Tähän osioon olisi ollut kyllä monta ehdokasta, mutta valitsen sen mitä olen eniten viime aikoina kuunnellut. Ehdokkaita olivat ainakin Banglesin Walk like an egyptian, Peter Gabrielin Sledgehammer ja Billy Idolin Sweet Sixteen. Nämä ainakin ovat itselle rakkaita kappaleita tältä vuodelta ja toki monet muutkin mitä en yllä maininnut. Päädyin sitten kuitenkin Billy Idoliin.
Valinnan tein siksi koska tätä ehkä eniten kuunnellut viime aikoina näistä vuoden -86 biiseistä ja onpa kappale ollut eräänlainen korvamato itselle. Biisissä on vielä se oma hieno, mystinen ja ikään kuin unimainen tunnelma joka siitä loistavan tekee.
Pidemmittä puheitta, tässsä Sweet sixteen ja Billy Idol. :)
Katsaus vuoden 1986 tapahtumiin. Tämä vuosi olikin hyvin musta uutistapahtumien suhteen eikä kovin paljon ilonhetkiä tarjonnut. Tässä nyt kuitenkin taas muutama mieliinjäänyt tapahtuma.
Espanja ja Portugali liittyivät Euroopan yhteisöön.
Avaruussukkula Challenger tuhoutui. Koko miehistö sai surmansa.
Vuonna -85 tulipalossa vaurioitunut Pedersören kivikirkko vihittiin uudelleen käyttöön.
Marjo Matikainen valittiin vuoden urheilijaksi.
Kolmoskanava aloitti lähetykset.
Muutama suru-uutinen kantautui myös musiikkimaailmasta. Tämä lienee se suurin suru-uutinen itselle.
Toinen suru-uutinen oli sitten Popedan kitaristin Arwo Mikkosen menehtyminen sairauskohtaukseen Tampereella soundcheckin jälkeen ennen keikkaa.
Siinä Arwon muistolle Mönkiäislaulua livenä vyuodelta 1978.
Vielä kun Metallican basisti Cliff Burton menehtyi liikenneonnettomudessa Ruotsissa niin musiikkimaailma todella koki suuria menetyksiä vuonna -86.
Ei kuitenkaan synkistellä liikoja vaan seuraavaksi kurkistus mainosmaailmaan vuonna -86. Muutama lapsuuden suosikkimainoskin on tähän mainoskatkoon päässyt mukaan.
Vielä riittää asiaa. Tämä pätkä on taatusti jäänyt monille mieleen lapsuudesta. Se sai ensi-iltansa myöskin vuonna 1986. Itsekin tätä kurkistelin monesti sohvan takaa. :) Olennainen osa niin minun kun varmasti monen muunkin lapsuutta.
Vieläkin tulee asiaa, koittakaa jaksaa. :) 80-luvun puolivälissä myös suomalainen peliteollisuus alkoi tehdä läpimurtoa joskaan ei vielä aivan kansainvälisellä tasolla, mutta tehtiinhän noita pelejä Suomessa jo ennen kuin Max Payne ja Angry birds tekivät kansainvälisen läpimurron. Tämä asia on pakko mainita sen takia kun ahkeraan on lapsena pelejä pelattu. Oli se aina yhtä juhlaa kun pääsi vaikka naapurin pojan luokse pelaamaan Commodore 64:sta. Itsekin sitten myöhemmin tämän samaisen koneen sain ja sen parissa tuli monta ikimuistoista hetkeä vietettyä. Edelleen retropelaaminen kuuluu harrastuksiin lähinnä emulaattoreiden välityksellä vaikka eipä se sitä samaa tunnelmaa tuo kun pelaisi aidolla Commodorella tai 8-bittisellä Nintendolla. Eräänlaista fiilistelyä sekin. Loppuun vielä näytteitä vanhoista suomipeleistä.
Kansallissankarimme Uuno Turhapuro päätyi myös aikoinaan Commodore 64-pelin aiheeksi.
Sitten vielä tämmöinen peli mihin tutustuin vasta hieman vanhempana eli Painterboy. Tikkurilan maalimainosten "Isä ja Poika"-hahmoihin perustuva peli (hahmot esiintyvät myös ylemmässä mainoskoosteessa). Taloja siis maalaillaan tässä pelissä, siitä enemmän tämän videon muodossa.
Vuosi 1986 ja valitettavasti toinen peräjälkeen, että ei välttämättä nouse yhtä tapahtumaa ylitse muiden. Rauhallista elämää Pietarsaaressa ja osa kesästä taas vietettiin Inarissa. Mikäli nyt jotain pitäisi sanoa niin taisin tuona vuonna käydä elämäni ensimmäistä kertaa hammaslääkärissä. :D Yksi meriitti taas lisää. Tämä kirjoitus jää näin lyhyeksi joten annetaan taas valokuvien kertoa tästä vuodesta. :)
Leikkituokio Koikkalaisen kanssa.
Mökillä kesällä 1986. Seurana mökkinaapurin koira Viku.
Eipä tullut minusta koskaan autoiljaa. Ai miksi, siitä kerron lisää kun olemme vuodessa 2001.
Nyt vuoden 1985 kappalevalintaan ja sitä ennen vähän pohjustusta. Itsellä lähes jokaiselta vuosikymmeneltä löytyy jokin kappale mikä nousee ylitse muiden, niin 80-, 90-, 2000- kuin 2010-luvultakin ja jos mennään 70-luvun puolelle niin sieltäkin löytyy vastaava. En nyt linkitä sitä koska en ollut vielä 70-luvulla syntynyt ja kuten varmasti olette huomanneet niin blogini keskittyy vuosiin joita olen täällä maapallolla kuluttanut. Sanon kuitenkin, että se suosikkikappale ylitse muiden 70-luvulta on Kate Bushin Wuthering heights. Nyt sitten siihen kappaleeseen 80-luvulta joka itselle on ylitse muiden ja ylipäänsä suosikkikappaleeni kautta aikojen.
Sanon heti, että kappale on Take on me ja esittäjänä norjalainen popyhtye A-ha. Bändi, jota aloin suuresti fanittamaan heti kappaleen kuultuani. Se hetki jolloin kappaleen kuulin ensimmäistä kertaa on erittäin ikimuistoinen ja mieleen jäänyt. Kesällä 1998 Lapissa ollessani lähdimme erään sukulaisperheen kanssa ajamaan Pohjois-Norjaan. Norjan puolelle kun päästiin niin autossa alkoi radio soittamaan kappaletta. Itse olin puoliunessa takapenkillä ja kappaleen soidessa havahduin hereille ja ihastuin heti. Siinä kun Jäämeren rannalla ajeltiin niin kappale vaan soi ja soi päässä ja kun palattiin takaisin mökille Inariin niin edelleen olin biisin lumoissa. Totesin vaan itsekseni, että tuo kappale on jostain löydettävä ja se levy ostettava. Liekö sattumaa vai ei, että fanitus bändiä kohtaan alkoi nimenomaan Norjassa. Hyvinhän se metsästys tuotti tulosta, tosin vuosi piti odotella, että sain käsiini erään 80-luvun kokoelma-cd:n. Taas kerran veljelle siitä kiitos kun sen minulle osti Kokkolan Anttilasta. :) Levy ja eritoten Take on me pyöri sitten levysoittimessani tunnista tuntiin ja päivästä päivään.
Dingon ohella A-ha on sitten toinen bändi jolla on suuri paikka sydämessäni. Harmi vaan, että bändiä en koskaan livenä nähnyt sillä he lopettivat pitkän uransa vuonna 2010. Suomessa kävivät viimeksi konsertoimassa 2000-luvun alusssa, mutta ei tuolloin ikää ollut vielä tarpeeksi, että olisi päässyt katsomaan. Laulaja Morten Harket ainakin jatkaa vielä soolouralla joten toivoa sopii, että joskus tulisi keikalle Suomeen. Tässä ainakin yksi joka menisi häntä katsomaan siinä tapauksessa.
Mutta tässä sitten Take on me ja videokin on aivan mahtava ja aikansa klassikko. Sanoisin, että aikaansa edellä oltiin videossa esiintyvän animaation suhteen.
Eikä tässä vielä kaikki. Onhan tätä kappaletta coveroitukin, ainakin poikabändi A1 ja skapunk-yhtye Reel big fish on tämän levyttänyt. Nekin ovat hyviä versioita, mutta alkuperäinen on aina alkuperäinen. Video on myös päätynyt parodian kohteeksi, mikä on myös tottakai suuri kunnianosoitus. Tässä klippi Family guy:sta.
Sitten vielä loppuun mashup eli tiedätte näitä mihin vaikkapa Youtubessa törmää eli kaksi biisiä ns yhteen sulautettuna. Tässä Ozzy Osbournen Crazy train ja Take on me. En niin Ozzyn musiikista paljoa piittaa, mutta nämä kaksi kappaletta kun on yhdistetty niin lopputulos on aivan loistava.
On taas aika tehdä silmäys maailman tapahtumiin ja vuosihan on 1985.
Suomessa ennätyskylmä talvi. Sallassa mitatiin siihen asti alhaisin lämpötila - 50,4 astetta. Tämä pakkasennätys rikkoontui 14 vuotta myöhemmin.
Ensimmäinen Finlandia-palkinto jaettiin Erno Paasilinnalle esseekokoelmasta Yksinäisyys ja uhma.
Antti Tuurin romaani Pohjanmaa voitti Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon.
Sokeripalarokotukset poliota vastaan alkoivat Suomessa.
Konstantin Tsernenko kuoli, Mihail Gorbatsovista tuli Neuvostoliiton johtaja.
Kaksi kultaryöstöä Helsingissä. Tekijöinä virolaiset Raivo Roosna ja Aleks Lepajoe. Myöhemmin samana vuonna Roosna tuomittiin 7 vuoden ja 11 kuukauden vankeuteen ja 800 000 markan korvauksiin kahdesta ryöstöstä ja Lepajoe määrättiin mielentilatutkimukseen. Osa ryöstösaaliista on edelleen kateissa.
Paikallisradiotoiminta aloitettiin. Radio City Helsingissä ja Radio Lakeus Nivalassa ensimmäist paikallisradiot.
Toisen maailmansodan päättymisestä Euroopassa tuli kuluneeksi 40 vuotta.
Tampereen kaupunginjohtaja Pekka Paavola erosi virastaan Noppa-skandaalin vuoksi. Uudeksi kaupunginjohtajaksi valittiin pankinjohtaja Jarmo Rantanen.
Ensimmäiset Tangomarkkinat järjestettiin Seinäjoella. Tangokuninkaaksi kruunattiin Kauko Simonen.
Pedersören kivikirkko vaurioitui tulipalossa.
Yhdysvaltalais-ranskalainen retkikunta löysi Titanicin hylyn noin 600 kilometrin päästä Newfoundlandin rannikolta.
Karhu valitiin Suomen kansalliseläimeksi.
Matti Nykänen valittiin Vuoden urheilijaksi.
Siinäpä taas ainakin osa maailman tapahtumista vuonna -85. Niin ja en voi olla sivuuttamatta sitä, että tuona vuonna Dingo-hysteriaa oli huipussaan kuten voitte vaikkapa näistä klipeistä huomata.
Niin ja sitten niitä jo perinteeksi muodostuneita mainospaloja. Marraskuussa 1985 tulivat nämä mainokset pihalle ja katsos vain, sieltäkin huokuu tämä Dingo-hysteria. (http://www.youtube.com/watch?v=BnWt9ptG01w)
Näin tällä erää. Palaillaan taas astialle myöhemmin.
Täytyy sanoa, että tämä vuosi oli itselle tasapainoinen enkä muista olisiko yhtä tapahtumaa noussut ylitse muiden. Kävelemäänkin olin oppinut jo vuoden -84 puolella. Suuria meriittejä jo nuokin.
Suurin tapahtuma lienee kuitenkin se, että kesä 1985 tai ainakin osa kesästä vietettiinkin jo valmiiksi rakennetussa mökissä Inarissa. Siellä sitten oleskeltiin koko suvun voimin ja taisinpa tuolloin olla elämäni ensimmäistä kertaa soutuveneessä kun serkkujen kanssa käytiin tekemässä veneretki läheiselle saarelle, saarelle joka tunnetaan myös nimellä Kalliosaari. Yksi niistä paikoista missä on pitänyt vierailla aina kun Lappiin mentiin. Muutenkin minulle piti tuolloin jo näyttää paikat missä meidän leiri oli silloin kesällä 1984 kun mökkiä rakennettiin ja asuntovaunussa asuttiin. Utelias persoona jo tuolloin olin. :)
Näissä merkeissähän tämä vuosi sitten kului ja antaa taas näiden valokuvien kertoa vuodesta 1985. Olen puhunut, Jag har talat.
Tuolta se valmis mökki sitten näyttää.
Mökin makuuparvi
Flipperimatsi
2-vuotissynttärit 14.11.1985 ja 40 astetta kuumetta. :(
Kuten lupailin aiemmin, niin tänään puhun sitten eräästä legendaarisesta porilaisesta yhtyeestä, josta tuli minulle olennainen osa elämää jo pikkupoikana. Yhtye, jota en muissakaan tulevissa kirjoituksissa voi sivuttaa.
Niin, mikäpä oli se yhtye joka 80-luvun puolivälissä aiheutti suursuosion ja hurmasi lapset, nuoret kuin jo hieman vanhemmatkin ihmiset ja näissä Suomen olosuhteissa voidaan jo puhua ilmiöstä ja maniasta? Kyllä, arvasitte oikein. Se bändihän on tietenkin Dingo. 1984 oli Dingon läpimurtovuosi, mutta enpä bändiä löytänyt vielä 1-vuotiaana eikä niistä kultavuosista paljoa muistikuvia ole, joten löysin bändin 4-vuotiaana ja heti musiikki kolahti ja suuri fani olen ollut näihin päiviin asti ja toki tästä myös eteenpäin niin kauan kuin vain itsessä henki pihisee. Jälleen kerran täytyy kiittää veljeä siitä, että Dingon löysin. Aikanaan hänen "Kerjäläisten valtakunta"-kasettia kuuntelin ja tykästyin Dingoon. Kliseistä sanontaa käyttäen, "Siinä vain oli jotain hienoa mikä kolahti". Hyvin muistan kun vierailtiin sukulaisilla kun itse olin se 4-vuotias niin ilmoitin sitten kylässä, että minä tykkään Dingosta ja mun suosikkikappaleet ovat Autiotalo ja Valkoiset tiikerit. Hienoja biisejä edelleen, mutta ei kai fanin korvaan mikään kappale huonolta kuulosta.
Dingohan perustettiin jo 1982, mutta tosiaan varsinainen läpimurto koitti pari vuotta myöhemmin. Vuoden 1986 hajoamisen jälkeen Dingo on tehnyt muutaman paluun, mutta vain kerran sillä kultavuosien "Famous Five"-kokoonpanolla joka oli aktiivinen taas 1998-2002. 1993-94 oli melkein "Famous five" paitsi, että kosketinsoittaja Pete Nuotio ei lähtenyt tuolloin Dingon matkaan vaan hänet korvasi Pave Maijanen.
Vuodesta 2004 Dingo on taas ollut aktiivinen vaikkakin vaihtelevilla kokoonpanoilla, enää vain Neumann on jäljellä alkuperäisjäsenistä, tosin alkuperäisbasisti Eve myös vaikutti bändissä vuosina 2004-2008, jonka jälkeen siirtyi taas soolouralle. Tätä uutta kokoonpanoa olenkin jossain määrin käynyt katsomassa keikoilla, mutta en aktiivisesti koska minulle kuitenkin se "Famous five" on ainoa oikea Dingo. Kyllä jos joskus vähän fiilistellä haluaa niin sitten voi mennä keikoille, mutta muuten en niin kauhean aktiivisesti heidän keikoilla ole viime vuosina kulkenut. Dingosta on muistoja niin hyvässä kuin pahassakin, mutta noista enemmän myöhemmissä kirjoituksissa.
Onhan noita jäseniä henkilökohtaisesti tavattu niin uusia kuin vanhojakin. Neumannin tapasin ensi kertaa vuonna 2004 ja nimikirjoituksen sain. Ikimuistoinen hetki oli ja muutama vuosi sitten erään projektin merkeissä tapasin pari "Famous five"-kokoonpanossa vaikuttannutta jäsentä ja Eveäkin on nähty niin Dingossa kuin hänen soolokeikkojen merkeissä. Mukavia heppuja kyllä kaikki.
Mutta se biisi on yllätys yllätys Dingoa ja mikäpä sopisi paremmin kuin se läpimurtokappale "Sinä ja Minä". Sinä ja Minä voitti Levyraadin Tammikuussa 1984 ja siitä alkoi nousu kohti Suomirockin historiaa. Tässä tämä esiintyminen Levyraadissa vuonna 1984, olkaa hyvät.
