Vuosi elämästäni - 2003

Pieniä uudistuksia tehty kun tuli palautetta, että hieman pitäisi blogin ulkoasua muuttaa. Toivottavasti tämä tyyli kelpaa ja jos ei niin ideoita vaan tulemaan kommentteihin.

Nyt vuoteen 2003. Tässä on tullut synkisteltyä viime kirjoituksissa, mutta nyt seuraa muutaman vuoden iloisempi ajanjakso, etenkin 2003 oli vuosi jolloin kaikki tuntui loksahtavan elämässä kohdalleen. Siksipä tätä vuotta sanoisinkin yhdeksi parhaimmista omassa elämässä. 

Aloitetaan vaikka siitä, että meillä kauppiksessa oli ns. mestarimyyjä-kilpailu/koulutus ja koulutuksen päätteeksi meillä oli tentti ja korkeimmat pisteet saanut olisi ollut se meidän koulun voittaja, kilpailu oli siis eri kauppakoulujen välinen ympäri Suomen. Itse en voittanut, mutta toiseksi tulin. Silloin kyllä ylitin itseni kun pahaksi onneksi nukuin pommiin juuri sinä aamuna kun tentti oli ja myöhässä paikalla menin ja äkkiä paperin täytin. No pisteet sitten riitti toiseen sijaan ja palkinnoksi sain sitten lahjakortteja Keskon myymälöihin. Tämä taisi kyllä olla koko kauppiksen kohokohta. Keväällä sitten suoritin vielä työharjoittelun Pietarsaaren kaupungintalolla lähinnä toimistotöitä tehden, juoksupoikana toimien ja kahvia keitellen. Siinäpä mun kauppisaika alkoi olemaankin ja keväällä 2003 sitten painettiin merkonomin lakki päähän ja oli sitten aika taas suunnata elämässä kohti uusia haasteita. 

Kesällä 2003 päättyi myös yksi aikakausi omassa elämässä. Toistaiseksi viimeistä kertaa kävin tuolloin Inarissa mökillä juhannuksen vietossa. Tämän jälkeen en ole mökillä enää käynyt, Lapissa kylläkin. Syitä siihen miksi en enää ole käynyt mökillä on monia, mutta mainitsen sen, että tuossa vaiheessa tuota ikää oli jo sen verran, että en enää vanhempien kanssa kulkenut kesäreissuilla ja tämänkin 2003 vuoden Lapin reissun tein erään sukulaisperheen kanssa. Se onkin käynyt selville, että siellä kesiä vietettiin lähes 20 vuoden ajan joten haikeissa tunnelmissa päättyi yksi elämänvaihe. Toivoa sopii kuitenkin, että joskus olisi vielä mahdollista mökki nähdä omin silmin taas. :)

Tämä vuosi oli myös merkittävä siksi koska minun sivarin piti alkaa tänä vuonna ja se alkoikin sitten lokakuussa. Ennen sitä kerron vielä, että kuten tiedätte kun sivariin määrätään niin eipä se vielä takaa palveluspaikkaa valmiiksi. Hyvissä ajoin tosin aloin jo suunnittelemaan mahdollisia paikkoja ja minua kiinnosti työ joko päiväkodissa tai peruskoulussa ja hyvinhän minulle kävi. Sain sitten paikan eräältä pietarsaarelaiselta ala-asteelta. Vuoden verran työskentelin eräänlaisena yleismies Jantusena. Auttelin talonmiestä, keittiöllä olen keittäjän apulaisena ja kyllä taas välillä työskentelin tuntiavustajana. Niin ja se itse koulutusaika Lapinjärvellä meni kanssa oikein mainiosti, mitä nyt yksi tyyppi ei minun raittiutta hyväksynyt, mutta muuten. Taas tutustui uusiin ja värikkäisiin ihmisiin. Harmi vaan, että yhteydet eivät niin pitäneet sivarikavereihin koulutuksen päättymisen jälkeen. Jospa tarkistaisi joskus löytäisiko heidät Facebookista, todennäköisesti kyllä. Tosiaan se varsinainen palvelus alkoikin sitten marraskuussa ja silloin en vielä aivan päässyt vauhtiin kun koulu jo loppui ja lähdettiin joululomille. Mitä kaikkea sivarissa tapahtui niin sille onkin hyvä pyhittää seuraava vuosi 2004 ja luvassa toki myös monia muita mielenkiintoisia tarinoita tai ainakin toivottavasti kun yksi jo ehti aiemmin sanoa, että elämäni on ollut tylsää, mutta päinvastoin. Paljon mielenkiintoisia tarinoita on vielä kerrottavana. 

Tuore Merkonomi

Serkun kanssa Neste Rallissa. Vuodesta en tosin ole varma. Joko 2002 tai 2003. 

Kesälook

Valmistujaiskahvit

Vuosi elämästäni - 2001

Tämä kirjoitus sisältääkin pari tunnustusta itsestäni, mutta ennen niitä yleiskatsaus vuoteen 2001 näin oman elämän osalta. 

Aloitetaan vaikka ihan alkuvuodesta. Minuun iski ainakin Irwin Goodman-villitys ja tämä johtui siitä kun Rentun Ruusu-elokuva sai ensi-iltansa. Viimeistään tässä vaiheessa Irwinin löysin. Tuli levyjä kuunneltua ja lehtileikkeitä keräiltyä ainakin, vierailua haudallekin suunnittelin ja tämä toteutuikin, tosin lähes kymmenen vuotta myöhemmin. Se pahin huuma laantui jo syksyyn mennessä, mutta tämä ei tarkoita sitä, että en olisi Irwinin musiikin kuuntelemista lopettanut vaan edelleenkin ahkeraan kuunteleen ja näin sanoo ihminen,joka taannoin osti Irwinin tuotantoa massiivisen kokoelmaboksin verran. 

Masennuskin edelleen vaivasi ja mielialat vaihtelivat päivästä toiseen. Välillä oli mieli ihan maassa kun taas välillä ilo ylimmillään. Täytyy sanoa, että nämä kolme vuotta mitä masennusta kesti niin olivat elämässäni hyvin pimeää aikaa sananmukaisesti, joitain valonpilkkujakin löytyi ja niistäkin pyrin puhumaan, mutta tosiaan muuten 2000-luvun alku oli masennuksen vuoksi hyvin pimeää aikaa itsellä. 

Kesällä sitten ainakin Lappiin mentiin juhannusta viettämään. Tosin tällä kertaa en vanhempien vaan eräänlaisen sekaporukan kanssa. Siihen seurueeseen kuului pari serkkua, setä ja tädin mies. Toinen Lapin reissu sitten loppukesästä veljen kanssa. Silloin oltiin mökillä parisen viikkoa ja paluureissu onkin jäänyt hyvin mieleen. Otettiin vielä serkku kolmanneksi matkalaiseksi ja ei menty suoraan Pohjanmaalle vaan kierrettiin kotiin itärajaa pitkin eli Lapista kainuuseen, sieltä Itä-Suomen kautta Keski-Suomeen ja sieltä sitten kotiin Pohjanmaalle. Taas kävi tuolla reissulla monet nähtävyydet tutuiksi ja tuollaisia vastaavia seikkailuja tekee aina hyvin mielellään. 

Toinen vuosi kauppaoppilaitoksessa käynnistyikin sitten syksyllä ja periaatteessa koko syksy meni työharjoittelussa. Lokakuussa alkoi harjoittelu ja sen suoritin Pietarsaaren Citymarketissa lähinnä ruokahyllyjä täytellessä ja elintarvikkeiden kuljettamisessa varastosta myymälän puolelle. 

Vielä suru-uutisia. Mummoni Ullavalta nukkui pois loppuvuodesta ja koko suvun voimin olimme sitten hautajaisissa joulun  alla. Voisi kai sanoa, että yksi aikakausi elämässä tuli myös täten päätökseen ja täten myös minulla ei enää sitten ollut elossa olevia mummoja. 

Toki sitten se merkittävä asia tältä vuodelta oli se kun täytin 18 ja tulin täysi-ikäiseksi. Tämähän tarkoitti myös sitä, että puolustusvoimat kutsuisivat muutaman vuoden päästä ja alkuvuodesta sainkin sitten kirjeitä ja lehtisiä kotiin. Marraskuussa olivat sitten kutsunnat, mutta sanon tässä vaiheessa, että en valinnut armeijaa vaan siviilipalveluksen. Tätä valintaa ei tarvinnut hetkeäkään miettiä. Mä päätin jo lapsena, että armeijaan en mene ja jos on joku toinen vaihtoehto sen suorittamiseen niin valitsen sen. Sivarista en tosin vielä pikkuisena mitään tiennyt. Eettisistä syistä en sitten armeijaan mennyt. Siviilipalvelukseen sitten määrättiin kutsunnoissa ja palvelukseen määrättiin 2003, joten kun sen aika on niin kerron enemmän sivariajoistani. 

Loppuun syvällisempää kirjoitusta eräästä asiasta. Monille meistä täysi-ikäiseksi tuleminen merkitsee paljon. Monet iloitsee siitä kun pääsee baareihin, voi itse ostaa alkoholipitoista juomaa, hankitaan ajokortti jne. Minä varmaan sitten olen kummajainen monien mielestä kun tuo maaginen 18 vuoden ikä oli minulle vain yksi ikävuosi muiden joukossa eikä sen kummempaa. Yllämainituista asioista en innostunut enkä ole myöskään näihin päiviin mennessä hankkinut ajokorttia ja todennäköisesti erääseen syyhyn vedoten en hankikaan. Lienee syytä puhua siitä enemmän. Kaverit aina kyselee, että pelkäätkö itse ajamista vai pelkäätkö sitä, että et ollenkaan oppisi ajamaan. Näistä asioista ei kuitenkaan ole kyse vaan kyse on siitä, että onko järkeä maksaa tuhansia euroja muoviläpyskästä mikä jo periaatteessa seuraavana päivänä menetetään?

Monet hankkii ajokortin, mutta seuraavana päivänä se on jo kaahattu hyllylle tai sitten auto on onnistuttu romuttamaan tuolla liikenteessä. Voin kertoa muutaman tapauksen. Eräs puolituttu naispuolinen henkilö kirjoitteli Facebookissa taannoin näin: "Jes nyt on kortti taskussa", seuraavana päivänä sitten "Tänään olen sitten romuttanut autoni liikenteessä, että kylläpäs minä olen kovan luokan tyttö". Sillä sitten hehkutti ikäänkuin auton romuttaminen olisi ollut kovempi saavutus kun itse se, että on juuri ajokortin saanut. Eräs tuttu taas oli hankkinut kortin ja oli jo seuraavana päivänä ajanut kissansa kuoliaaksi. Ihan lähipiirstä taas tulee mieleen tapaus kun olin silloin 7-vuotias ja istuin erään henkilön kyydissä joka juuri oli kortin saanut. Eräällä kapealla hiekkatiellä joiden molemmilla puolilla on lampi niin kyseinen henkilö menetti autonsa hallinnan ja oli lähellä, että ei olisi sinne lampeen päädytty, ei onneksi kuitenkaan. Jos tuossa asiassa olisi huonosti käynyt niin haluan taas sanoa tämän, että en nyt välttämättä istuisi tässä tätä blogia kirjoittelemassa. Suoraan sanottuna monille nousee se keltainen neste päähän heti kun kortti on saatu. Ostetaan auto ja sillä leveillään sitten kavereille kunnes sitten hetken päästä kortti onkin jo hyllylle kaahattu. Näin olisi varmasti käynyt myös minulle. Olisin hankkinut kortin, ostanut auton, leveillyt sillä kavereille siihen asti kunnes olisin taas kortiton ollut yllämainitusta syystä. Nykyään onkin näitä ohjelmaformaatteja tyyliin Suomen, Ruotsin, Britannian, Saksan ja ties minkä Färsaarten surkein kuski. Näitä ohjelmia kun katsoo niin kyllä sen huomaa, että joitain ihmisiä ei ole auton rattiin luotu. Minä siis en maksa tuhansia euroja muoviläpyskästä jonka hetken päästä menettäisin. Tuollaisen rahasumman voi käyttää fiksumminkin.

Voitte varmaankin arvata mikä yhdistää ainakin seuraavia henkilöitä. Gösta Sundqvist, Michael Monroe, Urho Kekkonen, Kirill "Kirka"Babitzin, Vesa-Matti Loiri, Ville Valo ja Petri Nygård. Kyllä, he kaikki ovat/olivat kortittomia persoonia eli ajokortittomuus ei myöskään ole este tämmöisen uran luomiselle. Itselläkin eräs kaveri työskentelee elokuva/media-alalla ja hän on monesti sanonut kun kortiton on hänkin, että kyllä autoilu on yliarvostettua ja sitä et tarvitse luodaksesi uraa sillä taiteen alalla mitä itse vaan edustaa. 

Luulenpa, että se tästä asiasta ja vuodesta 2001 ainakin oman elämän osalta. Näitä kuvia mummon hautajaisista löysin ja laitanpa niitä näkyville kun muitakaan kuvia vuodelta 2001 ei vastaan tullut. Katsokaapa siis niitä. 

Mummon hautajaiset Ullavassa joulun alla 2001.

Vuosi elämästäni - 1999

Olemmekin nyt kirjoituksissani päässeet siihen vaiheeseen, että eletään 90-luvun viimeistä vuotta ja ollaan milleniumin kynnyksellä, joten tehdäänpä katsaus vuoteen 1999. 

Tämä olikin oikein mukava vuosi elämässäni. Vuosi kului lähinnä siten, että kavereiden kanssa tuli paljon aikaa vieteltyä, kesä oltiin taas tien päällä. Juhannus vietettiin Inarissa ja heinäkuussa taas erään kuusamolaisen leirintäalueen kautta Lappiin ja kolme viikkoa silloin oltiin reissussa. Jos joku kesän reissuista pitäisi mainita erityisesti niin olkoon se vaikka se, että loppukesästä käytiin veljen kanssa Jyväskylässä katsomassa Neste Rallya eli rallin mm-sarjan Suomen osakilpailua. Näistä rallireissuista muodostuikin 2000-luvulle tultaessa perinne. Vuodesta 2002 alkoi putki joka kesti vuoteen 2008 asti, vielä 2010 kävimme ralleja katsomassa, mutta sitten nuo reissut ovatkin jääneet ainakin toistaiseksi. Välillä olemme olleet veljen kanssa kahdestaan kun taas joinain vuosina serkkukin ollut kolmantena reissuissa mukana. Mukavia ja ikimuistoisia reissuja nämäkin ovat olleet. 

Palataanpa kuitenkin vielä vuoteen 1999. Syksyllä alkoi viimeinen vuosi yläasteella ja silloin piti jo tosissaan alkaa miettiä tulevaisuuttaan kun suunnitelmat olivat avoinna mihin mennä peruskoulun jälkeen. Itseä kiinnosti lukio ja sinne pyrinkin, mutta päädyinkö sinne lopulta vai en niin kerron siitä enemmän vuoden 2000 kirjoituksissa. Toki myös kun millenium lähestyi niin kyllä sitä nuoren miehen päässä liikkui aika pelonsekaisia ajatuksia tuolloin kun ihmisiä muutenkin peloteltiin Y2K-kirjainyhdistelmällä. Tulihan sitä mietittyä tuolloin kaikenlaista, tuleeko maailmanloppu, sekoavatko tietokoneet jne jne....Tässäpä nyt kuitenkin istun ja tätä blogia kirjoitan joten hengissä selvisimme. Sain myös ensimmäisen oman kännykän vuonna 1999 ja malli oli Nokian 3210. Tuolla sitä tulikin sitten koulussa ylpeiltyä. :)

Rakkaimmat lukijani, nyt onkin blogissani 90-luku käsitelty oman elämän osalta. Paljon on koettu ikimuistoisia hetkiä, hetkiä joita hyvillä mielin muistelen ja joita en missään tapauksessa pois vaihtaisi. Paljon mahtui myös surua ja synkempiä hetkiä tälle vuosikymmenelle, loppujen lopuksi kuitenkin jäi hyvä maku suuhun tästä kymmenestä vuodesta. Näillä puheilla onkin aika siirtyä 2000-luvulle ja jos 90-luvun aikana tapahtui paljon niin paljon tapahtui myös 2000-luvulla ja on ikäänkuin suurten paljastusten aika. Miksi valitsin sivarin armeijan sijasta? Miksi en hankkinut ajokorttia? Miksi olen absolutisti? Näihin ja muihin kysymyksiin saatte vastauksen blogiani lueskelemalla ja tämä pienenä koukkuna sitä varten. Siirrytänpä sitten 2000-luvulle kunhan käydään ensin vuoden 1999 uutistapahtumat läpi ja valitaan biisi vuodelta 1999. 

Koulukuva vuodelta 1999. 

Juhannuskokko Inarissa. 

Vuosi elämästäni - 1998

Vuosi 1998. Voisin aluksi sanoa, että omalta kohdalta tämä oli kuin jatkumoa vuodelle 1997 koska niin paljon samankaltaisia asioita tämäkin vuosi piti sisällään. 

Edelleen kiusattiin seiskaluokalla suuremmaksi osaksi, tosin mitä pidemälle kevät eteni niin kiusaaminen vähän rauhoittui ja kun siirryn kahdeksannelle luokalle syksyllä niin kyllä vielä kiusaaminen jonkun verran jatkui, mutta ei niin pahasti mitä seiskalla. Ikävä kyllä, mutta sen sijaan tämä kiusaaja vaan vaihtoi uhriaan, minä en ollut enää se pahin silmätikku. 

Taas tuli uutta seurustelusuhdettakin vuoden 1998 keväällä. Limudiskossa taas yhtä tyttöä tapasin, hitaat tanssittiin ja sitten se kuuluisa kysymys, että aletaanko seurustelemaan ja vastaus oli, että aletaan vaan. No jos viime vuonna tein yhdet treffit tytön kanssa niin tällä kertaa kävin peräti kahdella treffeillä. Molemmat lähinnä koostuivat siitä, että käytiin McDonaldsissa syömässä ja kaupungilla kuljettiin. Sittenpä sen huomasi, että eipä tuokaan tyttö ollut sitä ominta tyyppiä joten suhde loppui niinkin lyhyeen sitten. Korostan toki edelleen myös sitä, että harvoinpa sitä yläasteiässä suhteet pitkään kestääkään. 

Merkittävä tapaus on myös, että pääsin ripille 1998 kesällä. Rippileiri olisi muuten mennyt mukavissa merkeissä, mutta minun tuurin tuntien niin tottakai ne kaupungin pahimmat kiusaajat oli samalla leirillä minun kanssa joten heidän kynsiin jouduin ja eikä siinä kaikki. Nämä kiusaajat vielä syksylläkin levittelivät minusta kaikkea perätöntä pitkin kaupunkia ja sen johdosta jouduin huonoon valoon koulukavereiden keskuudessa. Pietarsaari näytti taas ikävän puolensa tämän tapauksen myötä. Muuten toki hyvät muistot jäi leiristä. Itse rippijuhlatkin sujuivat hyvin. Paljon sukulaisia taas vieraili meillä ja sain sitten yhteensä 1000 markkaa rippilahjaksi sukulaisilta. Tuohon aikaan se olikin iso rahasumma, joten kertaheitolla rikastuttiin. :) 

Kesällä taas muutamalla leirintäalueella oltiin ja Lapissa taas muutama viikko loppukesästä. Juhannus vietettiin taas Turun saaristossa ja perheeni lisäksi myös serkku oli mukana tällä reissulla. Voisinkin puhua, että vuosi 1998 olikin se vuosi jolloin aloin oikein kunnolla hänen kanssa kaveeraamaan kun aiempina vuosina tapaamiset olivat hyvin satunnaisia. Kerran tai pari kertaa vuodessa nähtiin ja yleensä aina Lapissa. Tänä vuonna kuitenkin aloin enemmän hänen kanssaan kulkemaan. Aina kun oli lomaa koulusta niin hänen perheensä luona Vetelissä sen ajan vietin ja päinvastoin, joskus lomilla serkku tuli viikoksi meille Pietarsaareen. 

Niin ja perheemme kasvoi myös viisihenkiseksi kun saatiin kissanpentu. Ullavan mummolassa kissa penikoi ja sukulaiset sieltä soittivat että muutama pentu voidaan antaa pois. Veli sitten haki meille sieltä kissanpennun. Undulaattien kuolemastahan oli tuolloin jo tullut kuluneeksi 5 vuotta ja näin saatin meille taas lemmikki. Meidän piti hankkia kissa jo 1997, mutta pahaksi onneksi tämä kissanpentu ehti kuolla muutamaa päivää ennen kuin se oli tarkoitus meille hakea. Tämä kissa sitten sai nimen Nasse ja periaatteessa on minun kissa vaikka olenkin jo vanhempien luota pois muuttanut, mutta silti. Nasse täyttääkin tänä vuonna jo 16 vuotta, mutta still going strong ja on pirteä kissa ikäisekseen. 

Tässä tarinaa vuodesta 1998. Kävin taannoin vähän omia arkistoja läpi, mutta jostain syystä minusta ei löytynyt kuvia vuodelta 1998, tiedä mihin nämä kuvat ovat hukkuneet. Ei löytynyt rippikuvia eikä mitään muutakaan materiaalia itsestäni. Näitä kuvia on kyllä jossain, mutta johonkin ovat vaan hävinneet. Nassesta kuitenkin laitan muutaman kuvan joten nauttikaahan vaikkapa niistä. :)

Nasse noin 2 kuukauden ikäisenä.

Vuosi elämästäni - 1997

Nyt vuoteen 1997. Melkein aina käytän fraasia "paljon ehti tapahtua hyvässä ja pahassa" niin pakko kai se on sanoa tämänkin vuoden osalta, kyllä sitä taas yhdelle ihmiselle sattuikin. Aloitetaanpa ihan alkuvuodesta 1997 koska silloin jo jotain mullistavaa ja omiin historiankirjoihin jäävää sattui omassa elämässä.

Tuolloin tuli käytyä läpi ensimmäinen edes hieman vakavempi ihmissuhde, mutta kuten arvata saattaa niin vielä tuossa iässä eli 13-vuotiaana nämä suhteet eivät yleensä kauan kestä ja niin kävi tässäkin tapauksessa. Taisin yhdet treffit tehdä ja siihen se sitten jäikin. Kevään mittaan suhde pikkuhiljaa hiipui ja sitten loppui kokonaan. Kyseinen tyttö tosiaan oli limudiskotuttavuuksia tuolloin.  

Hiihtoloman aikoihin mentiin sitten taas koko suvun voimin Lappiin juhlimaan mökkinaapurimme 80-vuotissyntymäpäiviä. Tämä oli taas yksi hieno reissu pohjoiseen. 

Myöhemmin keväällä taas tuli suru-uutisia Ruotsin puolelta. Ruotsissa asunut setäni menehtyi sairaskohtaukseen kesken työpäivän 57-vuotiaana. Toukokuussa sitten olimme Ruotsissa hautajaisissa ja vietettiin toisen niin ikään Ruotsissa asuvan sedän luona pari päivää ja jälleen kerran melkein koko suku Ruotsissa olimme. Vaikka tunnelmat toki hautajaisissa haikeat olivat niin hyvänä puolena voisi mainita, että näki paljon sukulaisia Ruotsin puolelta ja juuri niitä joita on nähnyt elämässään hyvin harvoin. 

Ensimmäinen puolisko vuodesta vietettiin vielä ala-asteella ja olinpa muuten 6.luokalla meidän koulun toiseksi vanhin oppilas, siitä riitti vähäksi aikaa ylpeydenaihetta. :) Syksyllä sitten oli aika siirtyä yläasteelle, mutta enpä puhu siitä ihan vielä vaan nopeasti siitä miten kesä meni. Kesä meni mukavissa merkeissä. Kuten aiemmin kerroin niin vanhemmat ryhtyivät karavaanareiksi -96 niin 1997 juhannus vietettiin sitten Särkisalossa Turun saaristossa ja nimenomaan siellä sijaitsevalla leirintäalueella. Heinäkuussa sitten Kuusamon kautta Inariin ja mökille, siellä muutama päivä, sieltä kotiin. Viikko pari taas kotosalla ja sitten taas mentiin Lappiin ja siellä oltiinkin sitten melkein koko loppuloma. 

Sitten tosiaan siirryttiin yläasteelle. Toki tässä vaiheessa hieman jännitti mitä tuleman pitää. Jospa kerron ensiksi niitä ikävempiä asioita. Jouduin taas koulukiustatuksi. Kohtasin taas nämä ala-asteen kiusaajat, mutta heidän kanssaan aloin kaveeraamaan sillä he olivat jo muuttuneet ihmisinä ja pyytelivät aiempia tekojaan anteeksi. Sen sijaan toisesta koulusta siirtyi yläasteelle yksi pelätty koulukiusaaja ja kuten arvata saattaa niin hänen kynsiin jouduin. Se kiusaaminen oli tällä kertaa entistä pahempaa, se ala-asteen kiusaaminen oli pientä näihin kokemuksiin verrattuna. Yksi mieliinjäänyt tapaus on se kun hän kerran melkein tönäisi minut portaita alas, jos siinä olisi käynyt huonosti niin voi olla, että en välttämättä nyt istuisi tässä ja tätä blogia kirjoittelisi. Kyllä niitä kausia oli kun meinasin näiden tapausten takia lintsata koulusta ensimmäistä kertaa elämässäni. Opettajatkaan ei paljoa puuttuneet tilanteeseen vaikka monta kertaa heille asiasta kerroin. Pahimmillaan yritin itse muuttaa imagoani ja alkaa esittämään kovista vaan siksi, että pääsisin enemmän tämän kiusaajan suosioon, periaatteessa koko yläasteen ensimmäinen vuosi meni näissä merkeissä, mutta tajusin sittemmin, että ei kannata esittää muuta kuin mitä itse pohjimmiltaan on, mutta kun olet seiskaluokalla niin sitä aina väkisinkin on sitä esittämisenhalua ja se menee tietysti myös murrosiän piikkiin. Toki myös hyviäkin puolia oli yläasteelle siirtymisessä kun taas tapasi uusia ihmisiä ja kyllähän oma motivaatio oli korkealla, nuo kiusaamistapaukset eivät näitä asioita lannistaneet. 

Ehkäpä taas olen kertonut oleelliset asiat vuodesta 1997. Valokuvia taas lopuksi ja seuraavaan kertaan taas. 

Talvella 1997.

Sedän hautajaisissa Ruotsissa. 

Arkun maahanlasku. 

7.luokan koulukuva syksyltä 1997. 

Vuosi elämästäni - 1996

Katsaus vuoteen 1996. Joo oli oikein mukava vuosi taas ja kaikkea mukavaa ehti tapahtumaan. Aloitetaan vaikka ihan alusta ja tammikuun ensimmäisistä päivistä. Menimme Lappiin jo niinkin aikaisessa vaiheessa. Inarissa asuva tätini täytti 50 vuotta ja mentiin sitten synttärijuhlille ja mökillämme sitten muutama päivä vietettiin. Menimme sitten lähes koko suvun voimin sinne bussilla ja kuten olen aiemmin maininnut niin kuskina toimi setäni joka ammatikseen on bussikuski. Mukava reissu oli ja vaikka Lapista pidänkin suuresti niin talvet vaan siellä ovat asia erikseen kun kaamoksen vuoksi elät yöt ja päivät säkkipimeässä. Tämä asia tuli tuolloin koettua. 

Toinen merkittävä asia tänä vuonna oli se, että perheemme ryhtyi karavaanareiksi. Isä osti asuntoauton jonka ostoa olimme jo pitkään suunnitelleet ja vuonna 1996 tuli sitten kaupat. Tämä tarkoitti myös sitä, että kesän aikana kävivät muutamat leirintäalueet tutuiksi ja käytiin muuallakin kuin Lapin reissuilla, toki kyllä sielläkin. Esim. juhannuksen 1996 vietimme eräällä keskipohjalaisella leirintäalueella ja heinäkuussa mentiin sitten Kuusamoon noin viikon ajaksi ja sieltä vielä viikoksi mökille Inariin. Loppukesästä vielä ennen kuin koulut alkoivat niin käytiin ainakin Kuhmossa Lentiiran kylässä lähellä Venäjän rajaa ja sieltä vielä muutamaksi päiväksi eräälle kannonkoskelaiselle leirintäalueelle Keski-Suomessa. Aika paljon siis vietettiin aikaa tien päällä kesällä 1996, mutta toki jäi aikaa myös kotona olemiselle ja kavereiden kanssa olemiselle. 

Syksyllä sitten alkoi viimeinen lukukausi ala-asteella eli 6.luokka. Tämä oli itseasiassa ensimmäinen vuosi ala-asteella kun sain olla jokseenkin rauhassa kun tuolloiset pahimmat kiusaajat olivat jo yläasteelle siirtyneet. Menimmekin heti koulun alettua viikoksi Lappiin leirikouluun. Viikko vietettiin Kolarin Äkäslompolossa ja ainakin muutama mielenkiintoinen vaellusretkikin tehtiin eri tuntureille. Mieleen tulee toki Ylläs, mutta myös Pirunkuru kävi tutuksi. Olivat raskaita, mutta hyvin antoisia retkiä. Hyvillä mielin muistelen näin jälkeenpäin tuota leirikouluaikaa. 

Tässäpä taisi olla ne päällimmäiset tapahtumat vuodelta 1996 ainakin oman elämän osalta. Eipä tule äkkiä mieleen, että olisiko muita kohokohtia ollut, mutta tässähän niitä jo on enemmän kuin hyvin. Jospa niitä kuvia vielä loppuun ja seuraavassa kirjoituksessa niitä uutistapahtumia vuodelta 1996. 

Toinen kotini 90-luvun loppupuolella. 

Juhannusta viettämässä. 

6. luokan koulukuva

Päädyttiin lehteenkin kun koulussamme oli lemmikkieläinpäivä keväällä 1996. Kaikilla oppilailla ei tosin lemmikkejä ollut tuolloin.

Vuosi elämästäni - 1995

Nyt siirrytään vuoteen 1995. Aloitan tämän kirjoituksen perinteisillä sanoilla eli omassa elämässä sattui taas paljon yhtä sun toista, niin ikäviä kuin iloisiakin asioita. 

Alkuvuosi oli taas niin rauhallista, että siitä en nyt puhu enempää. Perheen kanssa ainakin vietettiin pääsiäinen Lapissa eli lyhyt, mutta mukava visiitti käytiin mökillä tekemässä. Niin ja alkuvuodesta Lapissa asunut kummisetäni menehtyi sairaskohtaukseen ja lisää suru-uutisia koitti myöhemmin samana keväänä. Mummoni eli äidinäiti Ylivieskasta menehtyi yllättäen. Sydän petti kesken arkipäivän askareiden ja kohtaus oli niin raju, että mitään ei ollut enää tehtävissä ja hän menehtyi 75-vuotiaana. Muistan kun viimeisen kerran mummoani näin vain kuukausi ennen kuolemaa ja hän oli loppuun asti todella pirteä ja elinvoimainen ihminen joten olihan se suuri järkytys itselle, että hän noin yllättäen kuoli. Vapun alla 1995 oltiin sitten hautajaisissa Ylivieskassa. 

Nämä nyt olivat omassa elämässäni ne suurimmat tragediat vuonna 1995, mutta niitä iloisia asioitakin tosiaan riitti. Koulun kanssa tehtiin Tampereelle luokkaretki ja käytiin Särkänniemessä. Kesä menikin mukavissa ja niissä perinteisissä merkeissä. Kavereiden kanssa kuljin ja perheen kanssa vietettiin juhannus Lapissa ja heinäkuussa taas sinne kolmen viikon ajaksi. 

Syksy 1995 olikin erittäin mukavaa aikaa itselle. 5.luokalle siirryin ja kiusaamistapauksista huolimatta loppuvuosi meni tosiaan mukavissa merkeissä. Jouluna sain taas mieluisen joululahjan. Oli taas aika päivittää pelikonsolivalikoimaani joten sain joululahjaksi Sega Mega Driven. Siitä riittikin pitkäksi aikaa iloa ja veljen kanssa varsinkin monia hienoja hetkiä tämän koneen parissa vietettiin. Jos nyt pitää muutamia pelejä muistella niin laitetaanpas niitä tähän katseltavaksi. 

ja monia muita hienoja pelejä. Niin ja unohtamatta tietenkään Segan omaa maskottia Sonic the Hedgehogia ja kyseistä pelisarjaa. Jospa vielä yksi musiikkinäyte Sonic 3-pelistä. Mielestäni ihan pelimusiikkien kermaa ja aateila. 

Mitenhän minä aina kuulen tuossa Dingon Nahkatakkista tyttöä. No fani on fani vaikka voissa paistaisi. Toisaalta sanotaan, että Michael Jackson olisi tehnyt tämän Sonic 3-pelin musiikit, mutta sekin on huhu mihin ei täyttä varmuutta ole. 

Se näistä peleistä ja vielä lopuksi oma vuosi 1995 muutamalla valokuvalla kerrottuna, joten päätän tämän kirjoituksen tähän ja totean vain, että palaillaan taas asiaan myöhemmin. 

Mummon hautajaiset Ylivieskassa.

Mummon hautakivi.

Serkun kanssa mökillä juhannuksena 1995.

5.luokan koulukuva syksyltä 1995. 

Vuosi elämästäni - 1994

Sitten vuoteen 1994 ja ensin kurkistus siihen mitä tapahtui omassa elämässä. Voin sanoa, että oli kaikin puolin mukava vuosi.

Ensimmäinen puolisko vielä meni oikein rauhallista, mutta mukavaa tahtia. Kummeli-fanitus ainakin alkoi tuolloin kunnolla ja koulussa aina kavereiden kesken hoettiin tuttuja sloganeita kuten "Kyllä lähtee" "Do dii" tai "Selvä". Juurikin vuonna 1994 se Kummeli-hysteria oli huipussaan, mutta jospa palaisin siihen tarkemmin sitten tämän vuoden Meillä ja Maailmalla-osiossa. 

Kesällä sitten vietin enimmäkseen aikaa kavereiden kanssa niin ja käytiinpä sitten myös perheen kanssa Ähtärin eläinpuistossa melkeinpä heti kesäloman alettua. Vielä palatakseni 1994 kevääseen niin koulun kanssa tehtiin luokkaretki Ouluun ja pistäydyttiin Oulun tietomaassa ja Oulun Edenissä. Sen verran hyvin viihdyin molemmissa paikoissa niin aloin hinkumaan jos mentäis vaikka tietomaassa käymään perheen kanssa, mutta ei kuitenkaan sitten menty sinne vaan Ähtäriin, mutta sekin minulle kyllä kelpasi hyvin. :) Loppukesästä mentiin sitten veljen ja serkun kanssa Lappiin ja käytiin muutaman muun serkun kanssa tuolloin tekemässä vaellusretki Otsamotunturille. Muutama päivä ennen retkeä muutamat serkut kiusoittelivat, että en jaksaisi pienillä jaloilla kävellä pitkää reissua tuonne tunturin huipulle. Sanoin jaksavani ja sainkin tahtoni läpi joten pääsin vaellukselle mukaan. Niin ja hyvin jaksoin reissun kävellä joten kunnossa ei tuolloin vikaa ollut, ottaen huomioon että kyllähän tuolla reissulla kilometrejä kului ainakin kymmenen edestä. 

Syksylä alkoi siten 4.luokka koulussa ja tuon vuoden syksynä pistäydyin sitten ensimmäistä kertaa ala-astelaisten limudiskossa, tosin jos tarkkoja ollaan niin tämä oli kyllä mehudisko kun ei limsaa ollut tarjolla. :) Nämä diskot järjestettiin meidän koululla kun erään opettajan sijainen, tuolloin parikymppinen kaveri nämä järjesti. Sen verran hyvä tyyppi hänkin oli niin miettii vaan missä hän on nykyään eli jos juuri sinä luet tätä blogia ja tunnistat itsesi tuosta kirjoituksesta niin tuleppas kertomaan kuulumiset. :)

Kerronpa vielä parista keräilyharrastuksesta jotka saivat alkunsa juurikin vuonna 1994. Aloin nimittäin keräämään limsa/oluttölkkejä sekä pullonkorkkeja. Mahtavan kokoelman ehdin saamaankin kasaan. Kun sukulaisia asuu Ruotsissa niin usein sain sitten heidän kautta ihan ulkomaalaisiakin tölkkejä. Tämä oli siis suuri harrastus minun ja kavereiden keskuudessa ja joskus tölkkejä keskenämme vaihdeltiinkin. Toinen keräilyharrastus oli sitten jääkiekko- ja jalkapallokortit. Näitäkin löytyy vielä lapsuudenkodista kuin myös noita tölkkejä. Näitä keräilyharrastuksia pidin yllä muutaman vuoden ajan, mutta kaikkein kuumimillaan tämä harrastus oli juurikin 90-luvun puolivälissä. 

Siinähän tämä vuosi sitten vierähti ja vähän valokuvia taas kirsikaksi kakun päälle. 

Kesällä 1994. 

Pelisessio

Tämä kuva ei ole vuodelta 1994 vaan 15 vuotta myöhemmin otettu. Siinäpä niitä tölkkejä 90-luvulta tai ainakin osa niistä.

Niin ja se peli mitä tuossa yhdessä kuvassa pelailen on tämä: 

Vuosi elämästäni - 1991

Sitten siirrytäänkin vuoteen 1991. 

Vuoden ensimmäinen puolisko ei vielä minulle mitään kovin mullistavaa tarjonnut. Päiväkodissa meni vielä ensimmäinen puoli vuotta ja juhannusta vietettiin sitten taas meidän mökillä siellä Inarissa ja itse asiassa suurimman osan kesästä vietin myös mummolassani Ullavassa. Näistä ajoista on kyllä pelkästään vain kultaisia muistoja. 

Tuona vuonna aloitin myös peruskoulun ja siirryin ekalle luokalle. Olen lupaillut, että tämä blogi tulee sisältämään itsestäni myös syvällisempiä asioita koska suuntaan tämän blogin ihmisille jotka eivät minua kovin hyvin ole oppineet tuntemaan kuin myös niille läheisille ystäville, tosin he kyllä tietävät hyvin nämä asiat mitä seuraavaksi käsittelen. Kuten blogini otsikko kertoo, tämä on syvä sukellus minun elämään ja nyt tulee ensimmäisiä hieman syvällisiä kertomuksia. 

On minulla toki hyviäkin muistoja vuosista ala-asteella, mutta myös niitä ikävempiä niin niistä voisin kertoa ensin. Jouduin nimittäin koulukiusatuksi ja tätä kiusaamista kesti ihan 6. luokalle asti jolloin minun pahimmat kiusaajat olivat jo siirtyneet yläasteelle. Välillä ihan pelotti mennä kouluun. Milloin sai koulurepusta päähän, milloin heitettiin lumipallolla silmään, milloin taas jouduin talvipakkasessa kulkemaan kotiin ilman pipoa ja hanskoja kun kiusaajat olivat ne johonkin piilottaneet. Yhdenkin tapauksen muistan kun nämä kiusaajat kiusasivat minua ihan opettajien silmien edessä, mutta eivät he tilanteeseen puuttuneet, ilmeisesti vaan ajattelivat, että pojat vaan leikkivät ja ei tuossa mistään vakavemmasta ole kyse. Tämä näistä asioista ainakin tällä erää, mutta sen verran haluan sanoa, että sittemmin hieman vanhempana eli yläasteikäisenä ystävystyin kunnolla näiden kiusaajien kanssa ja he pyytelivät tekojaan anteeksi ja tosissaan niitä katuivat ja enkä minäkään ole pitkävihaista tyyppiä joten jotkut vanhoista kiusaajistani jotka näitä kirjoituksia olette lukeneet niin sanon teille, että en enää kanna kaunaa näistä asioista. Olemmehan tosiaan jo vuosia sitten nämä asiat sopineet. 

Puhutaan vielä kuitenkin niistä iloisista asioista mitä tapahtui ensimmäisenä vuonna ala-asteella. Sain taas paljon uusia kavereita joiden kanssa välit ovat hyvinä säilyneet näihin vuosiin asti ja toivottavasti myös tästä eteenpäin. Jotkut näistä ihmisistä olivatkin minun suojelijoita ja eräänlaisia tukihenkilöita eli aina jos minua kiusattiin niin he olivat ihmisiä jotka olivat minun puolella ja minua kiusaajilta suojelivat. Aloin myös yhden meidän luokkalaisen tytön kanssa kaveeraamaan ja ehdin jo julistamaan koko luokalle, että minullapas onkin nyt tyttöystävä. :) Tosin meidän kaverisuhde oli sellainen, että kuljettiin kyllä yhdessä ihan vapaa-ajallakin. Milloin kävin hänen luona ja milloin taas hän kulki minun kotona, mutta yleensä katsottiin elokuvia ja pelattiin tietokonepelejä ja ulkona aina joitain tiettyjä leikkejä leikittiin isommalla kaveriporukalla. Ensimmäisen kouluvuoden jälkeen ei enää hänen kanssa niin aktiivisesti yhdessä liikuttu, mutta välit kuitenkin säilyivät hyvinä ja ovat toki säilyneet edelleen, joskus Facebookissa saatan hieman kirjoitella ja kuulumisia kysellä. 

Siinäpä se vuosi 1991 oman elämän osalta ja paljon tosiaan ehti sattumaan niin hyvässä kuin pahassakin. Hieman taas niitä valokuvia tähän loppuun ja me kohtaamme taas seuraavien kirjoitusten merkeissä, mutta nyt sanon vaan, että näkemiin taas ensi kertaan. 

Inarissa juhannuksena 1991. 

Ei minusta koskaan tullut mopedistiakaan. 

Minä + veli ja pari serkkua juhannuksena 1991. 

Älä mulle ala. 

Ensimmäinen koulupäivä alkamassa ja ilmeestä päätellen innokkain mielin. :)

Koulukuva 1.luokalta.

8-vuotissynttärit 14.11.1991

Synttärilahjaksi sain Super Mario Bros-elektroniikkapelin. Sitä tuossa ahkerasti pelailen. :)

Vuosi elämästäni - 1989

Olemme päässet sitten 80-luvun viimeiselle vuodelle ja 90-luku häämöttää pikkuhiljaa nurkan takana, mutta sitä ennen vielä katsaus vuoteen 1989.

Sen muistan ainakin, että tein elämäni ensimmäisen talvireissun Lappiin tuona vuonna, yleensähän käymme siellä vain kesäisin. Tuli sitten se kaamoskin koettua. Menimme nimittäin Enontekiölle kummitätini 50-vuotissyntymäpäiville. Joskus poikkeustapauksissa tosiaan olemme saattaneet mennä talvellakin Lappiin ja nimenomaan mökille, mutta useimmiten vain kesäisin niin ja nyt tiedätte ainakin, että yksi kummiperhe asuu Enontekiöllä. 

Perheemme kasvoi tuona vuonna myös uudella perheenjäsenellä kun undulaattimme Koikkalainen sai uuden linnun kaveriksi ja linnulle annettiin nimi Kulkuri. Nimi tulee siitä kun hän oli sananmukaisesti Kulkuri. Naapuri löysi undulaatin pihaltaan, Kulkuri oli aiemmalta omistajalta karannut ja naapuri sitten toi sen meille kun tiesi, että meillähän noita lintuja on ennestään. Hyvä näin, että Koikkalainen sai seuraa sillä linnuthan ovat ryhmäeläimiä ja helposti ikävystyvät jos joutuivat elämään yksin. 

Muistuupa vielä mieleen, että siirryin tuona vuonna myös päiväkotiin. Noita ajoilta muistan, että aloin jo enemmän tekemään toisten lasten kanssa tuttavutta ja sain uusia kavereita. Tosin tuon aikaisista tarhakaverista en enää kovin moniin ole ollut yhteyksissä niin aktiivisesti, mutta joitain nyt edelleen näkee niin ja osan kanssa käytiin vielä se 9 vuotta peruskouluakin myöhemmin. 

Tuossa vuosi 1989 pääpiirteittäin ja näin olen oman elämäni kertonut 80-luvulta tai ainakin sen mitä muistan ja on aika siirtyä hiljalleen oman elämän kertomuksessa 90-luvulle, mutta käydään myöhemmin vielä ne maailman tapahtumat läpi ja valitaan se biisi vuodelta 1989 joka minulle rakas on. 

Tässä vaiheessa haluan vielä sanoa lukijoille, että toivottavasti olette nauttineet kirjoituksista tähän asti. Aikanaan kun blogia aloin suunnittelemaan niin päätin, että suuntaan tämän blogin niille ihmisille jotka eivät minua kovin hyvin tunne, mutta toki myös ne läheisimmät ystävät saavat tätä lukea. He parhaiten taitavatkin minua ihmisenä tuntea, mutta kuitenkin. Tässä kun siirrytään vuosikymmenistä toiseen niin sen mukaan myös kirjoitukseni alkavat syvenemään, johtuen lähinnä siitä, että esim seuraavasta vuosikymmenestä eli 90-luvusta muistoja onkin jo enemmän. 

Siinäpä tämä vuosikymmen oman elämän osalta. Loppuun vielä niitä valokuvia vuodesta 1989. 

Päiväkodin joulujuhlat

Retkellä Kälviän eläinpuistossa

Keskittynyt katse

Piknikillä

Naapurin kissan kanssa. Oli meillä tuolloin hoidossa

Ruotsissa. Teinpä tuolloin myös ensimmäisen ulkomaanmatkani

Veljekset

Tarhakuva

6-vuotissynttärit 14.11.1989