingoista keikan merkeissä. 

Tässä vaiheessa lienee syytä kertoa minkä takia pistin häneen lopullisesti välit poikki. Tuolloin elettiin joulukuuta 2008 ja vuoden viimeisiä päiviä. Hän sitten laittoi minulle viestiä Facebookissa kun olin juuri noihin aikoihin sinnekin liittynyt ja luonut tilin, hän kirjoitteli minulle, että se Dingon alkuperäinen kokoonpano on tekemässä paluuta ja ensimmäinen keikka on Porissa ihan alkuvuodesta ja sinne on suuri joukko faneja menossa minun lisäksi, että lähde katsomaan jos haluat sen aidon ja alkuperäisen Dingon nähdä. Itse kyllä tuota epäröin kun aiemminkin olin ansaan mennyt, mutta silti houkutteli tuo asia joten lähdin Poriin, mutta matkalla päätin, että jos tämäkin on valetta niin sitten pistän kyllä tuohon ihmiseen välit poikki. Pääsin sitten Poriin ja itse keikkapaikalle niin kävi kuten pelkäsinkin. Turhaan matkustin 300 kilometriä ja eihän siellä mitään Dingoa ollut eikä muitakaan faneja keihin olin tutustunut vuoden aikana vaan nämä kaksi ja molemmat siihen päälle vielä oikein kunnolla ilkeilivät minulle illan aikana. Tämä oli sitten se viimeinen niitti. Kotiin päästyäni laitoin välittömästi välit poikki tähän ihmiseen, poistin hänet Facebookista kavereista ja laitoin eston, että hän ei pääse enää minulle kirjoittelemaan. Tekstiviestejä vielä kirjoitteli, mutta niihin en enää vastannut. Niissä hän sitten syytti minua kaikesta. Minä olisin se syypää siihen, että hänellä on paha olla. Näin se ei kuitenkin mennyt. Silloin vielä kun hänen kanssa kaveerasin niin sanoin, että jos on paha olo niin puhu vaan mulle niin mä autan ja tuen sua kuten ystävien pitääkin. Eipä hän kuitenkaan asioistaan minulle koskaan syvemmin puhunut. 

Menee jo hieman vuoden 2009 puolelle, mutta silloin aloin kärsimään erinäisistä pelkotiloista kyseistä ihmistä kohtaan. Välillä näin hänestä painajaisia ja ihan hereillä ollessanikin saatoin nähdä harhanäkyjä, iski ne pelkotilat jos satuin hänen näköisen ihmisen näkemään kaupungilla. Onneksi näistä pahimmista traumoista päästiin pikkuhiljaa yli, mutta vieläkään en aivan täydellisesti. Edelleen teen toki mielellään ihmisten kanssa tuttavuutta, mutta samalla olen hyvin varovainen ja yritän aina hieman kyseistä ihmistä pitää tarkemmin silmällä, mitkä ovat hänen vahvuudet ja mitkä taas ne heikoimmat kohdat ja muutenkin olen jonkinlaista suojamuuria yrittänyt ympärilleni luoda tämän tapauksen jälkeen. Ne ihmiset joihin uskallan täysin luottaa niin he ovat paikkansa elämässäni ansainneet. 

Tässä vaiheessa haluan sanoa, että ymmärrän kyllä jos blogini on herättänyt mielipiteitä niin hyvässä kuin pahassakin. On varmasti ihmisiä jotka haluaisivat lyödä minua nyrkillä keskelle naamaa kun näette kasvotusten kun taas jotkut ovat sanoneet, että on hienoa, että uskallan puhua näin avoimesti elämästäni niin tutuille kuin tuntemattomillekin. Enhän minä kuitenkaan paha ihminen ole enkä pahaa kenellekään halua, mutta syystä tai toisesta olen tuollaiseenkin seuraan ajaututnut, ihmisten pariin mistä tämäkin kirjoitus pääasiassa kertoo. Haluaisinkin sanoa, että minulle voi rohkeasti kirjoitella jos on vaikkapa vastaavia kokemuksia narsistisista ihmisistä, ihmisistä jotka tästä persoonallisuushäiriöstä kärsivät. Tuskin olen tässä maassa ainoa joka heidän uhriksi on joutunut. Ajatuksia voi laittaa kommenttilaatikkoon tai vaikkapa sähköpostilla (jyri.saari@suomi24.fi). Mielellään jakaisin aiheesta ajatuksia muidenkin ihmisten kanssa.

Jos kuitenkin lyhyesti vielä kertoisin mitä muuta tapahtui itselle vuonna 2008. Vuosi muuten oikeastaan meni erinäisiä pätkätöitä tehdessä. Ensimmäiset puoli vuotta työskentelin erään näkövammaisen miehen henkilökohtaisena avustajana. Hänen kanssa myös ystävstyin ja edelleenkin pidämme yhteyksiä. Loppuvuodesta tein taas parikin työkeikkaa. Ensin pari kuukautta eräässä lastentarhassa ja sitten ihan loppuvuodesta joulun alla vielä työskentelin lasten iltapäiväkerhossa. Ajattelin myös täydentää opintojani ja hakea lähihoitajakoulutukseen. Minut sitten valittiin kouluun ja opinnot alkoivat 2009 tammikuussa. Näistä ja muista asioista lisää sitten vuoden 2009 kirjoituksissa. 

Pmmp:n tyttöjen kanssa Seinäjoella joulukuussa 2008. 

Minä ja Michael Monroe myöskin Seinäjoella 2008.